Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä oikein tietää olevansa masentunut?
30.03.2019 |
Eli otsikossakin kysymys. Mistä tietää olevansa masentunut?
Itsellä tilanne siis sellanen, että olen varmaan vuoden verran miettinyt olenko masentunut. Mutta kun mietin asiaa, tulen aina lopputulokseen että en ole ja muilla asiat "oikeasti" huonosti.
Elämässä tällähetkellä ja pikään ollut niin että töiden jälkeen makaa sängyssä vaan ja murehtii ja miettii elämää ja kuinka toivotona se on. Nytkin. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa ja tuntuu ettei elämällä ole mitään annettavaa. Tai tiedän että tietysti olisi, mutta en jaksa eikä kiinnostusta löydy. Myös musiikki harrastus josta aiemmin nautin on muuttunut vastenmieliseksi
Raha-asiat myös mennyt solmuun. En ole jaksanut hoitaa laskuja jotka nyt mennyt ulosottoon. Iltaisin useimmten ahdistaa eikä saa nukuttua. Joskus 4 aikaan usein nukahtaa ja sitten herätys klo.6
Olen ajatellut käydä työterveydessä usein, mutta en oikein tiedä mitä sanoisin. Töissä kuitenkin teen työni hyvin ja jaksan olla positiivinen.
Lähinnä mietin että olenko vain tälläinen murehtija vai onko tässä jotain muuta.
Ja kännykällä kirjoitettu niin voi olla sekava viesti.
28 mies
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Työpäivä päättyi.
Täytyy todeta tähän tuosta aamun viestistä että en kadu ja ei se ole mitenkään julma tai kylmä.
Ap saa liikaa voimistavaa palautetta tuolle laakereilla maakaamiselle. Siis eihän tuollaisesta pidä lohduttaa vaan käskeä nousemaan ylös ja katsomaan huomista kohti.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ap:n pitää olla mies ja nyt tilanne näyttäisi sille että hän saa vain tilalleen voimistavaa palautetta ja lohtua. Eihän siitä opi mitään muuta kuin että on ok että mies ei tee mitään ja ei käske itseään tekemään mitään rakentavaa.
Eihän tuosta synny kuin itkupilli.
Eli palautetta voi antaa kun ap nousee ylös ja tekee jotain rakentavaa itsesäälin sijaan.
Silloin voi sanoa että eikös tehnytkin hyvää. Siis se että hänen veljensä ja äitinsä on onnellisia siitä että ap ei ole tappanut itseään. Sehän on ihan naurettavaa.
Ei sellaisesta pidä antaa palautetta vaan sanoa että älä nyt lapsellisia puhu. Itsemurhalla uhkailee vain itkupillit jotka saavat kaiken valmiina eteen uhkailemalla muita.
Asioiden eteen pitää tehdä. Se on aikuisuutta.
Toi on totta. Tuo kuuluu pikkulapsien vaiheeseen kun eletään syvintä narsismia ja kuvitellaan että ollaan maailmannapa.
Kyllä silloin voi vanhempia pompottaa.
On ihan totta että masennukseen paras apu on kova työ. Ongelmana on se motivaation saaminen että pääsee ylös. Toisaalta jos ei oikeasti pääse ylös niin saa makuuhaavoja ja mätänee paikalleen, sit kuolee nälkään.
Että kyllä se on itsestä kiinni. Ei kukaan sitä ruokaakaan kuskaa ap:n kämpille.
Hän itse ottaa itseään niskasta kiinni ja kuuntelee vaistojaan.
Luulisi että tuohon mennessä olisi jo kyllästynyt tuollaiseen elämään.
Eihän tuollainen ole miehen elämää.
Pitää aloittaa tekemään asioita ja tehdä itselle suunnitelma paperille. Sitten siitä lähteä pienin askelin ja jos jotain tapahtuu niin uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan. Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta se on aikuisuutta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Työpäivä päättyi.
Täytyy todeta tähän tuosta aamun viestistä että en kadu ja ei se ole mitenkään julma tai kylmä.
