Mistä oikein tietää olevansa masentunut?

Voisin vielä lisätä, että miehellä tunteiden ja varsinkin heikkouden myöntäminen on hankalaa. Ainakin itselleni.

Itse kun en kenellekkään ole puhunut, niin tuntemattomalle hoitajalle tuntuisi olevan  hankala puhua. Mutta kai ammattilaiset osaa sieltä poimia oikeita asioita, jos niikseen tulee

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut ajatuksiani ylös. 

En tiedä mitä tapahtuu tilanteessa, kun kerron hoitajalle ajatuksistani. Itselläni se pelko, että kun alan kertomaan ajatuksistani niin niitä ei oteta tosissaan. 

Mutta tosiaan näistä tsempeistä ajattelin rohkaistua varaamaan aikaa. Mitä sitten tapahtui kun sait apua? Laittaako ne suoraan lääkkeitä kouraan?

Kyllä ottavat tosissaan.

Oman kokemukseni mukaan lääkärit yleensä tarjoavat lääkkeitä. Se kuuluu heidän koulutukseensa. Hyvä lääkäri tarjoaa myös muuta hoitoa ja kysyy, haluaako keskusteluapua muodossa tai toisessa. Itse kannattaa siinä kohtaa rohkaistua ja sanoa, että haluaa jutella jollekin ammatti-ihmiselle. Mahdollisuuksia voi olla esimerkiksi depressiohoitaja, työpsykologi tai psykiatri.

Se, että varaa ensimmäisen ajan työterveyteen, on korkein kynnys. Se jälkeen apu varmasti järjestyy.

Kyllä sut otetaan vastaanotolla tosissaan. Täälläkin on joukko maallikkoja, jotka heti tajuaa, ettet voi hyvin. Siellä vastaanotolla on ammattilaisia, joiden työ on ottaa asiat tosissaan.

Mitä itse odotat lääkärikäynniltä? Auttaisiko sinua eniten sairausloma, keskusteluapu vai lääkkeet? Kaikkia näitä kolmea sinulle tarjotaan, jos olet testin mukaan keskivaikeasti masentunut, ja jos kerrot saman mitä tällä palstalla.

Jotkut saavat apua lääkkeistä. Omalla kohdalla en saanut niistä hyötyä, vaan mulla auttoi adhd- lääkitys. Jokainen on yksilö. Ehkä lääkkeillekin kannattaa antaa mahdollisuus.

Mun mielestä on miehekästä uskaltaa puhua tunteista ja heikkoudesta. Kasvat vahvemmaksi mieheksi silleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sut otetaan vastaanotolla tosissaan. Täälläkin on joukko maallikkoja, jotka heti tajuaa, ettet voi hyvin. Siellä vastaanotolla on ammattilaisia, joiden työ on ottaa asiat tosissaan.

Mitä itse odotat lääkärikäynniltä? Auttaisiko sinua eniten sairausloma, keskusteluapu vai lääkkeet? Kaikkia näitä kolmea sinulle tarjotaan, jos olet testin mukaan keskivaikeasti masentunut, ja jos kerrot saman mitä tällä palstalla.

Jotkut saavat apua lääkkeistä. Omalla kohdalla en saanut niistä hyötyä, vaan mulla auttoi adhd- lääkitys. Jokainen on yksilö. Ehkä lääkkeillekin kannattaa antaa mahdollisuus.

Mun mielestä on miehekästä uskaltaa puhua tunteista ja heikkoudesta. Kasvat vahvemmaksi mieheksi silleen.

En edes oikein tiedä mitä odotan lääkärikäynniltä. Tai tiedän. Apua.

Jos nyt saan ajan itselleni varattua ja asiat lähtee etenemään, niin kaikki apu otetaan vastaan. 

Sekin itselläni jotenkin kasvattaa kynnystä jakea apua, kun näitä omia asioita analysoi niin tulee tosiaan sellanen olo että "eihän tässä mitään". Mutta silti joka päivä murehtii vaan samoja juttuja, eikä huominen näytä positiiviselta. 

Ap

Ap, varaa aika itsellesi ja voit myös ehdottaa, että haluaisit päästä psyk.polille.

