Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä oikein tietää olevansa masentunut?
30.03.2019 |
Eli otsikossakin kysymys. Mistä tietää olevansa masentunut?
Itsellä tilanne siis sellanen, että olen varmaan vuoden verran miettinyt olenko masentunut. Mutta kun mietin asiaa, tulen aina lopputulokseen että en ole ja muilla asiat "oikeasti" huonosti.
Elämässä tällähetkellä ja pikään ollut niin että töiden jälkeen makaa sängyssä vaan ja murehtii ja miettii elämää ja kuinka toivotona se on. Nytkin. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa ja tuntuu ettei elämällä ole mitään annettavaa. Tai tiedän että tietysti olisi, mutta en jaksa eikä kiinnostusta löydy. Myös musiikki harrastus josta aiemmin nautin on muuttunut vastenmieliseksi
Raha-asiat myös mennyt solmuun. En ole jaksanut hoitaa laskuja jotka nyt mennyt ulosottoon. Iltaisin useimmten ahdistaa eikä saa nukuttua. Joskus 4 aikaan usein nukahtaa ja sitten herätys klo.6
Olen ajatellut käydä työterveydessä usein, mutta en oikein tiedä mitä sanoisin. Töissä kuitenkin teen työni hyvin ja jaksan olla positiivinen.
Lähinnä mietin että olenko vain tälläinen murehtija vai onko tässä jotain muuta.
Ja kännykällä kirjoitettu niin voi olla sekava viesti.
28 mies
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap! Onnittelut siitä, että uskalsit puhua asiasta. Tt- psykologilla saat varmasti asioita purettua ja jos ne käyntikerrat eivät riitä, lähete julkiselle on mahdollinen. Apu ei lopu kesken, kun olet sen piiriin päässyt.
Itku on normaali reaktio tuossa avautumistilanteessa ja sitä varmaan tulee vielä lisää tunteita ja ajatuksia tutkiessasi mutta oikeesti se ei tee susta yhtään vähemmän miestä kuin turpa tukossa mököttäminen. Päästä irti häpeästä. Sitä paitsi jos et kykenisi itkemään ollenkaan, niin se olisi jo vakavan masennuksen merkki.
Olisi kiva kuulla vielä, miten tilanteesi etenee. Käytä nyt sairauslomaa hyödyksesi ja lepää, nuku, syö hyvin. Sulla ilmeisesti oli niitä luovia taipumuksia, niin jokin sellainen keino voisi auttaa asian käsittelyssä. Stressi voi helpottaa nopeastikin, kun olet tunnistanut tilanteen.
Ja jos joku trolli tai työkaveri nyt on kateellinen "lomasta" niin neuvoisin olemaan huomioimatta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kateellisia jopa puolisonsa menettäneille, koska leskeneläke.
37 lähettää etähalin!
Kiitti halista myös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertooko Juicen kaksoiselämää biisi muuten masennuksesta?
Sopisi siihen. Satuin just kuuntelemaan ja iskee nyt eritavalla.
"
Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
Tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy
Vierailija kirjoitti:
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.
Minulla oli samaa aikoinaan kun olin 25v.
Sitten menin lääkärille ja hän teki lähetteen mt-puolelle lääkärille ja sitten hoitajalle käyntejä kerran viikossa.
Tätä jatkui kymmenen vuotta ja sitten totesin että eihän tästä tule helvettiäkään.
Eli mene vaan sinne töihin ja tee niitä ylitöitä kunnolla ja käyt väkisin lenkillä ja teet väkisin sitä musiikkiharrastusta tai jotain muuta kokeilet.
Ainoastaan tekeminen auttaa ja märehtiminen aiheuttaa sen että tajuat syöneesi kymmenen vuotta lääkkeitä monipuolisesti ja mitään erityisempää ei ole tapahtunut, paitsi se että olet ollut hulluna 10v elämästäsi.
Älä nyt hölmö lähde mitään apua hakemaan vaan käy töissä ja tule kotiin. Teet asioita etkä mieti tai murehdi liikaa.
Kirjoitat vaikka vihkoon listan asioista mitä pitää tehdä ja pakotat tekemään ne.
Tai sitten vuorostaan olet tekemättä asioita esimerkiksi olet pelaamatta, juomatta vuoden tai polttamatta vuoden, jos se on ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.
Minulla oli samaa aikoinaan kun olin 25v.
