Lue keskustelun säännöt.
Annoin lapsen adoptioon - nyt uusi lapsi?
29.03.2019 |
Tulin siis 16 vuotiaana raskaaksi ja tein ratkaisun, että annan lapsen adoptioon. En ole katunut päätöstä, vaikka se olikin elämäni raskain päätös ja todella vaikeaa. Lapsella on hyvät vanhemmat ja hyvät mahdollisuudet kaikkeen, jota en itse olisi pystynyt tarjoamaan silloin. Sovimme adoptiovaanhempien kanssa, että he saavat kertoa lapselle kun haluavat adoptoinnista ja heillä on minun yhteystiedot, jos lapsi haluaa joskus ottaa yhteyttä. Joka vuosi olen saanut hänestä valokuvan. Kuulemma lapsi tietää olevansa adoptoitu, muttei ole halunnut ottaa yhteyttä, mikä on minulle ihan ok. Lapsi on nyt 8 vuotias.
Itse olen nykyään naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut 15 vuotiaasta ja jonka isä adoptiolapsi on. Olemme suunnitelleet lapsien hankkimista, mutta jotenkin varsinkin minulle tulee "morkkis", kun ajattelen, että tekisin "omia lapsia". En oikein osaa selittää tunnetta, mutta tuntuu että annoin ensimmäisen lapsen pois ja nyt sitten perustamme sen "oikean" perheen. Tiedän, että emme olisi silloin kykeneet huolehtimaan lapsesta ja emme todellakaan olleet valmiita vanhemmiksi ja lapsi sai hyvän perheen. Mutta tuntuu, että teen jotenkin väärin. Että emme voi hankkia lapsia, kun annoimme ensimmäisen pois. Haluaisin kovasti "omia lapsia", mutta ahdistus on suuri. Ja jos adoptiolapsi haluaa joskus tutustua meihin, niin hän loukkaantuu, kun meillä onkin "uusi perhe". En tiedä, kirjoitan tunteiden vallassa, joten pahoittelen sekavuutta ja kirjoitusvirheitä.
Kommentit (33)
Olet siis edelleen saman miehen kanssa yhdessä kun olit jo 16 vuotiaana kun lapsi tuli? kuinka kauan olette oleet yhdessä? Ja miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ap itse ole ajatellut ottaa yhteyttä adoptiolapseen? Kynnys lapselle ottaa yhteyttä voi olla huomattavan korkea, pelkää adoptiovanhempien loukkaantuvan, ujostelee jne.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis edelleen saman miehen kanssa yhdessä kun olit jo 16 vuotiaana kun lapsi tuli? kuinka kauan olette oleet yhdessä? Ja miten?
Olemme olleet yhdessä noin 9-10 vuotta, olin 15 kun aloimme seurustelemaan, pian tämän jälkeen tulinkin raskaaksi. Rakastamme ja tuemme toisiamme. Ja koimme nuorena niin ison asian, niin meitä ei pienet vastoinkäymiset ja ongelmat horjuuta.
Ap
Minut on annettu adoptioon ja biologinen äitini on sen jälkeen saanut kaksi lasta. Itse aluksi olin onnellinen ainoana lapsena kun sain tietää että minulla onkin sisaruksia. Nyt minulla kuitenkin on pahasti sukset ristissä biologiseen sukuun ja nimenomaan olen vuosien aikana ollut surullinen siitä että minä en kelvannut. En ole enää ollut biologiseen äitiin tai sisaruksiin vuosiin yhteydessä, enkä näe syytä miksi olisin.
Vierailija kirjoitti:
Mikset ap itse ole ajatellut ottaa yhteyttä adoptiolapseen? Kynnys lapselle ottaa yhteyttä voi olla huomattavan korkea, pelkää adoptiovanhempien loukkaantuvan, ujostelee jne.
Olemme sopineet näin adoptiovanhempien kanssa, että jos lapsi haluaa ottaa meihin yhteyttä, niin adoptiovanhemmat kertovat meille ja sitten katsomme tilannetta. Emme halua tungetella lapsen elämään ilman hänen haluaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ap itse ole ajatellut ottaa yhteyttä adoptiolapseen? Kynnys lapselle ottaa yhteyttä voi olla huomattavan korkea, pelkää adoptiovanhempien loukkaantuvan, ujostelee jne.
