Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä oikein tietää olevansa masentunut?
30.03.2019 |
Eli otsikossakin kysymys. Mistä tietää olevansa masentunut?
Itsellä tilanne siis sellanen, että olen varmaan vuoden verran miettinyt olenko masentunut. Mutta kun mietin asiaa, tulen aina lopputulokseen että en ole ja muilla asiat "oikeasti" huonosti.
Elämässä tällähetkellä ja pikään ollut niin että töiden jälkeen makaa sängyssä vaan ja murehtii ja miettii elämää ja kuinka toivotona se on. Nytkin. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa ja tuntuu ettei elämällä ole mitään annettavaa. Tai tiedän että tietysti olisi, mutta en jaksa eikä kiinnostusta löydy. Myös musiikki harrastus josta aiemmin nautin on muuttunut vastenmieliseksi
Raha-asiat myös mennyt solmuun. En ole jaksanut hoitaa laskuja jotka nyt mennyt ulosottoon. Iltaisin useimmten ahdistaa eikä saa nukuttua. Joskus 4 aikaan usein nukahtaa ja sitten herätys klo.6
Olen ajatellut käydä työterveydessä usein, mutta en oikein tiedä mitä sanoisin. Töissä kuitenkin teen työni hyvin ja jaksan olla positiivinen.
Lähinnä mietin että olenko vain tälläinen murehtija vai onko tässä jotain muuta.
Ja kännykällä kirjoitettu niin voi olla sekava viesti.
28 mies
Kommentit (94)
Etkö itse tosiaa älyä?? Et ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oireesi kuulostavat selvästi masennukselta. Kannattaa varata aika ja mennä sinne työterveyteen. Voit sanoa, että olet miettinyt sitä, oletko masentunut. He osaavat kyllä sitten kysellä ja ohjata eteenpäin. Ei kannata jäädä asioiden kanssa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.
Olen tuon masennustestin tehnyt. Keskivaikean masennuksen antoi tulokseksi.
Pitäisi tosiaan käydä siellä lääkärillä, mutta kynnys on vain niin iso.
Tulee semmonen olo, että ei kehtaa mennä. Muutenkin olen huono puhumaan tunteista(koskaan ei ole ollut ketään jolle puhua)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse tosiaa älyä?? Et ole kunnossa.
Kyllä kai sen periaatteesaa älyää. Vaikea kai myöntää sitä ja uskaltaa hakea apua.
Ap
Jo pelkästään unettomuus riittää tekemään olon toivottomaksi ja heikentää asioiden hoitamista, mutta se voi olla myös masennuksen oire. Jos mieli on matala vaikka olisitkin nukkunut tarpeeksi, niin sitten se on masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella kuulostat ainakin lievästi masentuneelta. Elämässäsi on ihan oikeita murehtimisen aiheita kuten nuo raha-asiat. Jos jatkat tuolla tiellä, olosi ei ainakaan tule muuttumaan paremmaksi. Suosittelen että haet apua työterveydestä tai esimerkiksi mielenterveyshoitajalta.
Mulla on paljon omakohtaista kokemusta masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen joutunut usein hakemaan apua ja siihen haluan rohkaista sinuakin. Apua saa aina eikä ole mikään häpeä pyytää sitä. Ei ole normaalia nukkua noin vähän, olet varmasti uupunut jo tuon takia. Sun pitäisi saada levätä. Miten edes jaksat käydä töissä?
Elämän merkityksen kyseenalaistaminen voi olla masennuksen oire tai sitten ihan normaalia ajattelua. Minusta ei kannata alkaa turruttaa itseään lääkkeillä vaan miettiä syvemmin, mitä elämältä haluaa. Onko jotain mitä muuttaisit? Mitä haluisit todella tavoitella? Olet vasta 28 ja ehdit tehdä elämälläsi mitä vaan. Jos sulla ei ole mitään haaveita, sitten todellakin tarvitset sitä lepoa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että joillekin elämän merkityksellisyys saattaa löytyä taiteesta? Ettei se työnteko ja muu arki oikeasti tee kaikkia onnellisiksi? Entä jos se musiikki voisikin antaa sulle vielä jotain, tai joku muu itseilmaisun keino?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen kanssa varmasti monilla on suurempi kynnys mennä lääkäriin kuin vaikka murtuneen jalan. Siitä huolimatta masennuksen vuoksi kannattaa hakea apua. Tee itsellesi hyvä teko ja varaa aika ensi viikolle. Kyllä työterveydessä osataan ottaa koppi ja auttaa.