Ap saa liikaa voimistavaa palautetta tuolle laakereilla maakaamiselle. Siis eihän tuollaisesta pidä lohduttaa vaan käskeä nousemaan ylös ja katsomaan huomista kohti.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ap:n pitää olla mies ja nyt tilanne näyttäisi sille että hän saa vain tilalleen voimistavaa palautetta ja lohtua. Eihän siitä opi mitään muuta kuin että on ok että mies ei tee mitään ja ei käske itseään tekemään mitään rakentavaa.
Eihän tuosta synny kuin itkupilli.
Eli palautetta voi antaa kun ap nousee ylös ja tekee jotain rakentavaa itsesäälin sijaan.
Silloin voi sanoa että eikös tehnytkin hyvää. Siis se että hänen veljensä ja äitinsä on onnellisia siitä että ap ei ole tappanut itseään. Sehän on ihan naurettavaa.
Ei sellaisesta pidä antaa palautetta vaan sanoa että älä nyt lapsellisia puhu. Itsemurhalla uhkailee vain itkupillit jotka saavat kaiken valmiina eteen uhkailemalla muita.
Asioiden eteen pitää tehdä. Se on aikuisuutta.
Toi on totta. Tuo kuuluu pikkulapsien vaiheeseen kun eletään syvintä narsismia ja kuvitellaan että ollaan maailmannapa.
Kyllä silloin voi vanhempia pompottaa.
On ihan totta että masennukseen paras apu on kova työ. Ongelmana on se motivaation saaminen että pääsee ylös. Toisaalta jos ei oikeasti pääse ylös niin saa makuuhaavoja ja mätänee paikalleen, sit kuolee nälkään.
Että kyllä se on itsestä kiinni. Ei kukaan sitä ruokaakaan kuskaa ap:n kämpille.
Hän itse ottaa itseään niskasta kiinni ja kuuntelee vaistojaan.
Luulisi että tuohon mennessä olisi jo kyllästynyt tuollaiseen elämään.
Eihän tuollainen ole miehen elämää.
Pitää aloittaa tekemään asioita ja tehdä itselle suunnitelma paperille. Sitten siitä lähteä pienin askelin ja jos jotain tapahtuu niin uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan. Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta se on aikuisuutta se.
Hanki trollaamisen sijaan jokin aivoja kehittävä harrastus. Ala vaikka pelata shakkia. Masentuneille ilkeilevät ovat silkkaa ihmis.roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Työpäivä päättyi.
Täytyy todeta tähän tuosta aamun viestistä että en kadu ja ei se ole mitenkään julma tai kylmä.
Ap saa liikaa voimistavaa palautetta tuolle laakereilla maakaamiselle. Siis eihän tuollaisesta pidä lohduttaa vaan käskeä nousemaan ylös ja katsomaan huomista kohti.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ap:n pitää olla mies ja nyt tilanne näyttäisi sille että hän saa vain tilalleen voimistavaa palautetta ja lohtua. Eihän siitä opi mitään muuta kuin että on ok että mies ei tee mitään ja ei käske itseään tekemään mitään rakentavaa.
Eihän tuosta synny kuin itkupilli.
Eli palautetta voi antaa kun ap nousee ylös ja tekee jotain rakentavaa itsesäälin sijaan.
Silloin voi sanoa että eikös tehnytkin hyvää. Siis se että hänen veljensä ja äitinsä on onnellisia siitä että ap ei ole tappanut itseään. Sehän on ihan naurettavaa.
Ei sellaisesta pidä antaa palautetta vaan sanoa että älä nyt lapsellisia puhu. Itsemurhalla uhkailee vain itkupillit jotka saavat kaiken valmiina eteen uhkailemalla muita.
Asioiden eteen pitää tehdä. Se on aikuisuutta.
Joo-o, minun puolisoni ei valittanut masennusta, vaan teki itsemurhan. Arvostan enemmän ap:ta, joka hoitaa ongelmiaan oikeasti.
Itsemurhakin on sentään tekemistä.
Minäkin olen kokeillut itsemurhaa kahdesti ja epäonnistuin.
Minulla on kaksi lasta ja vaimo. Ajattele miten paskamaisesti yritin tehdä.
Yritin tappaa itseni.
Aika raukkamaista. Ajattelin jättää muut pulaan.
Onneksi epäonnistuin ja tajusin että tässä elämässä pitää tehdä asioita myös muiden eteen, eikä makailla rähmällään itsesäälissä inisten.
