Lue keskustelun säännöt.
Kännykkäriippuvuudesta ja arroganssista
Oi aikoja, oi tapoja
29.03.2019 |
Olin eilen kuuntelemassa erästä luentoa, joka kesti n. 75 min. Vieressäni eturivissä istui nelikymppinen nainen, joka suurin piirtein tunnin ajan keskittyi naputtelemaan kännykkäänsä eikä kuuntelemaan esitystä. Kyseinen nainen työskentelee sote-alalla ja on tehnyt töitä mm. äitiysneuvolassa asiakaspalvelutehtävissä. Neuvolassakin on usein nykyään tapana seurata. keskittyykö odotushuoneessa istuva äiti lapseen vai puhelimeensa, mutta ilmeisesti asia on relevantti vain pienten vauvojen äideille.
Mutta siis miksi lähteä kuuntelemaan esitystä, jos some kiinnostaa kuitenkin enemmän? Ja istua vielä eturiviin, jolloin esityksen pitäjä varmasti huomaa, että muut jutut kiinnostavat tällä hetkellä enemmän. Vaikka olisikin tehokas multitaskaaja töissä ja harrastuksissa, niin minusta tuo on jo aika arroganttia.
Kommentit (10)
Mahtaisi tuolle ap:n kuvaamalle henkilölle olla tuskaa meidän kokouksissamme. Siellä on nimittäin linjana, että vain esitystä/puheenvuoroa kulloinkin pitävällä sekä kokouksen sihteerillä saa olla kone auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä kuvaa hyvin sanonta "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Eli ollaan työssä, jossa neuvotaan muita ja miten muiden pitäisi toimia. Ja sitten oman elämän suhteen ollaan aivan kujalla.
Tämä on av(erage)mammalle mahdotonta käsittää, mutta jotkut ihmiset pystyvät kuuntelemaan ja tekemään kännykällä jotain samaan aikaan.
Oon varmaan vanhanaikainen, mutta en ap:n kuvaileman henkilön käytöstä hyvänä pidä, ellei kännykän näpräämisessä ole kyse esim muistiinpanojen tekemisestä. Onhan se multitaskaaminen nostettu jonkinlaiseksi hyveeksi, mutta minusta on vain kohteliasta keskittyä kuvatussa tilanteessa luentoon ja antaa sen kännykän olla. Ellei siis tee muistiinpanoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on av(erage)mammalle mahdotonta käsittää, mutta jotkut ihmiset pystyvät kuuntelemaan ja tekemään kännykällä jotain samaan aikaan.
Siitä ei olekaan kysymys, etteikö pystyisi samaan aikaan kännykän nysväämisen kanssa myös syömään purukumia. Vaan kuinka epäkohteliasta se on. Varmaan miehesikin pystyisi naimaan sinua takaapäin samalla kun katselee telkkarista koripalloa, mutta moni haluaisi että ollaan myös henkisesti läsnä eikä vain fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nykyään teen muistiinpanoja luennoilla kännykän muistioon. Kun olen kiinnostunut. Voi näyttää toki siltä, etten seuraisi, mutta tämä on mun 110% seuraamista. Auttaa keskittymään ja saan muistiin tärkeät jutut.
Massaluennolla ei mun mielestä ole mitenkään järkyttävän epäkohteliasta räplätä kännykkää tai läppäriä. En kyllä ymmärrä miksi ihmiset raahautuvat vapaaehtoisille luennoille, kun sitten selaavat koko sen puolitoista tuntia Iltalehden sivuja tai tekevät jotain omia opintosuunnitelmiaan. Ei siis ole mitenkään mun ongelma, mutta jos itse en jostain syystä halua/jaksa mennä kuuntelemaan opetusta niin en sitten mene. Ja kun menen niin keskityn. Kukin tyylillään.
Yksi erityisen törkeä tapaus oli keski-ikäinen nainen kandiryhmässäni. Kyseessä siis pienryhmäseminaarit, joilla käsiteltiin jokaisen kandityötä yksi kerrallaan. Kaikki nämä tapaamiset tämä nainen oli alusta loppuun asti naama kiinni kännykässä ihan häpeilemättä. Ei siis tosiaan edes esittänyt olevansa kiinnostunut muiden esityksistä. Eihän ne tottapuhuen varmaankaan kiinnosta ketään muutakaan, mutta pienessä ja "intiimissä" tilaisuudessa on mielestäni ihan kohteliasta keskittyä esityksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on valitettavasti nykyaikaa. Tyyne-Justiina ja Pekko-Kustaa nyt vaan ovat niin tärkeitä ihmisiä että 2012-syntyneiden junnujen treenisuunnitelmista nyt ei vaan tule mitään ilman heidän kontribuutiotaan. Koskahan näemme telkkarissa ensimmäiset urpot Linnan juhlissa, jotka keskittyvät juhlien sijaan päivittämään somestatustaan?
Minäkin todistin vastaavaa käyttäytymistä tällä viikolla. Istuin tällaisen someräpääjän takana, joten näin kyllä mitä siinä edessä tapahtui. Surullisia hahmoja.
Minulla on vastaava tapaus työkaverina. Kuljemme usein työmatkamme samalla bussilla, ja työkaverin yhteys keskustelukumppaniin pätkii välillä pahemman kerran. Kesken lauseen saattaa esim. tulla joku juttu mieleen, joka vaatii keskittymistä kännykkään. On muutenkin kuin "peura ajovaloissa", eli ilmeisesti elämänhallinnassa on joku pahasti vialla ja "hihna alkaa luistaa" päänupissa. Mietin joskus, että mitähän ko. rouva tekee silloin kun on kotona etätöissä. Tuskin ainakaan mitään kovin tuottavaa.