Sitten menin lääkärille ja hän teki lähetteen mt-puolelle lääkärille ja sitten hoitajalle käyntejä kerran viikossa.
Tätä jatkui kymmenen vuotta ja sitten totesin että eihän tästä tule helvettiäkään.
Eli mene vaan sinne töihin ja tee niitä ylitöitä kunnolla ja käyt väkisin lenkillä ja teet väkisin sitä musiikkiharrastusta tai jotain muuta kokeilet.
Ainoastaan tekeminen auttaa ja märehtiminen aiheuttaa sen että tajuat syöneesi kymmenen vuotta lääkkeitä monipuolisesti ja mitään erityisempää ei ole tapahtunut, paitsi se että olet ollut hulluna 10v elämästäsi.
Älä nyt hölmö lähde mitään apua hakemaan vaan käy töissä ja tule kotiin. Teet asioita etkä mieti tai murehdi liikaa.
Kirjoitat vaikka vihkoon listan asioista mitä pitää tehdä ja pakotat tekemään ne.
Tai sitten vuorostaan olet tekemättä asioita esimerkiksi olet pelaamatta, juomatta vuoden tai polttamatta vuoden, jos se on ongelmana.
Joo voi se varmaan joillain toimia noin. Oon tässä ollut pitkään tekemättä töiden jälkeen oikeastaan mitään. En mä vaan jaksa tehdä asioita/ei kiinnosta. Ei siinä vihko paljoa taida auttaa.
Olen ollut hulluna nyt 10 vuotta elämästä muutenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.
Minulla oli samaa aikoinaan kun olin 25v.
Sitten menin lääkärille ja hän teki lähetteen mt-puolelle lääkärille ja sitten hoitajalle käyntejä kerran viikossa.
Tätä jatkui kymmenen vuotta ja sitten totesin että eihän tästä tule helvettiäkään.
Eli mene vaan sinne töihin ja tee niitä ylitöitä kunnolla ja käyt väkisin lenkillä ja teet väkisin sitä musiikkiharrastusta tai jotain muuta kokeilet.
Ainoastaan tekeminen auttaa ja märehtiminen aiheuttaa sen että tajuat syöneesi kymmenen vuotta lääkkeitä monipuolisesti ja mitään erityisempää ei ole tapahtunut, paitsi se että olet ollut hulluna 10v elämästäsi.
Älä nyt hölmö lähde mitään apua hakemaan vaan käy töissä ja tule kotiin. Teet asioita etkä mieti tai murehdi liikaa.
Kirjoitat vaikka vihkoon listan asioista mitä pitää tehdä ja pakotat tekemään ne.
Tai sitten vuorostaan olet tekemättä asioita esimerkiksi olet pelaamatta, juomatta vuoden tai polttamatta vuoden, jos se on ongelmana.
Joo voi se varmaan joillain toimia noin. Oon tässä ollut pitkään tekemättä töiden jälkeen oikeastaan mitään. En mä vaan jaksa tehdä asioita/ei kiinnosta. Ei siinä vihko paljoa taida auttaa.
Olen ollut hulluna nyt 10 vuotta elämästä muutenkin.
Ap
Niin. Siksi sun pitää vaan pakottaa tekemään asioita.
Sä oot se mitä teet.
Sä oot se mitä valitset tehdä.
Jos et tee mitään niin voisit olla ihan yhtä hyvin tienvierenpaska.
Haluuksä olla paska?
Et tuu saamaan keneltäkään sääliä. Sä oot se mies joka tekee juttuja ja päättää asioista.
Haluuksä olla mies vai tienvierenpaska?
Sä oot se mikä sä haluat olla.
Just se vihko auttaa sua näkemään että mitä oot tehny ja mitä pitäis tehdä.
Pitää vähän vaatia itseltä tuloksia ja tehdä massia. Mut ei siinä mitään jos sun tehtävänä on vain istua kämpillä ja paskoa pytty täyteen sitä mitä sä haluut tehdä.
Sä oot se mitä sä teet. Haluuksä olla tollanen vai haluutko olla mies niinku HE-MAN on?
Vit_u jos olisin sielä niin pistäisin sut punnertamaan mulle sata kappaletta punnerruksia ja heti.
Sen verran alkaa ottaa kuuppaan toi saamattomuus. Multa et ainakaan saa sääliä.
