Lue keskustelun säännöt.
Annoin lapsen adoptioon - nyt uusi lapsi?
29.03.2019 |
Tulin siis 16 vuotiaana raskaaksi ja tein ratkaisun, että annan lapsen adoptioon. En ole katunut päätöstä, vaikka se olikin elämäni raskain päätös ja todella vaikeaa. Lapsella on hyvät vanhemmat ja hyvät mahdollisuudet kaikkeen, jota en itse olisi pystynyt tarjoamaan silloin. Sovimme adoptiovaanhempien kanssa, että he saavat kertoa lapselle kun haluavat adoptoinnista ja heillä on minun yhteystiedot, jos lapsi haluaa joskus ottaa yhteyttä. Joka vuosi olen saanut hänestä valokuvan. Kuulemma lapsi tietää olevansa adoptoitu, muttei ole halunnut ottaa yhteyttä, mikä on minulle ihan ok. Lapsi on nyt 8 vuotias.
Itse olen nykyään naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut 15 vuotiaasta ja jonka isä adoptiolapsi on. Olemme suunnitelleet lapsien hankkimista, mutta jotenkin varsinkin minulle tulee "morkkis", kun ajattelen, että tekisin "omia lapsia". En oikein osaa selittää tunnetta, mutta tuntuu että annoin ensimmäisen lapsen pois ja nyt sitten perustamme sen "oikean" perheen. Tiedän, että emme olisi silloin kykeneet huolehtimaan lapsesta ja emme todellakaan olleet valmiita vanhemmiksi ja lapsi sai hyvän perheen. Mutta tuntuu, että teen jotenkin väärin. Että emme voi hankkia lapsia, kun annoimme ensimmäisen pois. Haluaisin kovasti "omia lapsia", mutta ahdistus on suuri. Ja jos adoptiolapsi haluaa joskus tutustua meihin, niin hän loukkaantuu, kun meillä onkin "uusi perhe". En tiedä, kirjoitan tunteiden vallassa, joten pahoittelen sekavuutta ja kirjoitusvirheitä.
Kommentit (33)
Ja minusta olet todella välittävä, kun mietit häntä. Tarttisit nyt vain tukea kääntääksesi kurjan kokemuksen elämän rikkaudeksi, vaikeatkin tunteet ovat osa elämää, mutta niiden ei pitäisi antaa hallita sitä, eikä siis niitä ole järkevää jättää käsittelemättäkään, sekin lisää niiden aikaan samaa tahatonta hallintaa tunteissa. Minusta sinä et ole pilannut keneltäkään yhtään mitään, minusta tuossa on ihan ihanat ainekset olla todella hyvin etenevä tilanne kaikille osapuolille. Olit kovin nuori tilanteen ollessa akuutti, eli lisää käsittelyä sille vain ammattilaisten seurassa, suosittelisin. Että et kehitä adoptiolasta kohtaan mitään "pidä tunkkisi" -tyyppisiä ajatuksia! Koska sulla ei selkeästi niitä.nyt yhtään ole, hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanne paitsi, että olin 22-vuotias, mutta en todellakaan valmis lapsen vanhemmaksi. Nyt 26-vuotiaana olen naimisissa saman miehen kanssa ja nyt tunnen itseni kyllin kypsäksi.
Miten oikein selvisitte kuljeskelista maha pystyssä mutta olemalla sen jälkeen vauvaton? Eikö ympäristö kauhistellut moraalianne?
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Voi tziisus mitä passhaa.
Todella et voi ymmärtää, että adoptioon annettu lapsi kokisi, että hän ei kelvannut perheeseen, mutta nyt ap uusi lapsi kelpaa.
Kuulostat pikemminkin hyvin inhimmilliseltä ajatuksinesi. Kun aikoinaan annoit lapsen adoptioon, tulkitsisin, että teit sen, koska välitit lapsestasi. Halusit hänelle hyvän elämän. Sinulla on oikeus saada toinenkin lapsi. Nyt tilanteesi on eri ja kykenet itse huolehtimaan toisesta lapsestasi. Tietenkään kukaan ei voi hallita ensimmäisen lapsesi tunteita. Hän saattaa tuntea niin kuin nyt murehdit tai sitten ei. Jopa ydinperheessä, jossa lapset kasvavat biovanhempien kanssa, on uusi sisarus myös mahdollinen kriisin paikka, mutta silti aikuiset ovat niitä, jotka päättävät lastensa lukumäärän, ei lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Et taida olla ihan terve.
Olet käsittämättömän tunnekylmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Voi tziisus mitä passhaa.
Todella et voi ymmärtää, että adoptioon annettu lapsi kokisi, että hän ei kelvannut perheeseen, mutta nyt ap uusi lapsi kelpaa.