Siitä sitten paranin narsismistani. Pitää ajatella vähän muita ja ap jos oikeasti rakastaa äitiään niin tekisi jotain ja lahjoittaisi äidilleen rahaa että voi elää vähän paremmin. Ihan siitä kiitollisuudesta minkä kasvatuksen sai ja rakkautta sai. Pitää antaa että saa takaisin.
Ei täällä voi heittäytyä yksin ja antaa muiden pärjätä ilman. Pitää toimia yhteistyössä että muillakin olisi helpompaa.
Itsekkyyttä ei kaivata missään muodossa. Ei edes masennuksen tai narsismin muodossa.
Ja mähän teen joka päivä töitä että pääsen ylös. Ei se masennus mihinkään katoa. Sama alkoholismin kanssa. Sen kanssa on elettävä ja ainoa mikä auttaa on ylös nouseminen ja asioiden tekeminen.
Sillä ne unohtuu eikä märehtimällä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Työpäivä päättyi.
Täytyy todeta tähän tuosta aamun viestistä että en kadu ja ei se ole mitenkään julma tai kylmä.
Ap saa liikaa voimistavaa palautetta tuolle laakereilla maakaamiselle. Siis eihän tuollaisesta pidä lohduttaa vaan käskeä nousemaan ylös ja katsomaan huomista kohti.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ap:n pitää olla mies ja nyt tilanne näyttäisi sille että hän saa vain tilalleen voimistavaa palautetta ja lohtua. Eihän siitä opi mitään muuta kuin että on ok että mies ei tee mitään ja ei käske itseään tekemään mitään rakentavaa.
Eihän tuosta synny kuin itkupilli.
Eli palautetta voi antaa kun ap nousee ylös ja tekee jotain rakentavaa itsesäälin sijaan.
Silloin voi sanoa että eikös tehnytkin hyvää. Siis se että hänen veljensä ja äitinsä on onnellisia siitä että ap ei ole tappanut itseään. Sehän on ihan naurettavaa.
Ei sellaisesta pidä antaa palautetta vaan sanoa että älä nyt lapsellisia puhu. Itsemurhalla uhkailee vain itkupillit jotka saavat kaiken valmiina eteen uhkailemalla muita.
Asioiden eteen pitää tehdä. Se on aikuisuutta.
Joo-o, minun puolisoni ei valittanut masennusta, vaan teki itsemurhan. Arvostan enemmän ap:ta, joka hoitaa ongelmiaan oikeasti.
Itsemurhakin on sentään tekemistä.
Minäkin olen kokeillut itsemurhaa kahdesti ja epäonnistuin.
Minulla on kaksi lasta ja vaimo. Ajattele miten paskamaisesti yritin tehdä.
Yritin tappaa itseni.
Aika raukkamaista. Ajattelin jättää muut pulaan.
Onneksi epäonnistuin ja tajusin että tässä elämässä pitää tehdä asioita myös muiden eteen, eikä makailla rähmällään itsesäälissä inisten.
Siitä sitten paranin narsismistani. Pitää ajatella vähän muita ja ap jos oikeasti rakastaa äitiään niin tekisi jotain ja lahjoittaisi äidilleen rahaa että voi elää vähän paremmin. Ihan siitä kiitollisuudesta minkä kasvatuksen sai ja rakkautta sai. Pitää antaa että saa takaisin.
Ei täällä voi heittäytyä yksin ja antaa muiden pärjätä ilman. Pitää toimia yhteistyössä että muillakin olisi helpompaa.
Itsekkyyttä ei kaivata missään muodossa. Ei edes masennuksen tai narsismin muodossa.
Ja mähän teen joka päivä töitä että pääsen ylös. Ei se masennus mihinkään katoa. Sama alkoholismin kanssa. Sen kanssa on elettävä ja ainoa mikä auttaa on ylös nouseminen ja asioiden tekeminen.
Sillä ne unohtuu eikä märehtimällä asioita.
Kommenttiesi perusteella et selvästikään vieläkään ole päässyt eroon narsismistasi, kun täällä mesoat.
Vierailija kirjoitti:
Hanki trollaamisen sijaan jokin aivoja kehittävä harrastus. Ala vaikka pelata shakkia. Masentuneille ilkeilevät ovat silkkaa ihmis.roskaa.