Kysy iteltäs että haluutko olla tollanen vetelys? Itsestä se on kiinni paljon. Kukaan ei sääli ja helpota sun elämääs. Se on miehen tehtävä itse se elämä omanlaiseksi. Lopeta ainakin tuo ruikutus ja mene kävelemään 20km lenkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi 64 kommentti on ihan älytön. Jos jalka on murtunut, käsketäänkö vaan jatkaa kävelemistä tai hyppiä toisella jalalla, kyllä se siitä? Masentuneen ihmisen elimistö on häiriötilassa eikä sitä voi ns. normaaliin tekemiseen pakottamalla palauttaa normaaliksi. Pitää tunnistaa ongelma ja etsiä itselle sopiva rauhallinen lähestyminen omien tunteiden ja kehoreaktioiden normalisointiin. Jos me kaikki osattaisiin se luonnostaan, ei maailmassa olisi masennusta tai ahdistusta.
Kyllähän tunteiden käsittelyä voi paeta tekemiseen. Sellaiset ihmiset vaan ovat taipuvaisia saamaan fyysisiä vaivoja kuten sydän- ja verisuonitauteja, selittämättömiä kipuja jne.
Toisaalta tuo on hyvä esimerkki siitä, että jotkut ihmiset olettavat saavansa avun ulkopuolelta. Tuki tulee ulkopuolelta mutta itse autat itsesi pois masennuksen kehästä. Jos ei kymmenessä vuodessa hoidon piirissä koe mitään oivalluksia, on kyllä helkkarin lukossa itsensä kanssa.
Ap, et tosiaan ole luuseri. Olet rohkea ihminen, jolla on edessä vielä paljon elämäniloa. Sitä paitsi me kaikki ollaan hulluja tavalla tai toisella. Hulluimpia on ne, jotka haluaa elää kulisseissa muiden mieliksi.
37
Ala juma_auta jo tekemään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.
Minulla oli samaa aikoinaan kun olin 25v.
Sitten menin lääkärille ja hän teki lähetteen mt-puolelle lääkärille ja sitten hoitajalle käyntejä kerran viikossa.
Tätä jatkui kymmenen vuotta ja sitten totesin että eihän tästä tule helvettiäkään.
Eli mene vaan sinne töihin ja tee niitä ylitöitä kunnolla ja käyt väkisin lenkillä ja teet väkisin sitä musiikkiharrastusta tai jotain muuta kokeilet.
Ainoastaan tekeminen auttaa ja märehtiminen aiheuttaa sen että tajuat syöneesi kymmenen vuotta lääkkeitä monipuolisesti ja mitään erityisempää ei ole tapahtunut, paitsi se että olet ollut hulluna 10v elämästäsi.
Älä nyt hölmö lähde mitään apua hakemaan vaan käy töissä ja tule kotiin. Teet asioita etkä mieti tai murehdi liikaa.
Kirjoitat vaikka vihkoon listan asioista mitä pitää tehdä ja pakotat tekemään ne.
Tai sitten vuorostaan olet tekemättä asioita esimerkiksi olet pelaamatta, juomatta vuoden tai polttamatta vuoden, jos se on ongelmana.
Joo voi se varmaan joillain toimia noin. Oon tässä ollut pitkään tekemättä töiden jälkeen oikeastaan mitään. En mä vaan jaksa tehdä asioita/ei kiinnosta. Ei siinä vihko paljoa taida auttaa.
Olen ollut hulluna nyt 10 vuotta elämästä muutenkin.
Ap
Niin. Siksi sun pitää vaan pakottaa tekemään asioita.
Sä oot se mitä teet.
Sä oot se mitä valitset tehdä.
Jos et tee mitään niin voisit olla ihan yhtä hyvin tienvierenpaska.
Haluuksä olla paska?
Et tuu saamaan keneltäkään sääliä. Sä oot se mies joka tekee juttuja ja päättää asioista.
Haluuksä olla mies vai tienvierenpaska?
Sä oot se mikä sä haluat olla.
Just se vihko auttaa sua näkemään että mitä oot tehny ja mitä pitäis tehdä.
Pitää vähän vaatia itseltä tuloksia ja tehdä massia. Mut ei siinä mitään jos sun tehtävänä on vain istua kämpillä ja paskoa pytty täyteen sitä mitä sä haluut tehdä.
Sä oot se mitä sä teet. Haluuksä olla tollanen vai haluutko olla mies niinku HE-MAN on?
Vit_u jos olisin sielä niin pistäisin sut punnertamaan mulle sata kappaletta punnerruksia ja heti.
