Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinä jotenkin "kehittynyt" vanhetessasi?
05.04.2019 |
En suoraan sanottuna ollenkaan tajua mitä se jargoni nuorisoa kehittyneemistä aikuisista oikein tarkoittaa? Minä en ole ainakaan yhtään kehittynyt sitten nuoruuden. Totta kai olen oppinut lisää asioita ja elämänkokemus on tuonut joihinkin asioihin varmuutta (EI ollenkaan kaikkeen). Mutta yhtään sen kehittyneempi en ole nyt 51- vuotiaana kuin 15-vuotiaanakaan. Ihan yhtä mukavuudenhaluinen, epäsosiaalinen, itserakas, ylemmyydentuntoinen, epäluuloinen, ennakkoluuloinen ja nurkkakuntainen kuin ennenkin. Ja ihan yhtä ylpeä siitä.
Kommentit (83)
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ole samanlainen kuin 15-vuotiaana. Nyt olen 28v.
Viinapää on parempi ja osaan miettiä ainakin joskus ennen suun avaamista.
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Joo, oon. Oon oppinut hirveästi asioista, niiden eri puolista ja suhteista ja tajunnut välillä itsestänikin jotain. Jotkut kokemukset sysäävät ihan hirveästi eteenpäin, mutta enemmän se kehitys on vaivihkaista.
N, 38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Kehitys laskee koko ajan alaspäin.
Niinno, mikä sitten on alaspäin. Itse ajattelin 15-vuotiaana olevani henkisesti 60-vuotias. Nyt olen henkisesti ehkä 16-vuotias. Siis tunnen itseni 16-vuotiaaksi. Viihdyn 16-vuotiaitten kanssa, en ikäisteni.
Niinhään sitä sanotaaan että vanhetesssa viisastuu muttta se liittyy minusta enemmän siiihen että asiat saavat eri mittasuhteet ja se etttä niiin voisi tapahtua niin elämän tilanteeen tulisi myös sallllia tämä muuuutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Jos olet jo 51, lapsesi ovat varmaankin jo vähän isompia. Miten sitten käytännössä toimit, kun lapset olivat pienempiä, jos et ole koskaan pannut omia tarpeitasi syrjään toisten vuoksi? Siis ihan käytännön elämässä päivittäin.
Samalta tuntuu. Teini sanoo usein olevansa perheen ainoa aikuinen, tuntuu välillä että hän ottaa elämän vähän liian tosissaan ja vakavasti. Kun on vakavarainen aikuinen, voi vähän hullutella lapsellisesti. Ehkä hän oppii myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Ai jaa, mä olen kyllä vieläkin aina oikeassa :D
Ei se poista sitä, että muut saavat elää niin kuin huvittaa, mutta ääliöitä ovat.
- ap
Itsetunto on parantunut, en enää ajattele ollenkaan niin paljon sitä mitä muut musta miettii ja se on todellakin ollut mielestäni todella tervetullutta kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Ai jaa, mä olen kyllä vieläkin aina oikeassa :D
Ei se poista sitä, että muut saavat elää niin kuin huvittaa, mutta ääliöitä ovat.
- ap
Taidat olla persu.
Ainostaan tajuan, miten pihalla ja harhainen käsityksiltäni olin silloin kymmenisen vuotta sitten (parikymppisenä). Hassua on, että olin paljon onnellisempi silloin.
Nyt tuntuu, että ehkä alan pikkuhiljaa käsittää, miten maailman lait ovat koko ajan toimineet. Vieläkin olen ihan hämmentynyt tai ehkä vielä enemmän hämmentynyt siitä, miten minun nyt kannattaisi tällaisessa todellisuudessa luovia. Luulen, että minulla on käsikirjoitus valmiina joskus kymmenen vuoden kuluttua siihen, miten olisi pitänyt elää. Mutta sittenhän se alkaa olla jo elämän loppupuolta ja myöhäistä korjata. Jumalalla on aika huono huumorintaju, kun hän on tehnyt meidät - ainakin minut - hitaanpuoleisiksi oppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Jos olet jo 51, lapsesi ovat varmaankin jo vähän isompia. Miten sitten käytännössä toimit, kun lapset olivat pienempiä, jos et ole koskaan pannut omia tarpeitasi syrjään toisten vuoksi? Siis ihan käytännön elämässä päivittäin.