Riippuu ihan siitä, miten asiaa lapsen kanssa työstetään. Siihen ap ei voi vaikuttaa mitenkään. Ennen kuin on tekemisissä lapsen kanssa, jos lapsi haluaa. Lapsen oletettu, ei edes todettu katkeruus ei saa olla aloittajan elämän ohjain, sellaisesta ei ole iloa eikä hyötyä yhtään kellekään. Lapsellekin pitää vain sanoa, että elämä meni nyt näin ja pulinat pois, jos kuvittelee olevansa oikeutettu kiukuttelemaan siitä, että jäi eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Et taida olla ihan terve.
Olet käsittämättömän tunnekylmä ihminen.
Etköhän se ole sinä vain ihan itse. Sellainen minä minä -ihminen vieläpä.
Ota yhteyttä perheneuvolaan ja mene juttelemaan ajatuksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Mm. tällaisen kommenttien takia hävettää olla ihminen.
Ja lopetakin tähän koko ketjun lukemisen.
Saatte pitää tunkkinne. Kiitos heippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Voi tziisus mitä passhaa.
Todella et voi ymmärtää, että adoptioon annettu lapsi kokisi, että hän ei kelvannut perheeseen, mutta nyt ap uusi lapsi kelpaa.
Riippuu ihan siitä, miten asiaa lapsen kanssa työstetään. Siihen ap ei voi vaikuttaa mitenkään. Ennen kuin on tekemisissä lapsen kanssa, jos lapsi haluaa. Lapsen oletettu, ei edes todettu katkeruus ei saa olla aloittajan elämän ohjain, sellaisesta ei ole iloa eikä hyötyä yhtään kellekään. Lapsellekin pitää vain sanoa, että elämä meni nyt näin ja pulinat pois, jos kuvittelee olevansa oikeutettu kiukuttelemaan siitä, että jäi eloon.
Oletko trolli vai muuten vaan tyhmä ja vajaa 😰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Mm. tällaisen kommenttien takia hävettää olla ihminen.
Ja lopetakin tähän koko ketjun lukemisen.
Saatte pitää tunkkinne. Kiitos heippa.
Aivan kuin keitään itkettäisi se, luetko juuri SINÄ tätä ketjua, vaiko etkö. Eli ei itketä, eikä kiinnosta. Morjens, kun ei tainnut itselläsi olla aloittajalle oikein mitään annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Voi tziisus mitä passhaa.
Todella et voi ymmärtää, että adoptioon annettu lapsi kokisi, että hän ei kelvannut perheeseen, mutta nyt ap uusi lapsi kelpaa.
Riippuu ihan siitä, miten asiaa lapsen kanssa työstetään. Siihen ap ei voi vaikuttaa mitenkään. Ennen kuin on tekemisissä lapsen kanssa, jos lapsi haluaa. Lapsen oletettu, ei edes todettu katkeruus ei saa olla aloittajan elämän ohjain, sellaisesta ei ole iloa eikä hyötyä yhtään kellekään. Lapsellekin pitää vain sanoa, että elämä meni nyt näin ja pulinat pois, jos kuvittelee olevansa oikeutettu kiukuttelemaan siitä, että jäi eloon.
Oletko trolli vai muuten vaan tyhmä ja vajaa 😰
Pulinat pois vain sinultakin, jos et osaa käsitellä tunteitasi, niin mene koloosi häpeämään. Vai eikö kukan maksa terapioitasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.
Mm. tällaisen kommenttien takia hävettää olla ihminen.
Ja lopetakin tähän koko ketjun lukemisen.
Saatte pitää tunkkinne. Kiitos heippa.
Sulla vaikuttaisi olevan joitain käsittelemättömiä asioita äitisuhteeseesi liittyen?
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä perheneuvolaan ja mene juttelemaan ajatuksistasi.
Näin olemme ajatelleet tekevämme miehen kanssa. Hänellä samanlaisia tuntemuksia.
Ap
Minäkin olen sitä mieltä, että teillä on nyt hyvä tilanne ja kyky huolehtia lapsesta. Aivan varmasti ensimmäinen lapsenne ymmärtää viimeistään aikuisena, miksi olette päätyneet adoptioratkaisuun. Hänellähän on adoptiovanhemmat, jotka haluavat lapsen ja teidänkin parastanne ja osaavat varmasti tukea lasta parhaansa mukaan. Annat kuvan, että adoptiovanhemmat ovat hyvin empaattisia ihmisiä.