Sen verran alkaa ottaa kuuppaan toi saamattomuus. Multa et ainakaan saa sääliä.
Kysy iteltäs että haluutko olla tollanen vetelys? Itsestä se on kiinni paljon. Kukaan ei sääli ja helpota sun elämääs. Se on miehen tehtävä itse se elämä omanlaiseksi. Lopeta ainakin tuo ruikutus ja mene kävelemään 20km lenkki.
En mä tietenkään haluu olla tämmönen surkimus. Mutta taidan vaan ollla :(
Ei mua niin kiinnosta mitä muut ajattelee (tai siis ainakaan jossain palstalla missä on muutenkin nii vitsin pimeetä jengii)
Mut huomaan et oot varmaan mies. Tai jos et oo niin oon tulkinnut ihan väärin. Miehet usein ajatellaan, että pitää jaksaa yms.
Miks vitussa pitäis jaksaa. Elämässä ei kuitenkaan oo mitään suurempaa päämäärää.
Ite jaksan vaan ku äiti, isä ja broidit ois aika paskana jos itteni tappaisin. Muutenkin vähän veetuttaa tommoset jotka pitää omaa toimintatapaansa täysin oikeena. Se on sun tapa, millä sä oot tullu toimeen. Sillä tavalla ei kaikki tule. Ja joillekkin elämä ja sen tuomat velvollisuudet ja muut jutut on ns. "liikaa".
Varsinkin nykypäivänä kun on mahdollistuus tehdä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi 64 kommentti on ihan älytön. Jos jalka on murtunut, käsketäänkö vaan jatkaa kävelemistä tai hyppiä toisella jalalla, kyllä se siitä? Masentuneen ihmisen elimistö on häiriötilassa eikä sitä voi ns. normaaliin tekemiseen pakottamalla palauttaa normaaliksi. Pitää tunnistaa ongelma ja etsiä itselle sopiva rauhallinen lähestyminen omien tunteiden ja kehoreaktioiden normalisointiin. Jos me kaikki osattaisiin se luonnostaan, ei maailmassa olisi masennusta tai ahdistusta.
Kyllähän tunteiden käsittelyä voi paeta tekemiseen. Sellaiset ihmiset vaan ovat taipuvaisia saamaan fyysisiä vaivoja kuten sydän- ja verisuonitauteja, selittämättömiä kipuja jne.
Toisaalta tuo on hyvä esimerkki siitä, että jotkut ihmiset olettavat saavansa avun ulkopuolelta. Tuki tulee ulkopuolelta mutta itse autat itsesi pois masennuksen kehästä. Jos ei kymmenessä vuodessa hoidon piirissä koe mitään oivalluksia, on kyllä helkkarin lukossa itsensä kanssa.
Ap, et tosiaan ole luuseri. Olet rohkea ihminen, jolla on edessä vielä paljon elämäniloa. Sitä paitsi me kaikki ollaan hulluja tavalla tai toisella. Hulluimpia on ne, jotka haluaa elää kulisseissa muiden mieliksi.
37
Huomaa että sulla on käsitys tästä asiata. Itellä menee nää trollit vähän tunteisiin, pakko myöntää.
Ja jotenkin mua häiritsee se, kun joku väittää omaa toimintatapaansa oikeaksi. Mielestäni meitä on seittemän miljardii erilaista ihmistä täällä ja jokainen on yksilö. Niin mä haluan ainakin ajatella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 kirjottajalle kiitosta muutenkin.
Oon nyt semi herkässä tilassa. Ja haen täältä apua, enkä mitään veetuilua. Eihän nää ikävät kommentoijat mua tunne, mut ne kuitenki tuntuu pahalta.
Kiitos niille jotka ymmärtää.
p.s. jos sun joku läheises kertois sulle että ois masentunut, niin puhuisitko samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka viides suomalainen masentuu elämänsä aikana ja suurella osalla masennus uusii. Kun ottaa huomioon, miten laaja ja monipuolinen tuttavapiiri mulle on kertynyt 37 vuodessa, siinä on edustettuna jos jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Tunnen masentuneita lapsia ja vanhuksia, hyvin toimeentulevia ja toimeentulotuella eläjiä, ja kaikkea siltä väliltä. Maallikko ja kokemusasiantuntija siis kai olen.