Voi kuule. Olin itse yli 10-vuotta eläkkeellä tuon mainitsemasi masennuksen takia.
Se ei ole ratkaisu. Vaan asioiden tekeminen ja itseltään vaatiminen. Olen muuten nykyään ihan täysin lääkkeetön. Vain se että nousen ylös aamulla ja teen asioita. Kyllä.
Olen töissä nykyään.
Asioiden tekeminen auttaa. Ei laakereilla makaaminen.
Se että valitaan uhrin rooli. Se ei paranna masennuksesta, sehän vain voimistaa sinua uhriutumaan.
Pitää valita TEKIJÄN ROOLI. Pitää olla jotain ja olet mitä teet.
Itse alussa vetäsin kunnon kännit että pääsen lenkille. Juoksin aluksi 2,4km.
Se kännin nousu sai mut tekemään asioita. Seuraavana piti päästä eroon alkoholismista.
Se hoitui helposti. Mullahan oli masentuneena kokemusta tekemättömyydestä. Eli jätin vain tekemättä sitä ja siirsin resursseja jonkin muun tekemiseen.
No, opettelin kitaravirtuoosiksi.
Nykyään olen sekatyömies ja soittelen edelleen kitaraa. Mulla on vihkossa aikataulut milloin soitan. Eli tänään olisi klo 19-22 soittoharjoittelua ihan kotona. Ilman taukoa.
Seuraan itse kehitystä ja olen kyllä pirun hyvä soittaja.
Turha jäädä laakereille makaamaan ja ruikuttamaan. Mikset harjoittelisi vaikka seisomaan käsilläsi mieluummin? Hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jo ihmettelinkin, miten kauan tämä ketju sai pysyä kannustavana ja ap:ta tukevana.
Ap, toivottavasti päiväsi on lähtenyt käyntiin kivasti noista karaisijoista huolimatta. Jos koet saavasi apua siitä, että voit kirjoittaa jollekin niin miten olisi joku sivistyneempi alusta tai vaikka sähköpostia ihan anonyymina. Mulla ei ole tässä mitään muuta intressiä kuin auttaa ihminen yli hankalan tilanteen. Enkä tosiaan ole äikän ope :)
37
Työpäivä päättyi.
Täytyy todeta tähän tuosta aamun viestistä että en kadu ja ei se ole mitenkään julma tai kylmä.
Ap saa liikaa voimistavaa palautetta tuolle laakereilla maakaamiselle. Siis eihän tuollaisesta pidä lohduttaa vaan käskeä nousemaan ylös ja katsomaan huomista kohti.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan.
Ap:n pitää olla mies ja nyt tilanne näyttäisi sille että hän saa vain tilalleen voimistavaa palautetta ja lohtua. Eihän siitä opi mitään muuta kuin että on ok että mies ei tee mitään ja ei käske itseään tekemään mitään rakentavaa.
Eihän tuosta synny kuin itkupilli.
Eli palautetta voi antaa kun ap nousee ylös ja tekee jotain rakentavaa itsesäälin sijaan.
Silloin voi sanoa että eikös tehnytkin hyvää. Siis se että hänen veljensä ja äitinsä on onnellisia siitä että ap ei ole tappanut itseään. Sehän on ihan naurettavaa.
Ei sellaisesta pidä antaa palautetta vaan sanoa että älä nyt lapsellisia puhu. Itsemurhalla uhkailee vain itkupillit jotka saavat kaiken valmiina eteen uhkailemalla muita.
Asioiden eteen pitää tehdä. Se on aikuisuutta.
Joo-o, minun puolisoni ei valittanut masennusta, vaan teki itsemurhan. Arvostan enemmän ap:ta, joka hoitaa ongelmiaan oikeasti.
Itsemurhakin on sentään tekemistä.
Minäkin olen kokeillut itsemurhaa kahdesti ja epäonnistuin.
Minulla on kaksi lasta ja vaimo. Ajattele miten paskamaisesti yritin tehdä.
Yritin tappaa itseni.
Aika raukkamaista. Ajattelin jättää muut pulaan.
Onneksi epäonnistuin ja tajusin että tässä elämässä pitää tehdä asioita myös muiden eteen, eikä makailla rähmällään itsesäälissä inisten.
