Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinä jotenkin "kehittynyt" vanhetessasi?
05.04.2019 |
En suoraan sanottuna ollenkaan tajua mitä se jargoni nuorisoa kehittyneemistä aikuisista oikein tarkoittaa? Minä en ole ainakaan yhtään kehittynyt sitten nuoruuden. Totta kai olen oppinut lisää asioita ja elämänkokemus on tuonut joihinkin asioihin varmuutta (EI ollenkaan kaikkeen). Mutta yhtään sen kehittyneempi en ole nyt 51- vuotiaana kuin 15-vuotiaanakaan. Ihan yhtä mukavuudenhaluinen, epäsosiaalinen, itserakas, ylemmyydentuntoinen, epäluuloinen, ennakkoluuloinen ja nurkkakuntainen kuin ennenkin. Ja ihan yhtä ylpeä siitä.
Kommentit (83)
Pieruni ovat nykyään monimuotoisempia ja joskus jopa juttelevat minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainostaan tajuan, miten pihalla ja harhainen käsityksiltäni olin silloin kymmenisen vuotta sitten (parikymppisenä). Hassua on, että olin paljon onnellisempi silloin.
Nyt tuntuu, että ehkä alan pikkuhiljaa käsittää, miten maailman lait ovat koko ajan toimineet. Vieläkin olen ihan hämmentynyt tai ehkä vielä enemmän hämmentynyt siitä, miten minun nyt kannattaisi tällaisessa todellisuudessa luovia. Luulen, että minulla on käsikirjoitus valmiina joskus kymmenen vuoden kuluttua siihen, miten olisi pitänyt elää. Mutta sittenhän se alkaa olla jo elämän loppupuolta ja myöhäistä korjata. Jumalalla on aika huono huumorintaju, kun hän on tehnyt meidät - ainakin minut - hitaanpuoleisiksi oppimaan.En oikein ymmärrä. Siis mitä maailman lakia sinä et ole tajunnut? Minusta tuntuu, että tajusin kaiken oleellisen maailmasta jo ala-asteiässä.
t. ap
Ei se sitten ole ihme, että et koe kehittyneesi. Ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, ja jos et ole muuttanut käsityksiäsi asioista siitä ajasta, jolloin et ole vielä tullut edes murrosikään, ei ole ihme, ettet ole päässyt kehittymään ja kasvamaan ihmisenä. Ihan mielenkiintoista sinänsä, jos et ole provo.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Olen empaattisempi, sosiaalinen lukutaito on parempi, itsevarmempi ja rauhallisempi, rohkeampi, fyysisesti paljon raamikkaampi kuin 20 vuotiaana jne.
Okei, no kivat sulle. Tarkemmin ajatellen minäkin kyllä olen seksikkäämpi 51-vuotiaana kuin 15-vuotiaana. Ainakin saan enemmän huomiota kaikilta kaksilahkeisilta (myös 15-vuotiailta). Mutta se johtuu vaan itsevarmuuden lisääntymisestä. Eli vain ulospäin näkyvästä "esityksestä". Sisältä en ole yhtään muuttunut.
- ap
Minulle kehittyi tuhannen ku llin katse. Nyt edes kiltit ei huoli enää :(
Kissatulevaisuus edessä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhujana ja esiintyjänä olen aiempaa parempi. En ole enää tilanteissa ensimmäistä kertaa. Kokemus todella auttaa.
Olen nähnyt hyvää ja pahaa sekä erilaisien tapahtumien kehittymistä tiettyyn pisteeseen. Perspektiivi, näkemys ja ymmärrys on lisääntynyt.
Olen sellaisessa työssä jossa näen elämän varjopuolta runsaasti, mutta pahaa/pahoja ihmisiä kohtaan minulla ei ole edelleenkään ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Jos olet jo 51, lapsesi ovat varmaankin jo vähän isompia. Miten sitten käytännössä toimit, kun lapset olivat pienempiä, jos et ole koskaan pannut omia tarpeitasi syrjään toisten vuoksi? Siis ihan käytännön elämässä päivittäin.