Noh, mulla on paljon lapsia. Nuorin on 9. Onhan sekin nyt tietysti vähän isompi. Mutta olen aina hoitanut asiani niin, ettei ole tarvinnut itse hoitaa lapsia ja kotitöitä. Meillä on ollut au paireja hoitamassa lapsia ja siivooja on hoitanut kodin. Lapset ei oo saaneet ruokaa jos eivät ole auttaneet sen laittamisessa, koska en ole viitsinyt yksin. Nyt en ole enää 10 vuoteen edes koskenut ruuan laittoon tai siivoukseen kotona. Koska ne eivät huvita minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Ai jaa, mä olen kyllä vieläkin aina oikeassa :D
Ei se poista sitä, että muut saavat elää niin kuin huvittaa, mutta ääliöitä ovat.
- ap
Taidat olla persu.
No toki olen :D
t. ap
Olen empaattisempi, sosiaalinen lukutaito on parempi, itsevarmempi ja rauhallisempi, rohkeampi, fyysisesti paljon raamikkaampi kuin 20 vuotiaana jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Mä olen edelleen oikeassa kaikessa, omasta mielestäni. Muut eivät vaan osaa elää oikein. On erilaisia tapoja toimia, kyllä. Silti ne on joko oikeita ja vääriä. Jos ihmisiä kohdellaan väärin ja huonosti oman edun sekä hyvän eteen, sellainen ihminen saa edelleen halveksuntani. Samanlainen jäärä tulen olemaan vielä Attendon hoivakodissakin.
Vierailija kirjoitti:
Ainostaan tajuan, miten pihalla ja harhainen käsityksiltäni olin silloin kymmenisen vuotta sitten (parikymppisenä). Hassua on, että olin paljon onnellisempi silloin.
Nyt tuntuu, että ehkä alan pikkuhiljaa käsittää, miten maailman lait ovat koko ajan toimineet. Vieläkin olen ihan hämmentynyt tai ehkä vielä enemmän hämmentynyt siitä, miten minun nyt kannattaisi tällaisessa todellisuudessa luovia. Luulen, että minulla on käsikirjoitus valmiina joskus kymmenen vuoden kuluttua siihen, miten olisi pitänyt elää. Mutta sittenhän se alkaa olla jo elämän loppupuolta ja myöhäistä korjata. Jumalalla on aika huono huumorintaju, kun hän on tehnyt meidät - ainakin minut - hitaanpuoleisiksi oppimaan.
En oikein ymmärrä. Siis mitä maailman lakia sinä et ole tajunnut? Minusta tuntuu, että tajusin kaiken oleellisen maailmasta jo ala-asteiässä.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Jos olet jo 51, lapsesi ovat varmaankin jo vähän isompia. Miten sitten käytännössä toimit, kun lapset olivat pienempiä, jos et ole koskaan pannut omia tarpeitasi syrjään toisten vuoksi? Siis ihan käytännön elämässä päivittäin.
Noh, mulla on paljon lapsia. Nuorin on 9. Onhan sekin nyt tietysti vähän isompi. Mutta olen aina hoitanut asiani niin, ettei ole tarvinnut itse hoitaa lapsia ja kotitöitä. Meillä on ollut au paireja hoitamassa lapsia ja siivooja on hoitanut kodin. Lapset ei oo saaneet ruokaa jos eivät ole auttaneet sen laittamisessa, koska en ole viitsinyt yksin. Nyt en ole enää 10 vuoteen edes koskenut ruuan laittoon tai siivoukseen kotona. Koska ne eivät huvita minua.
Mä nyt vain tarkennan, että au pairit ym. ovat hoitaneet lapsesi heti vauvasta asti?
Alue: Aihe vapaa
En. Kehitys laskee koko ajan alaspäin.