Saimme vauvan pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. Entäs sinä?
Eli,
Saimme vauvan loppuvuonna 2018. Kiva asiahan tuo ja komea poika. Ongelmana on vain se, että raskaus ei ollut odotettu, minä asun ulkomailla, enkä töiden takia voi muuttaa Suomeen. Tämän lisäksi nainen kiinni vauvan ja vanhemman lapsen kanssa Suomessa, enkä minä voi koko konkkaronkkaa elättää ulkomailla. Loppujen lopuksi lapsen äidin kanssa on melko mahdotonta olla myös parisuhteessa.
Eipä tässä, naamaan tullut 20 vuotta lisää, stressaa etten voi olla pojan kanssa nyt enkä varmaan pahemmin tulevaisuudessakaan. En jaksa mitään "olisitte tehneet abortin". Asia ei ole aina niin yksinkertaista. Tosin nythän tilanne on se, että poika tästä kärsii eniten.
Mites siellä, voisiko vauvoja enää surkeampaan tilanteeseen tehdä? Miten tällaisen asian kanssa tekee itse rauhan mielessään. Hylkää koko pojan myös henkisesti ja lähettää kirjekuoressa rahaa seuraavat 18 vuotta?
Kommentit (14)
En koe pahaksi tilannettani. Tulin raskaaksi määräaikaisessa työsuhteessa ja menetin unelmaduunini. Työtäni ei koskaan vakinaistettu, vaikka siitä oli jo ehditty puhua ennen kuin saivat tietää raskaudestani. Olin pienen lapsen äiti ja vaikka en ollut ollutkaan yhtään päivää poissa töistä raskauteni vuoksi ja olisin palannut töihin , kun lapsi olisi ollut 1,5 v, niin ei minua otettu takaisin, koska odotin jo toista lasta ja siitä olsi tullut työnantajalle uusia kuluja.
Sain kuitenkin lapset. Tuttava ei ole saanut. Hän aloitti yrittämisen myöhemmällä iällä, koska työura.
Teet rauhan omassa ja koko perheen mielessä, kun huolehdit mahdollisimman hyvin perheen toimeentulosta ja todellakin tapaat ja muutenkin pidät yhteyttä lapseesi säännöllisesti. Otat sellaisen perinteisen miehen roolin.
Suhteesi lapsen äitiin taitaa olla ongelmallinen. Jos eroatte, niin rakenna omalta osaltasi kuitenkin häneenkin mahdollisimman hyvää suhdetta edes käytännön asioiden tasolla. Kunnioitat häntä hänen panoksestaan lapsen kasvattajana ja tuet häntä. Yritätte olla omanlaisenne tiimi kaikesta huolimatta.
En täysin tajunnut tilannettanne, mutta siis ette ole yhdessä, asutte eri maissa ja saitte lapsen, äidillä lisäksi vanhempi lapsi jolla eri isä? No sun täytyy vaan valita muutatko Suomeen ja yrität olla läsnäoleva eronnut isä, vai jäätkö ulkomaille etäisemmäksi isäksi. Elämä ei ole aina helppoa.
Luulin että ap kirjoittelee lapsen syntyneen pommitusten keskelle Syyriaan tai jonnekin.
Tässä oltiinkin aika helvetin kaukana "pahimmasta mahdollisesta tilanteesta".
Tsinnu nyt yhden illan hoito tulla paksuksi ja nyt ahistaa.2
Ymmärtäisin juttusi jo raskaaksi tulisi vastatuuleen kävelemällä. Eiköhän kaikki kortit ollut teidän omissa käsissä, ihme ulinaa??
En osaa neuvoa, mitä tehdä tilanteessa, mutta kannattaa pysytellä osana pojan elämää tavalla tai toisella.
Mitä pahimpiin tilanteisiin tulee, niin isoäitini sai vauvan evakkomatkalla Karjalasta Keski-Suomeen toisten nurkkiin suurperheen äitinä, jonka kaikki omaisuus jäi Karjalaan. Samaan aikaan kun vauvan isä kuoli sotasairaalassa. Se oli niin huono tilanne, että vauvakin kuoli tietääkseni keuhkokuumeeseen.
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mitä tehdä tilanteessa, mutta kannattaa pysytellä osana pojan elämää tavalla tai toisella.
Mitä pahimpiin tilanteisiin tulee, niin isoäitini sai vauvan evakkomatkalla Karjalasta Keski-Suomeen toisten nurkkiin suurperheen äitinä, jonka kaikki omaisuus jäi Karjalaan. Samaan aikaan kun vauvan isä kuoli sotasairaalassa. Se oli niin huono tilanne, että vauvakin kuoli tietääkseni keuhkokuumeeseen.
Kyll trollimme ap on hieman ehkä niinku pahemmassa paikassa nyt.
Hmm... vuoristoradassa kesken ajelun voisi olla aika paha.
Nykyaikana on äärimmäisen helppoa pitää yhteyttä kaukana asuviin läheisiinsä. Siis äärimmäisen helppoa.
Kyse onkin sitten siitä, että haluaako ihminen pitää yhteyttä.
Sinä et vaikuta edes haluavan. Moni on katunut päätöstään vanhempana, mutta se tietohan ei sinua tässä vaiheessa vielä hetkauta.