Kaikilla on ollut omat syynsä ja myös omat tapansa selviytyä. Kokemukseni mukaan parhaiten selviävät he, jotka myöntävät voivansa huonosti ja huonoimmin he, jotka kieltäytyvät avusta ja sisimpänsä tutkimisesta. Jotkut valitsevat mielummin kestomasennuksen aikaansaaman onton elämän kuin sen ahdistuksen, jonka masennukseen puuttuminen hetkellisesti tuo.
Kaksi ystävistäni valitsi itsemurhan. He eivät hakeneet apua itsensä ulkopuolelta, vaan yrittivät pärjätä viimeiseen asti ja ylläpitää kulissia. Kumpikin tapaus tuli aivan yllätyksenä. En haluaisi kenenkään edes miettivän itsemurhaa ja siksi tässä sinullekin kirjoittelen. Hyvä, ettet tee sitä perheesi takia mutta itsellesihän sinun pitäisi ennen kaikkea olla elämisen arvoinen.
Olen itsekin on-off masentunut ja silti päässyt kiinni hyvään elämään.
Masennuksesta ja paremman elämän mahdollisuudesta pitäisi puhua enemmän, etteivät ihmiset sairastuisi vielä pahempiin asioihin eli häpeään, epätoivoon ja eristäytymiseen.
Ap, kiitos. Jos vaan voin jonkun taakkaa vähän keventää, oma elämä tuntuu merkityksellisemmältä. Muistaakseni se on yksi mielenterveyden tukipilareista.
37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka viides suomalainen masentuu elämänsä aikana ja suurella osalla masennus uusii. Kun ottaa huomioon, miten laaja ja monipuolinen tuttavapiiri mulle on kertynyt 37 vuodessa, siinä on edustettuna jos jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Tunnen masentuneita lapsia ja vanhuksia, hyvin toimeentulevia ja toimeentulotuella eläjiä, ja kaikkea siltä väliltä. Maallikko ja kokemusasiantuntija siis kai olen.
Kaikilla on ollut omat syynsä ja myös omat tapansa selviytyä. Kokemukseni mukaan parhaiten selviävät he, jotka myöntävät voivansa huonosti ja huonoimmin he, jotka kieltäytyvät avusta ja sisimpänsä tutkimisesta. Jotkut valitsevat mielummin kestomasennuksen aikaansaaman onton elämän kuin sen ahdistuksen, jonka masennukseen puuttuminen hetkellisesti tuo.
Kaksi ystävistäni valitsi itsemurhan. He eivät hakeneet apua itsensä ulkopuolelta, vaan yrittivät pärjätä viimeiseen asti ja ylläpitää kulissia. Kumpikin tapaus tuli aivan yllätyksenä. En haluaisi kenenkään edes miettivän itsemurhaa ja siksi tässä sinullekin kirjoittelen. Hyvä, ettet tee sitä perheesi takia mutta itsellesihän sinun pitäisi ennen kaikkea olla elämisen arvoinen.
Olen itsekin on-off masentunut ja silti päässyt kiinni hyvään elämään.
Masennuksesta ja paremman elämän mahdollisuudesta pitäisi puhua enemmän, etteivät ihmiset sairastuisi vielä pahempiin asioihin eli häpeään, epätoivoon ja eristäytymiseen.
Tuo toinen kappaleesi on ihanan epäselvä. Yksi piste olisi tehnyt siitä selvemmän. Mutta ei kai me mitään äikän opeja olla :)
haluan itse lähinnä apua tähän jatkuvaan paskaan oloon. Jotkut voi ajatella että "mitä vittua toi valittaa" mutta tää huono olo on jatkunut niin pitkään, ettei enää jaksais. Se on erilaista kun (kai) huono olo joka on perus vastoinkäymisistä elämässä. Mutta mulla on aina ns.peruspaska olo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ala juma_auta jo tekemään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.
Minulla oli samaa aikoinaan kun olin 25v.
Sitten menin lääkärille ja hän teki lähetteen mt-puolelle lääkärille ja sitten hoitajalle käyntejä kerran viikossa.
Tätä jatkui kymmenen vuotta ja sitten totesin että eihän tästä tule helvettiäkään.
Eli mene vaan sinne töihin ja tee niitä ylitöitä kunnolla ja käyt väkisin lenkillä ja teet väkisin sitä musiikkiharrastusta tai jotain muuta kokeilet.