Tiedän myös tuon tunteen, kun ajattelee omaa tilannetta, että eihän tässä mitään. Minulla on asunto, pärjään suht hyvin ja minulla on pari ystävääkin ja muutamia kavereita. Mutta ei se takaa sitä, että pään sisällä olisi kaikki asiat kunnossa. Minulla oli kouluaikana hyvin vaikeaa ja sieltähän tämä kaikki kipuilu johtuu.

Itselläni psyykkinen vointi romahti 3-4 vuotta sitten niin paljon, että olisin voinut hankkia itseni sairaalaan lepositeisiin itsetuhoisuuden kautta. 

Olin itse silloin työtön, joten otin suoraan yhteyttä psykiatrian poliklinikan päivystysnumeroon ja juttelin hoitajan kanssa (jonka kanssa tapaan yhä) ja sain sitten kirjeitse nopeasti tapaamisajan kasvotusten.

Tiedän, että se voi varmasti myös pelottaa ja tuntua typerältä jutella tuntemattomalle ihmiselle, mutta voin ainakin omalta kohdalta sanoa, että se tuntuu niin hyvältä ja helpottavalta purkaa itseään ihmelle, joka kuuntelee, ymmärtää ja tukee. 

Toivon, että kaikki menee sinulla hyvin ja pääset asiasi kanssa eteenpäin. Ensimmäinen askel on tuo, että varaat sen ajan, siitä sitten pienillä askeleilla eteenpäin. :) 

N29

Kiitos viesteistä kaikille!

Nyt olen siihen tulokseen tullut että varaan ajan maanantaille. Kiitos sille joka sanoi jotenkin näin: "ikävää jos jäät masennuksen kanssa vielä vuosiksi potemaan". Tämä sai mut ajattelemaan, että ihan tosi. Ei tämä itsekseenkään taida ohi mennä. Ja tosiaan, en osaa oikein ajatella tulevaisuudesta mitään positiivista ja se vaikeuttaa avun hakemista. Ei se kuitenkaan miksikään muutu. Lupaan yrittää.

Ap

Se vähättely on aika tyypillinen masennuksen oire myös. Itsekin viivytin avun hakemista vuosia, koska ajattelin että en minä ole masentunut, olen vain paska ihmisluuseri ja nämä tuntemukset ovat sekä syy että seuraus siitä (olen paska, koska tunnen näin vaikka monilla muilla menee paljon huonommin; ja toisaalta koska olen surkea ihminen, ihan syystäkin saan kärsiä).

Lopulta löytyi sitten ihan pätevät diagnoosit ja tilanne on helpottunut joskin vaikeaa on vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Se vähättely on aika tyypillinen masennuksen oire myös. Itsekin viivytin avun hakemista vuosia, koska ajattelin että en minä ole masentunut, olen vain paska ihmisluuseri ja nämä tuntemukset ovat sekä syy että seuraus siitä (olen paska, koska tunnen näin vaikka monilla muilla menee paljon huonommin; ja toisaalta koska olen surkea ihminen, ihan syystäkin saan kärsiä).

Lopulta löytyi sitten ihan pätevät diagnoosit ja tilanne on helpottunut joskin vaikeaa on vieläkin

Tuttu ajattelutapa.

Ap

Hei ap, olen se jonka kommenttia lainasit. Olen iloinen, jos onnistuin kannustamaan. Koin tarvetta kommentoida, koska tekstisi olisi voinut olla mun itse kirjoittamani, ennen kuin hain itse apua ja sain taas valoa elämääni. Olisi kiva, jos palaisit ketjuun kertomaan, kun saat sen kynnyksen ylitettyä ja varattua ajan.

Ei elämässä tarvitse olla asiat isosti pielessä, että kokee olevansa masentunut. Se on vaan sellainen häiriötila, jonka moni kokee elämänsä aikana, olosuhteiden ja/tai aivokemiansa vaikutuksesta. Onnea ja voimia matkalla paranemiseen!

Toivottavasti on parempi työterveyshuolto kuin meillä, itkin puoli tuntia eikä edes sairaslomaa, psykologille käyntejä muutama mutta ei sieltä apua tullut minulle jostain syystä.

Mutta sulle toivon parempaa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Minä menin työterveyteen kun ymmärsin että olin jo todella masentunut. Kirjoitin paperille asioita ja annoin sen hoitajalle luettavaksi ja purskahdin samantien itkuun. Oli helpottavaa saada apua.