Noh, mulla on paljon lapsia. Nuorin on 9. Onhan sekin nyt tietysti vähän isompi. Mutta olen aina hoitanut asiani niin, ettei ole tarvinnut itse hoitaa lapsia ja kotitöitä. Meillä on ollut au paireja hoitamassa lapsia ja siivooja on hoitanut kodin. Lapset ei oo saaneet ruokaa jos eivät ole auttaneet sen laittamisessa, koska en ole viitsinyt yksin. Nyt en ole enää 10 vuoteen edes koskenut ruuan laittoon tai siivoukseen kotona. Koska ne eivät huvita minua.
Mä nyt vain tarkennan, että au pairit ym. ovat hoitaneet lapsesi heti vauvasta asti?
No pientä vauvaa ei paljon tarvi hoitaa. Ekan vuoden vietin yleensä sängyssä nukkumassa ja imettämässä. Vasta sitte au pairit yms hoitajat kun niitten kanssa tarvii jotain leikkiä. Sellaista en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhään sitä sanotaaan että vanhetesssa viisastuu muttta se liittyy minusta enemmän siiihen että asiat saavat eri mittasuhteet ja se etttä niiin voisi tapahtua niin elämän tilanteeen tulisi myös sallllia tämä muuuutos.
Mulla itellä kävi niiin etttä siinä 16 vuodeeen kieppppeillä kaikkkki on vaaan mustaaa sen jälkeeen pelkkäää jotain masennnnusta ja tällasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainostaan tajuan, miten pihalla ja harhainen käsityksiltäni olin silloin kymmenisen vuotta sitten (parikymppisenä). Hassua on, että olin paljon onnellisempi silloin.
Nyt tuntuu, että ehkä alan pikkuhiljaa käsittää, miten maailman lait ovat koko ajan toimineet. Vieläkin olen ihan hämmentynyt tai ehkä vielä enemmän hämmentynyt siitä, miten minun nyt kannattaisi tällaisessa todellisuudessa luovia. Luulen, että minulla on käsikirjoitus valmiina joskus kymmenen vuoden kuluttua siihen, miten olisi pitänyt elää. Mutta sittenhän se alkaa olla jo elämän loppupuolta ja myöhäistä korjata. Jumalalla on aika huono huumorintaju, kun hän on tehnyt meidät - ainakin minut - hitaanpuoleisiksi oppimaan.En oikein ymmärrä. Siis mitä maailman lakia sinä et ole tajunnut? Minusta tuntuu, että tajusin kaiken oleellisen maailmasta jo ala-asteiässä.
t. ap
Ei se sitten ole ihme, että et koe kehittyneesi. Ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, ja jos et ole muuttanut käsityksiäsi asioista siitä ajasta, jolloin et ole vielä tullut edes murrosikään, ei ole ihme, ettet ole päässyt kehittymään ja kasvamaan ihmisenä. Ihan mielenkiintoista sinänsä, jos et ole provo.
Hyvin omituista, että kehityksen merkki olisi joku käsitysten muuttuminen. Jos on heti hyvät ja täydelliset käsitykset, niin miksi niitä muuttamaan huonommiksi? Maailmankuva ja maailmankatsomus ovat ihan samat olleet koko elämän.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että ei sitä kehity, jos elämä menee sillätavalla, että ei joudu katsomaan maailmaa ja asioita erilaisista näkökulmista. Jos elää suhteellisen tyytyväisenä ja menee koko ikänsä töihin, harrastuksiin ja kotiin, niin ei siinä välttämättä paljon mitään kypsymistä tapahdu.
Jos taas on välillä ihan kusessa ja joutuu rakentamaan itsensä kriiseistä takaisin ylös, niin siinä saattaa kehittyä ikäänkuin ihmisenä. Ei se kehitys välttämättä mene edes positiiviseen suuntaan, että ei siinä mielestäni ole mitään hävettävää, vaikka sitä ei olisi liiemmälti tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Jos olet jo 51, lapsesi ovat varmaankin jo vähän isompia. Miten sitten käytännössä toimit, kun lapset olivat pienempiä, jos et ole koskaan pannut omia tarpeitasi syrjään toisten vuoksi? Siis ihan käytännön elämässä päivittäin.