Luultavasti saat työterveydessä eteesi samanlaisen masennustestin kuin minkä olet jo itse aiemmin tehnyt. Sen jälkeen keskustallaan todennäköisesti siitä, tarvitsetko sairaslomaa ja miten suhtautuisit lääkitykseen. On mahdollista, että kävisit myös esimerkiksi työpsykologilla tai miettisit psykoterapiaa. Apua kyllä löytyy, kunhan sitä hakee.
Ei sitä aina tiedä, varsinkaan jos tilanne on kehittynyt hitaasti eikä oikein edes muista, miltä aiemmin tuntui.
Kyllähän sä ainakin hiukan masentuneelta kuulostat.
Mene rohkeasti sinne työterveyteen. Sano että tunnet olevasi jonkin verran ahdistunut ja masentunut ja että se on nyt jatkunut sen verran kauan, että tuntuu että tarvitset jotain tukea.
Voi olla aika pienestäkin kiinni lopulta, että olo kohenee, ja on parempi että tartut asiaan heti. Yksin voi olla vaikea oivaltaa, mistä kenkä puristaa, ja olet kuitenkin nyt jo odotellut ja katsellut, muuttuisiko olo, eikä ole muuttunut.
Jos sulla ei ole tähän mennessä ollut juurikaan tilaisuutta puhua asioistasi, niin se pelkkä jutteleminenkin saattaa auttaa paljon.
Yritä myös syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itsestäsi niin hyvin kuin jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin mennessä kynnys on aina saman korkuinen vaivasta riippumatta. Lääkäri ei ole siellä arvostellakseen tai auttaakseen. Eikä sille lääkärille edes tarvitse paljon selitellä, se on lyhyt ajanvaraus. Tunteista pääset luultavimmin puhumaan psykologin tai mielenterveyshoitajan kanssa, ja he ovat yleensä turvallisen tuntuisia ihmisiä, joiden työ on kuunnella.
Olet jo ottanut ison askeleen, kun otit puheeksi täällä. Voisitko soittaa työterveyteen jo tänään aikaa varataksesi?
Kiitos neuvoista. Taidan tosiaan varata ajan tässä joku päivä ja katsoa mitä tapahtuu. Haittaa siitä ei varmasti ole.
Vähän hunosti muotoilin teksiä nukkumisen osalta. Joskus nukun ihan kunnollakin, mutta niinä iltoina kun ahdistaa niin jää usein vähäisiksi. Ja vapailla sitten nukun paljon.
Ja joku mainitsikin että ei muista miltä "ennen" tuntui. En muista. 15v olen ensimmäisen kerran miettinyt itsemurhaa. En koskaan ole yrittänyr, mutta mielessä se on joskus. Tiedän etten sitä tee, koska läheisten tuska olisi niin suuri.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri määrää mieöialalääkkeitä jolla aivoliemet kuten dopamiinit yms tulee kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista. Taidan tosiaan varata ajan tässä joku päivä ja katsoa mitä tapahtuu. Haittaa siitä ei varmasti ole.
Mitään ei voi hävitä, pelkästään on voitettavaa. Tsemppiä matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa kuulostaa siltä, että sulla on monta hyvää syytä hakeutua keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Mitä jos et lykkäisi asiaa, vaan varaisit ajan mahdollisimman pian? Olisi ikävää, jos tulisit toisiin ajatuksiin ja jäät pyörimään masennuksen kanssa vielä vuosiksi.