Olemme sopineet näin adoptiovanhempien kanssa, että jos lapsi haluaa ottaa meihin yhteyttä, niin adoptiovanhemmat kertovat meille ja sitten katsomme tilannetta. Emme halua tungetella lapsen elämään ilman hänen haluaan.
Ap
Eli siis ilman adoptiovanhempien halua, suomeksi sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
Minut on annettu adoptioon ja biologinen äitini on sen jälkeen saanut kaksi lasta. Itse aluksi olin onnellinen ainoana lapsena kun sain tietää että minulla onkin sisaruksia. Nyt minulla kuitenkin on pahasti sukset ristissä biologiseen sukuun ja nimenomaan olen vuosien aikana ollut surullinen siitä että minä en kelvannut. En ole enää ollut biologiseen äitiin tai sisaruksiin vuosiin yhteydessä, enkä näe syytä miksi olisin.
Meillä myös näin. Adoptioon annettu nykyään aikuinen poikani, ei hyväksy nykyistä miestäni eikä nuorempaa velipuoltaan. On hyvin katkera. En ehkä ap. Nä tekisi enää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan työstät asiaa miehesi kanssa, joka on siis adoptioon annetun lapsen isä.
Ehkä kannattaa aina muistaa se EHKÄISY! Feminismin ja tasa-arvon nimissä.
Varmoja ”päiviä” ei ole. Aika hirveä hintalappu kun ehkäisyä ei ole hoidettu. Tietysti onni niillä, jotka sai adoptiovauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis edelleen saman miehen kanssa yhdessä kun olit jo 16 vuotiaana kun lapsi tuli? kuinka kauan olette oleet yhdessä? Ja miten?
Olemme olleet yhdessä noin 9-10 vuotta, olin 15 kun aloimme seurustelemaan, pian tämän jälkeen tulinkin raskaaksi. Rakastamme ja tuemme toisiamme. Ja koimme nuorena niin ison asian, niin meitä ei pienet vastoinkäymiset ja ongelmat horjuuta.
Ap
Olitko kuullut ehkäisystä?
Ap, silloin kun olit 16v, et voinut tietää mitä elämä olisi nykyään, et tiennyt saatko ammatin ja työn, tai milloin ne saat. Et ollut vielä aikuinen edes, sinulla oli kasvamista isoksi ja opiskelua luvassa. Et tiennyt että onnistuisitte poikaystävän kanssa luomaan rakastavan ja pitkäikäisen liiton, ja joskus saapuisitte tähän tilanteeseen yhdessä. Tiesit kuitenkin että olit vielä liian nuori kantamaan vastuuta lapsesta, ja teit parhaan mahdollisen päätöksen siinä tilanteessa. Lapsi sai hyvän kodin, ja vanhemmat saivat kaipaamansa lapsen. Teit silloin aikuisen päätöksen vaikka olit vielä nuori tyttö. Ole siis armollinen itsellesi, toteuttakaa miehen kanssa kaikki yhteiset unelmat jotka onnistutte saamaan toteen, ja pitäkää aina sydämenne auki adoptoimallennekin lapselle siltä varalta että hän haluaa tutustua joskus teihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta kannattaa tutustua Teen Mom-ohjelman Catelynniin ja Tyleriin. Heillä on aivan samanlainen tarina, saivat ensimmäisen lapsen ollessaan 16-vuotiaita, antoivat adoptioon. Myöhemmin menivät naimisiin ja saivat kuusi vuotta adoption jälkeen toisen biologisen lapsen. Heidän tarinansahan voi toimia ikäänkuin vertaistukena teille.
Meillä oli ja on onneksi erittäin tukevat vanhemmat ja perheet tukena. Myös ystämme ja luokkakaverimme ymmärsivät ja tukivat päätöksessämme. Tottakai oli näitä ketkä ihmetteli ja tuomitsikin, mutta lähipiiri oli kokoajan tukena. Ja me miehen kanssa tietysti tuimme toisiamme parhaiten.
Ap