Noh, mulla on paljon lapsia. Nuorin on 9. Onhan sekin nyt tietysti vähän isompi. Mutta olen aina hoitanut asiani niin, ettei ole tarvinnut itse hoitaa lapsia ja kotitöitä. Meillä on ollut au paireja hoitamassa lapsia ja siivooja on hoitanut kodin. Lapset ei oo saaneet ruokaa jos eivät ole auttaneet sen laittamisessa, koska en ole viitsinyt yksin. Nyt en ole enää 10 vuoteen edes koskenut ruuan laittoon tai siivoukseen kotona. Koska ne eivät huvita minua.
Mä nyt vain tarkennan, että au pairit ym. ovat hoitaneet lapsesi heti vauvasta asti?
No pientä vauvaa ei paljon tarvi hoitaa. Ekan vuoden vietin yleensä sängyssä nukkumassa ja imettämässä. Vasta sitte au pairit yms hoitajat kun niitten kanssa tarvii jotain leikkiä. Sellaista en jaksa.
Pientä vauvaa, joka ei pysty tekemään mitään itse, ei tarvii paljon hoitaa? Jaa... mulla vähän toisenlainen käsitys vauva-ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Mä olen edelleen oikeassa kaikessa, omasta mielestäni. Muut eivät vaan osaa elää oikein. On erilaisia tapoja toimia, kyllä. Silti ne on joko oikeita ja vääriä. Jos ihmisiä kohdellaan väärin ja huonosti oman edun sekä hyvän eteen, sellainen ihminen saa edelleen halveksuntani. Samanlainen jäärä tulen olemaan vielä Attendon hoivakodissakin.
Kyllä mäkin olen oikeassa aina omassa mielessäni. Mutta toisilla on omat mielet ja omat mielipiteet. Jos ne eivät ole rikollisia mielipiteitä (persut jne) niin hyväksyn ne vaihtoehtoina.
No toivottavasti.
Mutta en niin paljon kuin olisin luullut.
Olen onnistunut välttelemään tilanteita, joissa huonot puoleni pääsevät eniten esiin. Elin yksin. Sitten löysin elämääni ihmisen ja itselleni paljastui paljon uusia puolia itsestäni, joita en tiennyt tai muistanut olevankaan. Hävettää miten lapsellinen ja ärsyttävä luonne olen. Aluksi toivoin muuttuvani paremmaksi ja yritin, mutta taisi käydä vain päinvastoin. En näköjään vain pysty hillitsemään todellista minääni. Koska tilanteille altistus ei näköjään auta, niin taidan jatkaa "kehityskulkuani" välttelemällä taas ihmisiä, tai ainakin läheisiä suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhään sitä sanotaaan että vanhetesssa viisastuu muttta se liittyy minusta enemmän siiihen että asiat saavat eri mittasuhteet ja se etttä niiin voisi tapahtua niin elämän tilanteeen tulisi myös sallllia tämä muuuutos.
Mulla itellä kävi niiin etttä siinä 16 vuodeeen kieppppeillä kaikkkki on vaaan mustaaa sen jälkeeen pelkkäää jotain masennnnusta ja tällasta.
Näiitähän ei misssään kannata sanoa äääneen koska ihmisen nyky yhteeeiskunnnassa tulisi ollla kone ja suorituskykyiiinen yksilö ja viiihdyttävä yhteiiisön jäseeen.