Olisi hienoa, että saisit nauttia elämänilosta.
Jos on pitkään yhtäjaksoisesti tuo toivoton olo, ettei elämällä ole mitään annettavaa, murehtii vain edes ilman erityistä syytä eikä nauti entisistä iloista, on aika varmasti masentunut.
Yllättävän moni pitää tällaistakin vain normaalina elämänä ja ajattelee että näinhän se muillakin on. No ei se ole. Ei pidä sekoittaa tähän sellaisia lauseita kuin "kaikilla on murheita" ja "kaikki ovat joskus surullisia". Niissä on ero masentuneisuuteen ja itsekin muistan jotenkuten sen ajan kun minulla oli normaalisti murheita, mutta myös iloja eikä sitä kokoaikaista tummaa pilveä pään yllä.
Jep, ja tuon netin testin mukaan olisin masentunut ja notinkin yhteyttä lääkäriin, joka oli eri mieltä. Kaikkia väsyttää, jos on raskas työ ja syksy on varsinkin väsyttävää aikaa. Minulla ei pitäisi olla mitään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pitkään yhtäjaksoisesti tuo toivoton olo, ettei elämällä ole mitään annettavaa, murehtii vain edes ilman erityistä syytä eikä nauti entisistä iloista, on aika varmasti masentunut.
Yllättävän moni pitää tällaistakin vain normaalina elämänä ja ajattelee että näinhän se muillakin on. No ei se ole. Ei pidä sekoittaa tähän sellaisia lauseita kuin "kaikilla on murheita" ja "kaikki ovat joskus surullisia". Niissä on ero masentuneisuuteen ja itsekin muistan jotenkuten sen ajan kun minulla oli normaalisti murheita, mutta myös iloja eikä sitä kokoaikaista tummaa pilveä pään yllä.
Tässä on ajatusta herättävä pointti. Mietin juurikin, että "muillakin on omat ja pahemmat murheensa". Mutta tosiaan en muista edes, milloin olisin ollut oikeasti iloinen. Sillälailla että tuntuu että elämä hymyilisi. Aina miettii tulevaisuutta jotenkin paskana. Vaikeeta selittää....
Ap
Hei! Minä menin työterveyteen kun ymmärsin että olin jo todella masentunut. Kirjoitin paperille asioita ja annoin sen hoitajalle luettavaksi ja purskahdin samantien itkuun. Oli helpottavaa saada apua.
Lapulle kirjoittaminen muutamalla sanalla on hyvä, jos on niin loppu, ettei sanoja vaan tule. Minut otettiin heti vakavasti. Lapussa luki ranskalaisinviivoin mm. ahdistaa, arki raskasta, en saa nukutuksi, mietin työasioita koko ajan vapaa-ajalla, väsyttää, kroppa oireilee, stressaan kaikesta olemattomasta..
Vierailija kirjoitti:
Hei! Minä menin työterveyteen kun ymmärsin että olin jo todella masentunut. Kirjoitin paperille asioita ja annoin sen hoitajalle luettavaksi ja purskahdin samantien itkuun. Oli helpottavaa saada apua.
Lapulle kirjoittaminen muutamalla sanalla on hyvä, jos on niin loppu, ettei sanoja vaan tule. Minut otettiin heti vakavasti. Lapussa luki ranskalaisinviivoin mm. ahdistaa, arki raskasta, en saa nukutuksi, mietin työasioita koko ajan vapaa-ajalla, väsyttää, kroppa oireilee, stressaan kaikesta olemattomasta..
Olen kirjoittanut ajatuksiani ylös.
En tiedä mitä tapahtuu tilanteessa, kun kerron hoitajalle ajatuksistani. Itselläni se pelko, että kun alan kertomaan ajatuksistani niin niitä ei oteta tosissaan.
Mutta tosiaan näistä tsempeistä ajattelin rohkaistua varaamaan aikaa. Mitä sitten tapahtui kun sait apua? Laittaako ne suoraan lääkkeitä kouraan?
Alue: Aihe vapaa
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.