Lapulle kirjoittaminen muutamalla sanalla on hyvä, jos on niin loppu, ettei sanoja vaan tule. Minut otettiin heti vakavasti. Lapussa luki ranskalaisinviivoin mm. ahdistaa, arki raskasta, en saa nukutuksi, mietin työasioita koko ajan vapaa-ajalla, väsyttää, kroppa oireilee, stressaan kaikesta olemattomasta..

Olen kirjoittanut ajatuksiani ylös. 

En tiedä mitä tapahtuu tilanteessa, kun kerron hoitajalle ajatuksistani. Itselläni se pelko, että kun alan kertomaan ajatuksistani niin niitä ei oteta tosissaan. 

Mutta tosiaan näistä tsempeistä ajattelin rohkaistua varaamaan aikaa. Mitä sitten tapahtui kun sait apua? Laittaako ne suoraan lääkkeitä kouraan?

Työterveyshoitaja laittoi minut lääkärille samantien. Oli ymmärtäväinen ja näki selvästi ahdistuksen ja pahan olon. Kyseli mm. kauan ollut tälläistä olotilaa ja onko perhettä, tukiverkkoa jne.

Lääkäri määräsi unilääkettä hetkellisen käyttöön (1kk) ja sain lisäksi essitalopraamia, mitä syön tälläkin hetkellä. Sairaslomaa taisi olla pari viikkoa.

Työpsykologille sain myös ajan. Psykologi oli ymmärtäväinen ja koulutettu tälläisiä tilanteita varten. Siellä käytiin läpi mitä stressi tekee keholle, miten sais arkeen mieleistä tekemistä, mistä esim. ennen on pitänyt. Liikunta ja ulkoilu tuo hyvänolontunnetta jne. Paneuduttiin myös syihin mitkä olon on aiheuttanut. Psykologi ei ollut mikään kallonkutistaja, vaan sympaattinen mukava ihminen joka esitti kysymyksiä, kuunteli ja antoi vinkkejä.

Lääkitys alkoi parin vk päästä toimimaan ja minusta tuntui ihan ihmeelliseltä kun yhtäkkiä tunsin onnellisuutta ja mieli oli virkeä. Jo sekin että saa nukuttua hyvin piristää mielialaa. Jatkuva väsymys ja ilottomuudentunne ei ole normaalia ja muutos parempaan oli hienoa huomata. Tsemppiä sulle!

Itselläni samankaltainen tilanne. Avun hakemista miettinyt minäkin

N27

Noniin nyt varasin ajan lääkärille. Viikon päähän tosin vasta. Huomenna olisi ollut vapaa-aika mutta tuntuu että tulee liian äkkiä. Sellainen tunne taas, että en ole oikeasti masentunut :( Katsotaan mitä lääkäri sanoo.

Ap

Mikään ei kiinnosta, kaikki on ihan sama, ei huvita tehdä mitään, voisi tuijottaa vaan seinää, itseinho, itsemurha pyörii mielessä....

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei kiinnosta, kaikki on ihan sama, ei huvita tehdä mitään, voisi tuijottaa vaan seinää, itseinho, itsemurha pyörii mielessä....

Mulla oikeestaan nää kaikki. Itsemurha vain ajatuksena. Tiedän etten tee.

Ap

Hei ap, hienoa että sait ajan varattua ja että kerroit asiasta! Jännää, miten vieraankin ihmisen hyvinvointi voi jäädä vaivaamaan omaa mieltä.

Jäin miettimään, millainen mielestäsi on "oikeasti masentunut" ja miksi et koe sellainen olevasi? Kuitenkin tekemäsi testin mukaan sulla oli viitteitä siihen suuntaan. Moni masentunut pystyy käymään töissä ja näyttämään ulospäin ihan samalta kuin ei-masentuneet.

Masennus ei ole ainoa syy hakeutua juttelemaan omasta huonosta olosta ammattilaisten kanssa. Sanoit aiemmassa viestissä, että sinulla ei ole oikein ketään, jolle puhua, ja että tunteista puhuminen on vaikeaa. Sellaisessa tilanteessa olisi tosi tärkeää yrittää murtautua ulos kuorestaan, ennen kuin siitä tulee pysyvä olotila. Monesti masennus ja ahdistus voi johtua siitä, ettet koe tulevasi nähdyksi tai kuulluksi, tai ettet osaa itsellesikään tunteitasi sanoittaa. Saisit varmasti tällaisia elämässä tarvittavia työkaluja esimerkiksi käynneillä mielenterveyshoitajan luona.