Olen paljon. Olin nuorena hyvin pinnallinen ja kova ihminen. Tärkeää oli ulkokuori, jopa miehiä valitsin paljon sen mukaan kenen seurassa on coolia näyttäytyä muille. Olin myös sitä mieltä että jokaisella on mahdollisuudet menestykseen ja ne jotka ei menesty on halveksittavia laiskoja luusereita. Joita pitäisi yhteiskunnan taholta potkia persauksille. Kaiken tämän kovan ja näyttävän kuoren alla olin kuitenkin itse sisäisesti hyvin levoton ja ahdistunut. Juopottelun iltaisin poistaakseni näitä tuntemuksia jotka iskivät aina yksinäisyydessä.
Nyt 46-vuotiaana olen ihan eri ihminen. Rauhallinen, vakaa, itsekseni viihtyvä. Olen joutunut kärsimään sairautta ja masennuksestakin joten luulot siitä että kaikki -tai edes minä- voivat vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa kitinän on menneet. Suhtaudun ihmisiin varsin ymmärtäväisesti ja tuomitsematta nykyisin.
Täydellinen tai valmis en ole vieläkään, olen esim vieläkin helposti stressaava, liian suorapuheinen ja laiska. Mutta ympäristölleni luultavasti paljon siedettävämpi ihminen kuin minä 25 vee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en ole todellakaan valmis panemaan omia tarpeitani syrjään muiden hyväksi. Minulla on mies ja lapsia, mutta elän vain itseäni varten. Nuorena ihanteellisesti kuvittelin että kykenisin välittämään muista. No sellainen "kehitys" ehkä on tapahtunut, että ihanteellisuus on karissut.
- ap vielä
Jos olet jo 51, lapsesi ovat varmaankin jo vähän isompia. Miten sitten käytännössä toimit, kun lapset olivat pienempiä, jos et ole koskaan pannut omia tarpeitasi syrjään toisten vuoksi? Siis ihan käytännön elämässä päivittäin.
Noh, mulla on paljon lapsia. Nuorin on 9. Onhan sekin nyt tietysti vähän isompi. Mutta olen aina hoitanut asiani niin, ettei ole tarvinnut itse hoitaa lapsia ja kotitöitä. Meillä on ollut au paireja hoitamassa lapsia ja siivooja on hoitanut kodin. Lapset ei oo saaneet ruokaa jos eivät ole auttaneet sen laittamisessa, koska en ole viitsinyt yksin. Nyt en ole enää 10 vuoteen edes koskenut ruuan laittoon tai siivoukseen kotona. Koska ne eivät huvita minua.
Mä nyt vain tarkennan, että au pairit ym. ovat hoitaneet lapsesi heti vauvasta asti?
No pientä vauvaa ei paljon tarvi hoitaa. Ekan vuoden vietin yleensä sängyssä nukkumassa ja imettämässä. Vasta sitte au pairit yms hoitajat kun niitten kanssa tarvii jotain leikkiä. Sellaista en jaksa.
Pientä vauvaa, joka ei pysty tekemään mitään itse, ei tarvii paljon hoitaa? Jaa... mulla vähän toisenlainen käsitys vauva-ajasta.
Mitä kummaa sinä sille sitten teit? Minä makasin vauva kainalossa ja tissi suussa koko päivän. Välillä tuijotin nettiä tai luin kirjaa, useimmiten nukuin. Ehkä kolme kertaa päivässä vaipat vaihtamassa. Täysimetin 1-3 vuotta, koska en jaksanut ruveta puljaamaan sosesotkujen kanssa. Syö sitte kun osaa itse.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainostaan tajuan, miten pihalla ja harhainen käsityksiltäni olin silloin kymmenisen vuotta sitten (parikymppisenä). Hassua on, että olin paljon onnellisempi silloin.