Ainoastaan tekeminen auttaa ja märehtiminen aiheuttaa sen että tajuat syöneesi kymmenen vuotta lääkkeitä monipuolisesti ja mitään erityisempää ei ole tapahtunut, paitsi se että olet ollut hulluna 10v elämästäsi.
Älä nyt hölmö lähde mitään apua hakemaan vaan käy töissä ja tule kotiin. Teet asioita etkä mieti tai murehdi liikaa.
Kirjoitat vaikka vihkoon listan asioista mitä pitää tehdä ja pakotat tekemään ne.
Tai sitten vuorostaan olet tekemättä asioita esimerkiksi olet pelaamatta, juomatta vuoden tai polttamatta vuoden, jos se on ongelmana.
Joo voi se varmaan joillain toimia noin. Oon tässä ollut pitkään tekemättä töiden jälkeen oikeastaan mitään. En mä vaan jaksa tehdä asioita/ei kiinnosta. Ei siinä vihko paljoa taida auttaa.
Olen ollut hulluna nyt 10 vuotta elämästä muutenkin.
Ap
Niin. Siksi sun pitää vaan pakottaa tekemään asioita.
Sä oot se mitä teet.
Sä oot se mitä valitset tehdä.
Jos et tee mitään niin voisit olla ihan yhtä hyvin tienvierenpaska.
Haluuksä olla paska?
Et tuu saamaan keneltäkään sääliä. Sä oot se mies joka tekee juttuja ja päättää asioista.
Haluuksä olla mies vai tienvierenpaska?
Sä oot se mikä sä haluat olla.
Just se vihko auttaa sua näkemään että mitä oot tehny ja mitä pitäis tehdä.
Pitää vähän vaatia itseltä tuloksia ja tehdä massia. Mut ei siinä mitään jos sun tehtävänä on vain istua kämpillä ja paskoa pytty täyteen sitä mitä sä haluut tehdä.
Sä oot se mitä sä teet. Haluuksä olla tollanen vai haluutko olla mies niinku HE-MAN on?
Vit_u jos olisin sielä niin pistäisin sut punnertamaan mulle sata kappaletta punnerruksia ja heti.
Sen verran alkaa ottaa kuuppaan toi saamattomuus. Multa et ainakaan saa sääliä.
Kysy iteltäs että haluutko olla tollanen vetelys? Itsestä se on kiinni paljon. Kukaan ei sääli ja helpota sun elämääs. Se on miehen tehtävä itse se elämä omanlaiseksi. Lopeta ainakin tuo ruikutus ja mene kävelemään 20km lenkki.
En mä tietenkään haluu olla tämmönen surkimus. Mutta taidan vaan ollla :(
Ei mua niin kiinnosta mitä muut ajattelee (tai siis ainakaan jossain palstalla missä on muutenkin nii vitsin pimeetä jengii)
Mut huomaan et oot varmaan mies. Tai jos et oo niin oon tulkinnut ihan väärin. Miehet usein ajatellaan, että pitää jaksaa yms.
Miks vitussa pitäis jaksaa. Elämässä ei kuitenkaan oo mitään suurempaa päämäärää.
Ite jaksan vaan ku äiti, isä ja broidit ois aika paskana jos itteni tappaisin. Muutenkin vähän veetuttaa tommoset jotka pitää omaa toimintatapaansa täysin oikeena. Se on sun tapa, millä sä oot tullu toimeen. Sillä tavalla ei kaikki tule. Ja joillekkin elämä ja sen tuomat velvollisuudet ja muut jutut on ns. "liikaa".
Varsinkin nykypäivänä kun on mahdollistuus tehdä mitä vaan.
Kyllä mä oon mies ja isä. Näytän lapsille esimerkkiä miten ihmisen pitää toimia. En jumalauta vaan voi jäädä makaamaan laakereille ja nyyhkimään itsekkäästi kun muilla on nälkä.
Teen aamupalan ja vien ne päiväkotiin ja sitten menen töihin.
Yksinkertaisesti käsken aivoista signaalilla että mene keittiöön ja tee lapsille voileivät ja heitä ne päiväkotiin.
Kyllä mä tiedän millasta toi on. Toi on pahimmanlaatuista itsekkyyttä ja itsesääliä missä ryvet.
Ajattelisit muita ja tekisit muiden hyväksi Suomen sosialismin eteen hommia.
Et voi vaan odottaa että muut säälii sua.
Käsket itseäs ja teet sen. Aika yksinkertaista se on lopulta.
