Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmisillä ole enää uteliaisuutta äitiyden (ja isyyden) kokemiseen?
14.03.2019 |
Etenkin äitiydessä uuden elämän luominen on voimallinen kehollinen ja psyykkinen kokemus. Itselläni ei koskaan nuorempana ollut mitään "äitiviettiä" enkä ollut "hoivaajatyyppiä", mutta olin utelias kokemaan miltä raskaana oleminen ja vauvan kanssa oleminen tuntuvat. Tavallaan kasvoin äidiksi sen uteliaisuuden kautta!
En oikein ymmärrä näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua "kantaa oliota sisällään" (HS tänään). Eikö raskaus kokemuksena oikeasti yhtään herätä myönteistä uteliaisuutta? Sitä kun ei voi mitenkään muuten kokea kuin omalla keholla (isä tai muu läheinen tietysti voi ymmärtää jotain myötäelämällä).
Nyt olen kolmen äiti ja ja hoivaajatyyppi ja vahvan äitivietin omaava ihminen. Nuori minäni ei uskoisi tätä! :D
Kommentit (123)
No eipä kuule paljoa yhteydet kiinnosta 20 vuotta kestävään n. 150.000 € velkasuhteeseen. Ja tuo on VAIN yhden riesan hinta, niitä kun tyhmyyksissäsi hankit useamman niin voi olla varma että elämä on täyttä Goatse :a HC-levelillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voinko palauttaa sitten sen uteliaisuudesta hankkimani vauvan, jos en tykkääkään siitä?
Et, koska uteliaisuus johtaa henkiseen kasvamiseen ja tulet viisaammaksi ja opit hoivaamaan ja ymmärtämään toisen ihmisen arvon.
Uteliaisuus on ehkä huonoin syy hankkia lapsi. Mitä sitten, jos toteaa, että tää on aivan syvältä eikä se äitiyden hoivavietti herääkään? Sitten on jumissa kotona asuvan lapsen kanssa parikymmentä vuotta tai kaltoinkohdellut lapset -tilastoon tulee yksi lisää.
Voisiko joku kopioida sen hesarin jutun tähän, kun se on vain tilaajille?
Minä hankin uteliaisuudesta ja miehen halusta lapsen. Vihasin raskautta ja tietyllä tavalla vihaan lastani. En koe mitään rakkauden tunteita. Pilasi mun uran, kehon ja talouden. Lapsi asuu isällään, koska minä en koe häntä kohtaan mitään positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen enempää kuin vaikka Marsiin matkustamiseen, vaikka sitä voi tehdä vain muutama tyyppi miljardista. Minun äitini ei ole saamut erityisempiä kiksejä äitiydestä, päinvastoin koko ikäni olen kuullut valitusta kuinka kaikki on minun eteeni tehty, mikä ei pidä edes paikkaansa. Minua myös väsyttää tavallinen arki jo ihan ilman muiden huoltamista, vihaan meteliä ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Äidistäni tiedän että äitiys ei tee kaikkia onnellisiksi.
Kyllä suurimmalla osalla edelleen on halua. Se vähemmistö on vain alkanut voimaantuessaan pitää kovempaa ääntä itsestään. :D
Jokainen tehköön kuten tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen hankkimisen pitäisi herättää enemmän uteliaisuutta kuin vaikkapa hevostilan perustaminen tai Etelämantereelle matkustaminen? Kaikki kolme ovat asioita, jotka eivät kiinnosta lainkaan.
Eipä ole koskaan tullut sellainen olo, että voisinpa nauttia elämästäni vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin uteliaisuudesta ja miehen halusta lapsen. Vihasin raskautta ja tietyllä tavalla vihaan lastani. En koe mitään rakkauden tunteita. Pilasi mun uran, kehon ja talouden. Lapsi asuu isällään, koska minä en koe häntä kohtaan mitään positiivista.
Kuulostaa karsealta. Eikö sinulla ollut mitään itsetuntemusta, vai olitko todella nuori tms? Henkisesti jälkeenjäänyt tai muita mt-ongelmia?
Olet varmaan todella ylpeä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin uteliaisuudesta ja miehen halusta lapsen. Vihasin raskautta ja tietyllä tavalla vihaan lastani. En koe mitään rakkauden tunteita. Pilasi mun uran, kehon ja talouden. Lapsi asuu isällään, koska minä en koe häntä kohtaan mitään positiivista.