Siitä sitten paranin narsismistani. Pitää ajatella vähän muita ja ap jos oikeasti rakastaa äitiään niin tekisi jotain ja lahjoittaisi äidilleen rahaa että voi elää vähän paremmin. Ihan siitä kiitollisuudesta minkä kasvatuksen sai ja rakkautta sai. Pitää antaa että saa takaisin.
Ei täällä voi heittäytyä yksin ja antaa muiden pärjätä ilman. Pitää toimia yhteistyössä että muillakin olisi helpompaa.
Itsekkyyttä ei kaivata missään muodossa. Ei edes masennuksen tai narsismin muodossa.
Ja mähän teen joka päivä töitä että pääsen ylös. Ei se masennus mihinkään katoa. Sama alkoholismin kanssa. Sen kanssa on elettävä ja ainoa mikä auttaa on ylös nouseminen ja asioiden tekeminen.
Sillä ne unohtuu eikä märehtimällä asioita.
Kommenttiesi perusteella et selvästikään vieläkään ole päässyt eroon narsismistasi, kun täällä mesoat.
Tervettä narsismia pitää aina löytyä. Olen ylpeä itsestäni ja metodistani jolla selätin masennuksen ja olen auttanut muitakin ylös.
Pelkästään keinona valittamiseen ja nyyhkytykseen
-Lopeta
Jos ininää jatkuu niin sanon vaan: "Lopeta me ei jatketa enää ininää, vaan tehdään jotain muuta"
Eli päätetään että ei enää olla uhreja vaan taistelijoita.
Tästä se lähtee. Kiskastaan vaikka kännit että päästään maratoonille ja sitten hoidetaan se ja kirjataan ylös tehtyjen asioiden listaan.
Sitten on tekemättömien asioiden lista kuten tupakointi, alkoholin käyttö. Niihin merkataan päivittäin että en ole jaksanut tehdä näitä asioita. Se on hyvä asia. Listaan voi lisätä myös että en ole kiroillut ja dissannut itseä tai tappanut itseä.
Työnsä jälki pitää nähdä että piristyy ja huomaa muutoksen. Löhöilemällä ja märehtimällä voi vain kehittyä hyväksi löhöilemisessä ja inisemisessä. Se voimistaa vain siihen suuntaan.
Kaikista pahinta on lauma masentuneita jotka voimistavat toisiaan vain olemaan sielä synkkien aatosten lietteessä.
Oikeasti he tarvitsisivat ravistajaa ja herättäjää, jolta ei saa positiivista palautetta itseään toistavasta syöpämäisestä käytöksestä.
MASENNUKSEN ETEEN PITÄÄ TEHDÄ TÖITÄ. KUKAAN MUU EI TEE SITÄ PUOLESTASI.
Joten, parantuminen alkaa päätöksestä parantua.
Sairas, parantuva potilas, edistyvä potilas, uusi minä, aikuinen voimakas minä, aina vain voimistuva muita voimillaan auttava minä. Muiden rakastava ja muita rakastava minä ja sinä ja me ja te.
Eli sieltä yksinäisyydestä ponnistetaan eteen päin. Ihmisen mieli on eteen päin.
Millä janalla sinä olet?
Onko 10-vuotta mennyt ja olet edelleen sairas vai parantuva potilas vai edistyvä potilas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahinta on lauma masentuneita jotka voimistavat toisiaan vain olemaan sielä synkkien aatosten lietteessä.
Oikeasti he tarvitsisivat ravistajaa ja herättäjää, jolta ei saa positiivista palautetta itseään toistavasta syöpämäisestä käytöksestä.
MASENNUKSEN ETEEN PITÄÄ TEHDÄ TÖITÄ. KUKAAN MUU EI TEE SITÄ PUOLESTASI.
Joten, parantuminen alkaa päätöksestä parantua.
Sairas, parantuva potilas, edistyvä potilas, uusi minä, aikuinen voimakas minä, aina vain voimistuva muita voimillaan auttava minä. Muiden rakastava ja muita rakastava minä ja sinä ja me ja te.
Eli sieltä yksinäisyydestä ponnistetaan eteen päin. Ihmisen mieli on eteen päin.
Millä janalla sinä olet?