Olet se mitä teet. Voisit ihan yhtähyvin olla kivi.
Odotan muuten sulta ponnisteluja munkin lasten eteen. Haluan että heillä on maksuton päivähoito ja koulussa tulevaisuudessa ruokailu ja hyvä opetus.
Sua tarvitaan mukaan töihin että muut saa sen minkä sinä lapsuudessa ja nuoruudessa sait.
Olet mukana, halusit tai et.
Joten ryhdistäydy nyt hyvä mies. Haluat kait olla MIES?
Kyllä sosialismin vuoksi voi tehdä yhteistä hyvää. Ymmärrän kyllä jos asuttaisi jossain Jenkkilässä.
Täällä kaikki tekee yhteen hiileen. Se pitäisi jo tajuta.
Sun pitää vaan tehdä asioita ja lopettaa iniseminen. Tosi helppoa. Käske itseäs nousemaan ja se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Miks vitussa pitäis jaksaa. Elämässä ei kuitenkaan oo mitään suurempaa päämäärää.
Ite jaksan vaan ku äiti, isä ja broidit ois aika paskana jos itteni tappaisin. Muutenkin vähän veetuttaa tommoset jotka pitää omaa toimintatapaansa täysin oikeena. Se on sun tapa, millä sä oot tullu toimeen. Sillä tavalla ei kaikki tule. Ja joillekkin elämä ja sen tuomat velvollisuudet ja muut jutut on ns. "liikaa".
Varsinkin nykypäivänä kun on mahdollistuus tehdä mitä vaan.
Muutkin jaksaa.
Ihmettelen mitä hienoa on heittäytyä uhrin rooliin. Mikä siinä on niin siistiä olla sairas ihminen?
Etkö halua että vanhemmat on ylpeitä susta?
Se tapa joka tuolla miehellä on, on koko maan tapa. Yhteisöt toimii niin.
Se että sä oot sairas ja odotat että muut tekee työn sun puolesta ei ole maan tapa tai yleisesti hyväksyttävää.
Oikeesti sairailta menee resurssit. On se oikeasti häpeä että mies parhaassa iässä ja elämänsä kunnossa inisee kuin pikku tyttö foorumeilla.
Ryhdistäydy nyt. Isäsi olisi ihan samaa mieltä.
Pian tulee sellainen nykypäivä ettei ole enää mahdollista olla noin. Sitten muutkin kärsii, eli ne oikeasti sairaat.
Sä et nyt vaan pelaa yhteistä peliä tässä Suomen sosialismissa.
Vein just lapset päiväkotiin ja lähden tästä töihin että voisit vaan olla.
Jumalauta oikeesti.
Tiedän kyllä mistä puhun, kun olen ollut tuossa samassa loukussa vähän kauemmin ja kärsinyt enemmän kuin sinä olet kärsinyt. Mua on lapsena käytetty hyväksi ja pahoinpidelty. Sen verran kauan olin eläkkeellä että kyllästyin. Päätin että en ole se uhri.
Oot mitä sä teet.
Kokeile huvikses. Käske itteäs nousemaan ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks vitussa pitäis jaksaa. Elämässä ei kuitenkaan oo mitään suurempaa päämäärää.
Ite jaksan vaan ku äiti, isä ja broidit ois aika paskana jos itteni tappaisin. Muutenkin vähän veetuttaa tommoset jotka pitää omaa toimintatapaansa täysin oikeena. Se on sun tapa, millä sä oot tullu toimeen. Sillä tavalla ei kaikki tule. Ja joillekkin elämä ja sen tuomat velvollisuudet ja muut jutut on ns. "liikaa".
Varsinkin nykypäivänä kun on mahdollistuus tehdä mitä vaan.
Muutkin jaksaa.
Ihmettelen mitä hienoa on heittäytyä uhrin rooliin. Mikä siinä on niin siistiä olla sairas ihminen?
Etkö halua että vanhemmat on ylpeitä susta?
Se tapa joka tuolla miehellä on, on koko maan tapa. Yhteisöt toimii niin.
Se että sä oot sairas ja odotat että muut tekee työn sun puolesta ei ole maan tapa tai yleisesti hyväksyttävää.
Oikeesti sairailta menee resurssit. On se oikeasti häpeä että mies parhaassa iässä ja elämänsä kunnossa inisee kuin pikku tyttö foorumeilla.
Ryhdistäydy nyt. Isäsi olisi ihan samaa mieltä.
