Oletko sinä jotenkin "kehittynyt" vanhetessasi?
En suoraan sanottuna ollenkaan tajua mitä se jargoni nuorisoa kehittyneemistä aikuisista oikein tarkoittaa? Minä en ole ainakaan yhtään kehittynyt sitten nuoruuden. Totta kai olen oppinut lisää asioita ja elämänkokemus on tuonut joihinkin asioihin varmuutta (EI ollenkaan kaikkeen). Mutta yhtään sen kehittyneempi en ole nyt 51- vuotiaana kuin 15-vuotiaanakaan. Ihan yhtä mukavuudenhaluinen, epäsosiaalinen, itserakas, ylemmyydentuntoinen, epäluuloinen, ennakkoluuloinen ja nurkkakuntainen kuin ennenkin. Ja ihan yhtä ylpeä siitä.
Kommentit (83)
Todellakin olen kehittynyt henkisesti. Olen ihan erilainen nelikymppisenä kuin kakskymppisenä.
Nyt esim.
- ymmärrän syyt ja seuraukset ihan eri tavalla asiassa kuin asiassa
- moraali on vielä korkeampi, moraali on kehittynyt paljon
- muiden huomioon ottaminen (esim. turvallisuus liikenteessä, oma liikennekäyttäytyminen) on paljon tärkeämpää
- osaan ottaa vastuuta muistakin (lasten saanti ja kasvatus)
- ymmärrän ihmisten luonteita eri tavalla
- osaan lukea ihmisiä paremmin
- en ole enää sinisilmäinen ja höynäytettävissä
- ymmärrän nyt vasta koulutuksen tärkeyden
- näen asiat kokonaisuuksia ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen esim. jos ei käy peruskoulua, ei voi suoraan vain hypätä yliopistoon. Lapsena sitä kokonaisuutta ei vain nähnyt, eli vain siinä hetkessä
- pystyn asettamaan tapahtumia ja asioita aikajanalle ihan eri tavalla nyt, kun elämää on 40 vuotta takana
Kaiken kaikkiaan koen, että aivoni ovat aivan täysin muuttuneet ja tarkastelen ja ymmärrän maailmaa aivan eri tavalla nykyään.
Huomaan itse suuren eron
Olen tullut epävarmemmaksi vanhetessa, ja vihaiseksi (en näytö ulospäin) ja katkeraksi. Tuomitsen myös hyvin ankarasti jotkut teot, esim.sen jos pettää sairasta puolisoa. Voisin oksentaa jos joku puolustelee moisia tekoja.