Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko päiväkodeissa keikkalaisena yhtään "inhimillisempää" olla kuin vakkarina?
24.02.2019 |
Viime aikoina paljon ollut valtakunnallisesti ja myös omalla kotipaikkakunnallani esillä se kuinka väsyneitä ja loppuunpalaneita päiväkotien henkilökunta on. Kuinka lapsiryhmät ovat ylisuuria, henkilökunta väsyneenä vain tiuskii toisilleen ja lapsilleen ym ym., siis ylipäänsä tullut kuva päiväkodeista kamalina työpaikkoina.
Itsellä lastenhoitoalan koulutus, yli kymmenen vuotta olen ollut kotona. Nyt olen ajatellut alkaa tehdä keikkoja 2-3 päivää viikossa päiväkoteihin, mutta oikeasti kun näitä juttuja lukee tulee olo että kestääkö pk:ssa olla töissä edes keikkalaisena? Vai tuleeko se suurin stressi juuri vakkareille, pystyykö keikkalaisena helpommin kestämään työolot kun tietää ettei se ole jokapäiväistä? Entä miten nykyään keikkalaisiin päiväkodeissa henkilökunta suhtautuu? Asiallisia vastauksia ja kokemuksia, kiitos.
Kommentit (77)
Miksi sain heti alapeukun kun kuvailin kokemuksiani siitä, miten katastrofaalisissa olosuhteissa keikkatyöntekijä voi joutua sijaistamaan? Eikö näitä kokemuksia saisi tuoda päivänvaloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Vierailija kirjoitti:
Miksi sain heti alapeukun kun kuvailin kokemuksiani siitä, miten katastrofaalisissa olosuhteissa keikkatyöntekijä voi joutua sijaistamaan? Eikö näitä kokemuksia saisi tuoda päivänvaloon?
Miksi välität jostain alapeukuista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Jos sijaistaa iltavuorolaista, niin herkästihän siinä niin käy. Vaikea sille sijaiselle on siihen ketään kaveria tempaista, jos ja kun ihmisiä ei talossa kerta kaikkiaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
On, jos vakityöntekijöitä ei ole riittävästi tai he ovat lomalla tai sairaana tai tekee jotain muuta pakollista toisaalla samaan aikaan. Eihän siinä ole muuta mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Jos sijaistaa iltavuorolaista, niin herkästihän siinä niin käy. Vaikea sille sijaiselle on siihen ketään kaveria tempaista, jos ja kun ihmisiä ei talossa kerta kaikkiaan ole.
Eikö yleensä keikkalaiset pyritä sijoittamaan ns. välivuoroon juuri siksi etteivät joudu olemaan yksin vieraan ryhmän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Itse olen sijaistanut Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaan alueella, ja monesti olen ollut ryhmissä se vikavuorolainen. Yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan välttää näitä tilanteita, eli en ota vastaan tyyliin klo 16:30-17:00 päättyviä vuoroja, koska tuollaisista vuoroista voi heti päätellä jäävänsä yksin vastuuseen niistä lapsista, jotka ryhmässä vielä ovat siihen aikaan paikalla.
Mutta siis kyllä on yleistä. Koska sijainen nimenomaan tulee usein keskelle pahaa työntekijävajetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaiseen puretaan yleensä vakkareihin kertynyt kiukku ja turhautuminen surutta, koska "eihän se oo vakkari eikä tänne jää".
Määräaikaisuuden tai sijaisuuden jälkeen paikataan huonoa omaatuntoa mustamaalaamalla jokaista sijaista (huono.laiska, omituinen, jne,jne) ettei kukaan vaan tajuaisi kuinka sairas ko päivähoitopaikan ilmapiiri ja keskinäiset suhteet todellisuudessa on .
Monta tällaista tarinaa kuullut. Jos erehtyy sijaistamaan tällaiseen henkiseen rotankoloon et enää koskaan saa läheltä töitä koska sinut on voitu leimata syyttä huonoksi tyypiksi vaikka olisit kuinka hieno tapaus. Kateus kukkii jos tulee pidetty ja taitava sijainen vetelän ryhmän tiimiin. Sellainen pitää vaihtaa?