Pian tulee sellainen nykypäivä ettei ole enää mahdollista olla noin. Sitten muutkin kärsii, eli ne oikeasti sairaat.
Sä et nyt vaan pelaa yhteistä peliä tässä Suomen sosialismissa.
Vein just lapset päiväkotiin ja lähden tästä töihin että voisit vaan olla.
Jumalauta oikeesti.
Tiedän kyllä mistä puhun, kun olen ollut tuossa samassa loukussa vähän kauemmin ja kärsinyt enemmän kuin sinä olet kärsinyt. Mua on lapsena käytetty hyväksi ja pahoinpidelty. Sen verran kauan olin eläkkeellä että kyllästyin. Päätin että en ole se uhri.
Oot mitä sä teet.
Kokeile huvikses. Käske itteäs nousemaan ylös.
Kamalaa tekstiä. Mutta niin totta.
Suomessa ei koskaan ole ollut niin paljon masennusta kuin nyt, kun elämä on helppoa. Maailman onnellisimmat ihmiset (oman arvionsa perusteella ) löytyy jostain Afrikan sarven kehitysmaasta (olisko ollut Sierra Leone?) missä ’ei ole aikaa’ pohtia onko mun elämä mielekästä ja miksi minä olen olemassa - vaan ainoastaan ’miten minä pysyn elämässä vielä tänäänkin’.
Oma tytär oli ’masentunut’ kun opinnot ei oikein edenneet ja rahaakin oli niin vähän ettei päässyt minnekään matkoille kavereitten kanssa jne ja Lääkäri oli vaan määrännyt jotkut mielialalääkkeet, jotka lihotti mikä ’masensi’ entisestään.
Me juteltiin aika vakavasti asiat halki ja hän teki kunnon opintosuunnitelman ja lisäsi muutenkin aktiivisuutta ja velvotteita elämäänsä ja lopetti ne mielialalääkkeet ja on tilivelvollinen minulle (eli siis kyllä vain itselleen) ja hän itse kritisoi sitä YTHS-tapaamista ja lääkäriä, jonka mukaan tuollainen masennus on opiskelijoill ihan tavallista - kuinka moni opiskelija onkaan masentunut vaikka kysymys on tylsistymisestä elämän helppouteen??
Ja ap, sinä saatat silti olla oikeasti masentunut, mutta yritä jaksaa vaatia keskusteluapua ennemmin kuin pilleripurkkia!
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Vierailija kirjoitti:
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Työpäivä päättyi.
Täytyy todeta tähän tuosta aamun viestistä että en kadu ja ei se ole mitenkään julma tai kylmä.
Ap saa liikaa voimistavaa palautetta tuolle laakereilla maakaamiselle. Siis eihän tuollaisesta pidä lohduttaa vaan käskeä nousemaan ylös ja katsomaan huomista kohti.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ap:n pitää olla mies ja nyt tilanne näyttäisi sille että hän saa vain tilalleen voimistavaa palautetta ja lohtua. Eihän siitä opi mitään muuta kuin että on ok että mies ei tee mitään ja ei käske itseään tekemään mitään rakentavaa.
Eihän tuosta synny kuin itkupilli.
Eli palautetta voi antaa kun ap nousee ylös ja tekee jotain rakentavaa itsesäälin sijaan.
Silloin voi sanoa että eikös tehnytkin hyvää. Siis se että hänen veljensä ja äitinsä on onnellisia siitä että ap ei ole tappanut itseään. Sehän on ihan naurettavaa.
Ei sellaisesta pidä antaa palautetta vaan sanoa että älä nyt lapsellisia puhu. Itsemurhalla uhkailee vain itkupillit jotka saavat kaiken valmiina eteen uhkailemalla muita.
Asioiden eteen pitää tehdä. Se on aikuisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Joo nyt ollaan sitten avun piirissä ja se on hyvä asia. Kuitenkin nyt jotenkin alkaa tavallaan tuntumaan "luuserilta". Se on kun koko ikänsä peittänyt omat tunteensa ja pitänyt kulisseja kunnossa. Nyt ensimmäisen kerran puhunut asiasta.
Ja tosiaan, jos joku haluaa vaihtaa osia ja "lomailla" minun sijassa, niin vaihdan heti. Mutta jotenkin nyt ahdistaa vielä enemmän, kun asia on ns.virallista. Toivottavasti keskustelu psykologin kanssa auttaa.
Ap