0/5, oli tosi huono. Keksi jo jotain uutta, sekopää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herätä, ainakaan minulla. Jos olet utelias raskauden ja äitiyden kokemista kohtaan, olet alitajuisesti myönteinen ajatukselle perheestä. Kaikkien meidän kohdalla näin ei ole, vaan tuollainen kokeilu (jos sitä voi enää kokeiluksi kutsua kun vaikutukset kestävät koko loppuelämän) voi tuntua katastrofilta. Ei meissä kaikissa uinu jotakin maagista sisäistä äitiä, joka vain odottaa kukkaan puhkeamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin uteliaisuudesta ja miehen halusta lapsen. Vihasin raskautta ja tietyllä tavalla vihaan lastani. En koe mitään rakkauden tunteita. Pilasi mun uran, kehon ja talouden. Lapsi asuu isällään, koska minä en koe häntä kohtaan mitään positiivista.
Kuulostaa karsealta. Eikö sinulla ollut mitään itsetuntemusta, vai olitko todella nuori tms? Henkisesti jälkeenjäänyt tai muita mt-ongelmia?
Olet varmaan todella ylpeä itsestäsi.
No, hänhän vain teki kuten aloittaja ja monet muut kehottaa: "kokeilkaa jos se lapsi oliskin kiva vaikkette haluaisi, mä oon yli opistossa oppinu et mun omat kokemukset voi yleistää kaikkiin ja musta lapset ja mämmi on kivoja!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin uteliaisuudesta ja miehen halusta lapsen. Vihasin raskautta ja tietyllä tavalla vihaan lastani. En koe mitään rakkauden tunteita. Pilasi mun uran, kehon ja talouden. Lapsi asuu isällään, koska minä en koe häntä kohtaan mitään positiivista.
Kuulostaa karsealta. Eikö sinulla ollut mitään itsetuntemusta, vai olitko todella nuori tms? Henkisesti jälkeenjäänyt tai muita mt-ongelmia?
Olet varmaan todella ylpeä itsestäsi.No, hänhän vain teki kuten aloittaja ja monet muut kehottaa: "kokeilkaa jos se lapsi oliskin kiva vaikkette haluaisi, mä oon yli opistossa oppinu et mun omat kokemukset voi yleistää kaikkiin ja musta lapset ja mämmi on kivoja!"
Ei sillä mitään lapsia edes ole. Trolli.
Lapsi on ihminen, jolla on omat tarpeensa ja joka ansaitsee hyvän elämän, ei vain tuottamassa mielihyvää vanhemmilleen. Toki voin kokea uteliaisuutta sitä kohtaan, millaista lapsen kanssa eläminen olisi, jopa uskoa, että se voisi tuoda positiivisia kokemuksia. Mutta en koe sitä hyväksi perusteluksi tuoda uutta ihmistä tähän maailmaan, että voisi itse kokea jotain hienoa, jos lapselle ei olisi hienoa olla minun lapsi. Niin että kuka tässä olikaan se itsekäs osapuoli?
Tiedän kyllä, etten pitäisi siitä. Joten ei sillä lailla ole uteliaisuutta.
Minä hankin uteliaisuuttani lapsen, ja koska kaikilla muillakin on enkä kestänyt enää yhteiskunnan painostusta että lapsi lapsi lapsi, nyt on sitten 3v lapsi eikä äidinvaistot ole vieläkään heränneet ja koko perhe kärsii. Kaikista ei vain ole äideiksi.
Hyvä luoja ei, ei todellakaan herää tuosta mitään myönteisiä ajatuksia. Päinvastoin, tuntuu kammottavalta ajatella että "loisi uutta elämää kehossaan". Se mars matkakin kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta. Raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen ei minun mielessäni liity oikeastaan mitään positiivisia mielikuvia.
Enemmän kiinnostaa kun valmiiksi elämäntapa työttömät, joilla on jo lapsia, ja joita ei ole varaa elättää, lisääntyy tietoisesti lisää. Eihän siinä yhtälössä ole yhtään voittajaa.
Voinko palauttaa sitten sen uteliaisuudesta hankkimani vauvan, jos en tykkääkään siitä?