Nyt tuntuu, että ehkä alan pikkuhiljaa käsittää, miten maailman lait ovat koko ajan toimineet. Vieläkin olen ihan hämmentynyt tai ehkä vielä enemmän hämmentynyt siitä, miten minun nyt kannattaisi tällaisessa todellisuudessa luovia. Luulen, että minulla on käsikirjoitus valmiina joskus kymmenen vuoden kuluttua siihen, miten olisi pitänyt elää. Mutta sittenhän se alkaa olla jo elämän loppupuolta ja myöhäistä korjata. Jumalalla on aika huono huumorintaju, kun hän on tehnyt meidät - ainakin minut - hitaanpuoleisiksi oppimaan.En oikein ymmärrä. Siis mitä maailman lakia sinä et ole tajunnut? Minusta tuntuu, että tajusin kaiken oleellisen maailmasta jo ala-asteiässä.
t. ap
Ei se sitten ole ihme, että et koe kehittyneesi. Ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, ja jos et ole muuttanut käsityksiäsi asioista siitä ajasta, jolloin et ole vielä tullut edes murrosikään, ei ole ihme, ettet ole päässyt kehittymään ja kasvamaan ihmisenä. Ihan mielenkiintoista sinänsä, jos et ole provo.
Hyvin omituista, että kehityksen merkki olisi joku käsitysten muuttuminen. Jos on heti hyvät ja täydelliset käsitykset, niin miksi niitä muuttamaan huonommiksi? Maailmankuva ja maailmankatsomus ovat ihan samat olleet koko elämän.
- ap
No ei ole mun mielestä mitenkään omituinen käsitys, ottaen huomioon sen, että aivot tosiaan kehittyvät. Lapsen aivot eivät kykene kauhean monipuoliseen ajatteluun, kun taas aikuisilla yleensä mahdollisuus tähän on. Lapsihan kokee asioita, mutta ei näe yleensä ilmiöitä niiden takana. Samoin lapsi ei pysty arvioimaan oman toimintansa vaikutusta ulkopuolelta, kun taas aikuinen kykenee (moninäkökulmainen ajattelu). Kun ne näkulmat kehittyvät, käsitykset asioista yleensä ihmisen kasvaessa muuttuvat. Toki toisilla varmasti näkökulmat pysyvät hyvin suppeina, eikä sen takia tule ajateltua asioita muilta kanteilta.
Olen paljon viisaampi nyt 57 v kuin mitä olin aikoinaan parikymppisenä, äly nyt varmaankin samalla tasolla. Mustavalkoisuuden sijaan on tullut elämän myötä asioiden kompleksisuuden ymmärrystä. Oma käsitys maailmasta tuntuu vähentyneen kun tajuaa paremmin moninaisuuden. Ei enää ole niin selkeitä vastauksia asioihin, vähemmän syytä olla ylimielinen tai neuvoa muita. Ehkä myös on kiitollisempi omasta elämästä, on nähnyt kuinka paljon sattumanvaraisuutta kaikkeen liittyy vaikka kuinka yrittäisi kaiken elämässään optimoida ja kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kehittynyt. Nuorena mä olin oikeassa, kaikki muut on väärässä. Nyt ymmärrän erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja toimia.
Mä olen edelleen oikeassa kaikessa, omasta mielestäni. Muut eivät vaan osaa elää oikein. On erilaisia tapoja toimia, kyllä. Silti ne on joko oikeita ja vääriä. Jos ihmisiä kohdellaan väärin ja huonosti oman edun sekä hyvän eteen, sellainen ihminen saa edelleen halveksuntani. Samanlainen jäärä tulen olemaan vielä Attendon hoivakodissakin.
Kyllä mäkin olen oikeassa aina omassa mielessäni. Mutta toisilla on omat mielet ja omat mielipiteet. Jos ne eivät ole rikollisia mielipiteitä (persut jne) niin hyväksyn ne vaihtoehtoina.
No etpäs muuten näytä hyväksyvän, vaan ainoastaan omaan kuplaasi sopivat. Näetsen persumielipide ei ole sama kuin rikollinen mielipide.
t. persu-ap
Alue: Aihe vapaa
Puhujana ja esiintyjänä olen aiempaa parempi. En ole enää tilanteissa ensimmäistä kertaa. Kokemus todella auttaa.
Olen nähnyt hyvää ja pahaa sekä erilaisien tapahtumien kehittymistä tiettyyn pisteeseen. Perspektiivi, näkemys ja ymmärrys on lisääntynyt.