Tätä yleisesti hyssytellään koska ilkeimpiä "vakkareita" ei saa millään pihalle. Ne on ja pysyy. Sijaiset on vaihdettavissa. Ymmärrätkö kuvion?
Jos keikkalaisuus on vapaaehtoista niin voi olla helpompaa. Yleensä kuitenkin kaikki shitti kaadetaan sinun niskaasi. Jos jokin menee pieleen niin syy on sinun. Jos oksennus tarvitsee siivota niin se olet sinä. Ylipäänsä kaikki työn ikävät puolet kasautuvat sinulle. Koska et tiedä kaikkia talon sääntöjä niin virheistä saat lisää kuraa niskaan. Jos teet omia päätöksiä ne kyseenalaistetaan ja jos et tee niin et ole aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Jos sijaistaa iltavuorolaista, niin herkästihän siinä niin käy. Vaikea sille sijaiselle on siihen ketään kaveria tempaista, jos ja kun ihmisiä ei talossa kerta kaikkiaan ole.
Eikö yleensä keikkalaiset pyritä sijoittamaan ns. välivuoroon juuri siksi etteivät joudu olemaan yksin vieraan ryhmän kanssa?
Sehän olisikin paras ratkaisu, mutta ei läheskään aina ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Itse olen sijaistanut Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaan alueella, ja monesti olen ollut ryhmissä se vikavuorolainen. Yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan välttää näitä tilanteita, eli en ota vastaan tyyliin klo 16:30-17:00 päättyviä vuoroja, koska tuollaisista vuoroista voi heti päätellä jäävänsä yksin vastuuseen niistä lapsista, jotka ryhmässä vielä ovat siihen aikaan paikalla.
Mutta siis kyllä on yleistä. Koska sijainen nimenomaan tulee usein keskelle pahaa työntekijävajetta.
Teetkö mahdollisesti seuturekryn kautta koska k-h ja pirkanmaan alueella? Jos niin seuturekryssäkin näkee vuoroa varatessa jo heti myös kellonajan eli pystyy valitsemaan vain esim. välivuoroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Itse olen sijaistanut Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaan alueella, ja monesti olen ollut ryhmissä se vikavuorolainen. Yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan välttää näitä tilanteita, eli en ota vastaan tyyliin klo 16:30-17:00 päättyviä vuoroja, koska tuollaisista vuoroista voi heti päätellä jäävänsä yksin vastuuseen niistä lapsista, jotka ryhmässä vielä ovat siihen aikaan paikalla.
Mutta siis kyllä on yleistä. Koska sijainen nimenomaan tulee usein keskelle pahaa työntekijävajetta.
Teetkö mahdollisesti seuturekryn kautta koska k-h ja pirkanmaan alueella? Jos niin seuturekryssäkin näkee vuoroa varatessa jo heti myös kellonajan eli pystyy valitsemaan vain esim. välivuoroja?
Siis seuturekryssäkö, ei seuturekryssäkin..
Eikö kenelläkään ole oikeasti hyviä kokemuksia keikkalaisena olemisesta ja päiväkotien työilmapiiristä??? Onko ala todellakin kautta linjan ja joka paikassa tällaista "sontaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sijaisia arvostetaan. Tarvitsemme kuitenkin pätevän sijaisen, sillä lasten tuen tarve on niin laaja-alaista. Yritämme jakautua pienryhmiin myös silloin, kun vakihenkilökuntaa on poissa. Jos sijainen ei kuitenkaan klaaraa omaa pienryhmäänsä, homma ei toimi ja kääntyy äkkiä sekä lapsille vakituisille todella raskaaksi. Tällaisissa tilanteissa olemme ilmoittaneet, ettemme toivo samaa sijaista uudelleen.
Ja kyllä, sekä vakituiset että sijaiset ovat todella lujilla varhaiskasvatuksessa.
Joo vakkarityöntekijät kyllä purkavat usein kiukkunsa sijaisiin, ja heistä puhutaan pahaa kahvihuoneessa. Olisivat tyytyväisiä, että saivat edes jonkun auttamaan, koska aina ei edes saada sijaisia.
Vierailija kirjoitti:
Joo vakkarityöntekijät kyllä purkavat usein kiukkunsa sijaisiin, ja heistä puhutaan pahaa kahvihuoneessa. Olisivat tyytyväisiä, että saivat edes jonkun auttamaan, koska aina ei edes saada sijaisia.