Oletko muuten koskaan lukenut kirjoja henkisestä hyvinvoinnista?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, hienoa että sait ajan varattua ja että kerroit asiasta! Jännää, miten vieraankin ihmisen hyvinvointi voi jäädä vaivaamaan omaa mieltä.

Jäin miettimään, millainen mielestäsi on "oikeasti masentunut" ja miksi et koe sellainen olevasi? Kuitenkin tekemäsi testin mukaan sulla oli viitteitä siihen suuntaan. Moni masentunut pystyy käymään töissä ja näyttämään ulospäin ihan samalta kuin ei-masentuneet.

Masennus ei ole ainoa syy hakeutua juttelemaan omasta huonosta olosta ammattilaisten kanssa. Sanoit aiemmassa viestissä, että sinulla ei ole oikein ketään, jolle puhua, ja että tunteista puhuminen on vaikeaa. Sellaisessa tilanteessa olisi tosi tärkeää yrittää murtautua ulos kuorestaan, ennen kuin siitä tulee pysyvä olotila. Monesti masennus ja ahdistus voi johtua siitä, ettet koe tulevasi nähdyksi tai kuulluksi, tai ettet osaa itsellesikään tunteitasi sanoittaa. Saisit varmasti tällaisia elämässä tarvittavia työkaluja esimerkiksi käynneillä mielenterveyshoitajan luona.

Oletko muuten koskaan lukenut kirjoja henkisestä hyvinvoinnista?

Kai se ajatus on että "oikeasti" masentunut ei pysty mihinkään.

Siirsin muuten ajan jo huomiselle, kun tuntui jälkeenpäin että mitä sitä viikoa odottamaan.

Kirjoja henkisestä hyvinvoinnista en ole lukenut.

En myöskään tiedä mikä merkitys tunnelukoillla voi olla asiaan. Tein testin ja mulla on sen mukaan valava määrä tunnelukoja.

Ap

Mielenkiinnolla jään odottamaan kuulumisia lääkärikäynnin jälkeen. Hyvä että uskaltaudut menemään jo. Mitä nopeammin apua hakee ja saa niin sitä nopeammin alkaa maailma taas valostumaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.

Olen tuon masennustestin tehnyt. Keskivaikean masennuksen antoi tulokseksi.

Pitäisi tosiaan käydä siellä lääkärillä, mutta kynnys on vain niin iso.

Tulee semmonen olo, että ei kehtaa mennä. Muutenkin olen huono puhumaan tunteista(koskaan ei ole ollut ketään jolle puhua)

Ap

Asutko paikassa jossa terveyskeskukseen voi ottaa yhteyttä myös netin kautta kirjoittamalla? Jos joo, niin kopsaa tuo aloitus sinne ja paina nappia, kynnys vois olla alhaisempi kuin soittamisella nääs.

Mä asun tosi pienellä paikkakunnalla, ja toi oli tosi hyvä kun voi rauhassa kirjoittaa kaiken mitä haluaa, terkkarissa lukevat sen ja soittavat sit takas ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee netistä löytyvä itsearviointitesti. Ota se mukaan terveyskeskukseen mennessäsi. Kyllä tuo lievältä masennukselta kuulostaa.

Olen tuon masennustestin tehnyt. Keskivaikean masennuksen antoi tulokseksi.

Pitäisi tosiaan käydä siellä lääkärillä, mutta kynnys on vain niin iso.

Tulee semmonen olo, että ei kehtaa mennä. Muutenkin olen huono puhumaan tunteista(koskaan ei ole ollut ketään jolle puhua)

Ap

Asutko paikassa jossa terveyskeskukseen voi ottaa yhteyttä myös netin kautta kirjoittamalla? Jos joo, niin kopsaa tuo aloitus sinne ja paina nappia, kynnys vois olla alhaisempi kuin soittamisella nääs.

Mä asun tosi pienellä paikkakunnalla, ja toi oli tosi hyvä kun voi rauhassa kirjoittaa kaiken mitä haluaa, terkkarissa lukevat sen ja soittavat sit takas ihan rauhassa.

Aa, saitkin jo soitettua, hieno homma!