Luulen, että voisi olla hyvä käydä vaikka terapiassa purkamassa nuoruutesi lapsen menetykseen liittyvää surua sekä hakea vastausta omiin tuntemuksiin ja pelkoihin, jotka nyt vaivaavat mieltäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Varmasti kaikki käy parhain päin.
Se teidän tekemä ensimmäinen lapsi oli tarkoitettu olemaan toisten vanhempien lapsi. Hän sai hyvän elämän oikeiden vanhempiensa kanssa.
Annoitte tekemällenne lapselle mahdollisimman hyvät eväät elämään ja sanoinkuvaamattoman onnen hänen vanhemmilleen.
Teillä on kaikki oikeus saada myös omia lapsia. Kuulostatte niin välittäviltä ja pohtivilta, että varmaankin olisitte ihan hyvät vanhemmat. Te annatte teidän mahdolliselle tulevalle lapselle myös parhaat mahdolliset eväät elämään ja saatte itse kokea sen vanhemmuuden riemun.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat pikemminkin hyvin inhimmilliseltä ajatuksinesi. Kun aikoinaan annoit lapsen adoptioon, tulkitsisin, että teit sen, koska välitit lapsestasi. Halusit hänelle hyvän elämän. Sinulla on oikeus saada toinenkin lapsi. Nyt tilanteesi on eri ja kykenet itse huolehtimaan toisesta lapsestasi. Tietenkään kukaan ei voi hallita ensimmäisen lapsesi tunteita. Hän saattaa tuntea niin kuin nyt murehdit tai sitten ei. Jopa ydinperheessä, jossa lapset kasvavat biovanhempien kanssa, on uusi sisarus myös mahdollinen kriisin paikka, mutta silti aikuiset ovat niitä, jotka päättävät lastensa lukumäärän, ei lapsi.
Olen kyllä tyytyväinen päätökseen, että annoin lapsen adoptioon, koska hän sai mitä ihanimman perheen. En sitten tiedä, että mietinkö asiaa liikaa, koska lapsi ei ole ottanut mitään yhteyttä ikinä minuun ja jotenkin tuntuu, ettei ota lähiaikoina, ehkä joskus teininä tai aikuisena, en tiedä. Hän tuntuu olevan onnellinen, mikä on tärkeintä. Haluamme kovasti perheen, mutta tämä asia vaivaa ja olemmekin menossa puhumaan ammattilaiselle. Tottakai meillä on oikeus tehdä lapsi ja elää ydinperheenä, eikä se poista tietenkään ensimmäistä "lastamme", mutta silti tuntuu jotenkin väärältä. Tottakai me itse päätämme haluammeko lapsia tehdä vai ei ja haluammekin, mutta haluan olla ensin täysin sinuit asian kanssa.
Ja en tiedä menenkö liikaa asioiden edelle, kun adoptiolapsi ei ole meihin halunnut edes ottaa yhteyttä ja emme tiedä haluaako ikinä, se on hänen päätettävissään. Joten tavallaan edes paha miettiä, miten hän suhtautuisi asiaan, kun ei ole meidän elämässämme. Mutta silti mietin. En tiedä, aarrgh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sitä mieltä, että teillä on nyt hyvä tilanne ja kyky huolehtia lapsesta. Aivan varmasti ensimmäinen lapsenne ymmärtää viimeistään aikuisena, miksi olette päätyneet adoptioratkaisuun. Hänellähän on adoptiovanhemmat, jotka haluavat lapsen ja teidänkin parastanne ja osaavat varmasti tukea lasta parhaansa mukaan. Annat kuvan, että adoptiovanhemmat ovat hyvin empaattisia ihmisiä.
Luulen, että voisi olla hyvä käydä vaikka terapiassa purkamassa nuoruutesi lapsen menetykseen liittyvää surua sekä hakea vastausta omiin tuntemuksiin ja pelkoihin, jotka nyt vaivaavat mieltäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Varmasti kaikki käy parhain päin.
Kiitos ihanasta kommentista! Olemme miehen kanssa menossa kyllä juttelemaan ammattilaiselle. Ja lapsen adoptiovanhemmat ovat mitä mahtavimpia ja ihanimpia ihmisiä!
Ap
Asiaa kannattaa ehdottomasti työstää. Sinun pitää itsekin sisäistää se, ettei adoptioon antamasi lapsi voi määräillä elämääsi. Se vain palvelisi hänen narsistista puoltaan, jos selittäisit, että jäit lapsettomaksi, että hän tuntisi itsensä aina tärkeäksi sinulle, vaikket voinutkaan pitää häntä. Hänelle voisi itseasiassa olla SUURI lahja saada biosisaruksia. Tehkää ihmeessä vain lapsi, mahd pian, ettei ole niin järkky ikäero.