Meidän talossa ei ole koko kahvihuonetta saati että ehtisimme pitää taukoja. Sen paremmin sijaisista kuin vakkareistakaan ei puhuta pahaa. Harvassa paikassa näin onkaan vaan työntekijät puhaltavat yhteen hiileen yrittäen selviytyä katastrofaalisissa olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Itse olen sijaistanut Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaan alueella, ja monesti olen ollut ryhmissä se vikavuorolainen. Yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan välttää näitä tilanteita, eli en ota vastaan tyyliin klo 16:30-17:00 päättyviä vuoroja, koska tuollaisista vuoroista voi heti päätellä jäävänsä yksin vastuuseen niistä lapsista, jotka ryhmässä vielä ovat siihen aikaan paikalla.
Mutta siis kyllä on yleistä. Koska sijainen nimenomaan tulee usein keskelle pahaa työntekijävajetta.
Teetkö mahdollisesti seuturekryn kautta koska k-h ja pirkanmaan alueella? Jos niin seuturekryssäkin näkee vuoroa varatessa jo heti myös kellonajan eli pystyy valitsemaan vain esim. välivuoroja?
Mites tämä seuturekry toimii? Onko haastattelu, ja sitten voi valita verkossa vain työvuoroja? Onko mahdollista päästä sijaiseksi jos on vain koulunkäyntiavustaja?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään ole oikeasti hyviä kokemuksia keikkalaisena olemisesta ja päiväkotien työilmapiiristä??? Onko ala todellakin kautta linjan ja joka paikassa tällaista "sontaa"?
Useimmat paikat ovat ihan hyviä. Tietysti kaikki riippuu ihmisestä itsestäänkin ja siitä, että miten hän kokee asiat. Esim. kuinka hyvin viihtyy lasten kanssa ja pitääkö juuri tuollaisesta hoitotyöstä, missä työtä tehdään "läsnäolon" ja oman persoonan kautta.
On sellaisia ihmisiä, jotka kokevat vaikkapa liukuhihnatyön tehtaassa tavattoman stressaavana mutta toisaalta eivät stressaannu siitä, että ympärillä pyörii 24 pikkulasta.
Sekin on persoonakysymys, että kuinka paljon ottaa itseensä henkilökunnan keskinäisistä pahoista puheista ja juoruilusta.
Sijaiset ja määrä-aikaiset saa aina kaiken ikävän niskaansa. Yleensä laitetaan siihen ryhmään "uusi" missä hankalimmat työkaverit jotka valittaa "mää irtisanon itteni, mää en jaksa , jne". Sijainen ei osaa aavistaa että joutuu kaikista kamalimpaan ryhmään, missä ongelma ei ole lapset vaan täysin k-päät työntekijät.
Teet heidänkin työt ja kun pestisi loppuu, voit olla varma ettei enää palkata koska nämä hankalat ovat mustamaalaanneet sinut tyyliin "siks täällä oli niin raskasta ja hankalaa kun se sijainen vaan haaveili, mut nyt on taas hyvä (kun ei tarvi tehdä muuta kuin valittaa)".
Pahimmat vakkarit saattavat olla täysin kypsiä työhönsä ja purkavat olonsa lapsiin. Sitten tulee lapsirakas sijainen jossa lapset roikkuu koska sijainen tekee lasten kanssa ja jaksaa olla innostunut heistä.
Se ei käy . Valitetaan johtajalle milloin mistäkin. Seuraavaksi sijaiseksi otetaan samanlainen "ennestään tuttu" lusmu kun työhönsä kypsähtäneet vakkarit.
Ole hyvä sijainen niin sinut voidaan palkata jatkoon, höpöhöpö. Ei mene aina noin sitten tosiaankaan.
Liian hyvää palautetta jos sijainen saa lapsilta ja vanhemmilta, niin hänet torpataan yleensä kateellisimpien vakkareiden toimesta tyyliin "otetaan se ennestään tuttu laiskalissukka".
Sori, että sanoin miten se valitettavasti joskus käytännössä menee.
Alue: Aihe vapaa
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.