Onko 10-vuotta mennyt ja olet edelleen sairas vai parantuva potilas vai edistyvä potilas?
Jos vielä vuosien jälkeen on kuntoutustuella ja ei ole edistynyt tai työkunnossa, niin sopii pohtia että onko hoito huonoa, vai onko itsessä vikaa että voisiko tehdä asioiden eteen vähän jotain.
Kukaan muu ei tee sinua kuin sinä itse.
Ei ole mitään muistitikkua jossa on asennettu uusi sinä ja hoitaja siirtää sen sinuun.
Sellaista ei ole. Sinun pitää itse rakentaa itsesi.
Rakentuminen alkaa kun osallistut tekemään asioita muiden kanssa ja sitoudut tekemään asioita.
Noniin.
Pureskelkaapa näitä asioita ja antakaa myrkyn vaikuttaa teissä. Se auttaa teitä ja kasvattaa teitä ja auttaa muuttamaan teitä voimakkaammaksi että voisitte tehdä töitä sosialistisen Suomen eteen.
Voisitte tarjota kouluruokailun ja sivistyksen lapsille ja nuorille. Päivähoidon ja tulevat eläkkeenne.
Siitä tämä lähtee käyntiin.
Minä siirryn tuonne soittelemaan kitaraa, kun olen asiasta itseni kanssa päättänyt ihan kirjallisesti.
Vihkossa lukee että kitarointia youtubea avuksi käyttäen klo 19-22 välisenä aikana.
Olkoon voimani kanssanne rakkaat masentuneisuudesta parantuvat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myönnän olevani masentunut. Ulospäin näytän iloiselta ja puheliaalta. Siis kodin ulkopuolella. Muuten ajatukset hyvin synkkiä. Kunhan saan nuorimman lapsen koulutielle. Lähden autuammille maille. En vaan jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän olevani masentunut. Ulospäin näytän iloiselta ja puheliaalta. Siis kodin ulkopuolella. Muuten ajatukset hyvin synkkiä. Kunhan saan nuorimman lapsen koulutielle. Lähden autuammille maille. En vaan jaksa enää.
Toivon, että löydät vielä toivon elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän olevani masentunut. Ulospäin näytän iloiselta ja puheliaalta. Siis kodin ulkopuolella. Muuten ajatukset hyvin synkkiä. Kunhan saan nuorimman lapsen koulutielle. Lähden autuammille maille. En vaan jaksa enää.
Mä suorastaan tiedän että sä pärjäät hyvin ja teet kovasti töitä ja ylitöitä vielä. Sitten viet lapsesi lomalle jonnekkin kylpylään tai syötät sille kermakakun.
Myöhemmin häpeät tuota itsesäälistä lässytystä, koska eihän se ole oikein sinun habitukseen istuvaa.
Sellainen sopii paremmin jollekin äidin lapselle kun on pieni ja heikko ja kaipaa suojelua.
Joskus meidän kaikkien on vain kasvettava aikuiseksi ja elää kuten aikuiset elää.
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän olevani masentunut. Ulospäin näytän iloiselta ja puheliaalta. Siis kodin ulkopuolella. Muuten ajatukset hyvin synkkiä. Kunhan saan nuorimman lapsen koulutielle. Lähden autuammille maille. En vaan jaksa enää.
Kannattaa odottaa että nuorin lapsi oppii lukemaan niin voit näyttää hänelle mitä olet kirjoittanut ja kuinka paljon välität hänestä.
Jos oikeasti ei jaksa niin silloin lyhistyy maahan, kaikki muu on vain itsekästä kiukuttelua.
Tuollaisessa asemassa oleva näkee ensisijaiseksi tehtäväksi näyttää esimerkkiä lapselleen ja tuoda tälle turvallinen olo JAKSAMALLA.
Kuuluu ihan vanhemmuuden perus elementtiin olla vahva ja jaksava AIKUINEN.
Se lapsen tehtävä on kiukutella ja inistä. Sitten sitä lohdutellaan ja autetaan jaksamaan kun on väsy.
Alue: Aihe vapaa
Joo-o, minun puolisoni ei valittanut masennusta, vaan teki itsemurhan. Arvostan enemmän ap:ta, joka hoitaa ongelmiaan oikeasti.