Onko päiväkodeissa keikkalaisena yhtään "inhimillisempää" olla kuin vakkarina?
Viime aikoina paljon ollut valtakunnallisesti ja myös omalla kotipaikkakunnallani esillä se kuinka väsyneitä ja loppuunpalaneita päiväkotien henkilökunta on. Kuinka lapsiryhmät ovat ylisuuria, henkilökunta väsyneenä vain tiuskii toisilleen ja lapsilleen ym ym., siis ylipäänsä tullut kuva päiväkodeista kamalina työpaikkoina.
Itsellä lastenhoitoalan koulutus, yli kymmenen vuotta olen ollut kotona. Nyt olen ajatellut alkaa tehdä keikkoja 2-3 päivää viikossa päiväkoteihin, mutta oikeasti kun näitä juttuja lukee tulee olo että kestääkö pk:ssa olla töissä edes keikkalaisena? Vai tuleeko se suurin stressi juuri vakkareille, pystyykö keikkalaisena helpommin kestämään työolot kun tietää ettei se ole jokapäiväistä? Entä miten nykyään keikkalaisiin päiväkodeissa henkilökunta suhtautuu? Asiallisia vastauksia ja kokemuksia, kiitos.
Kommentit (77)
Siis kyllähän varhaiskasvatus on täyttä työtä, ryhmät isot, henkilökunta minimissä, lapsilla monenlaisia erityistarpeita. Mutta kyllä työ samalla myös antaa paljon. Ja näissä somekeskusteluissa ja yleensäkin julkisuudessa äänessä ovat aina eniten ne huonoimmat kokemukset.
Eli ei tämä työ nyt ihan niin yksioikoisen kamalaa ole minkä kuvan julkisesta keskustelusta voi saada. Ja keikkalaisena tosiaan voi testata sitoutumatta sen isommin mihinkään miltä työ itsestä vaikuttaa.
Usein sijainen tosiaan ulkoilee lasten kanssa, koska jos sijaisuus kestää päivän tai kaksi, ei henkilökunnalla ole aamulla aikaa ohjeistaa sijaista ohjatun toiminnan vetämiseen, ja silloin sijainen luontaisesti tekee sellaista, mikä onnistuu ilman perehdytystä. Toki sijaista ja hänen työpanostaan arvostetaan, mutta usein se meneen näin. Sijainen voi ohjata lapsia siirtymissä ja perustoimissa. Monella sijaisella ei edes olisi kokemusta ohjata liikuntaa tai musiikkihetkeä "kylmiltään" vieraille lapsille. Isossa kaupungissa sijaiset eivät aina ole sellaisia, joille paikka olisi ennestään tuttu ja henkilökunnallekin sijainen tarkoittaa, että päivä on haastavampi kuin vakituisen työntekijän läsnäollessa. Haastavan lapsiryhmän kanssa päivä on henkilökunnalle joka tapauksessa työläs. Ja kun iltavuoro jää lasten kanssa välivuoron työajan päätyttyä, lapsia voi pihalla olla vielä se 20 tai ylikin, koska lapsilla on pitkät päiväkotipäivät ja suhdeluvut ylittyvät niin aamulla kuin iltapäivästä. Ei tämä aina herkkua ole vakituisille eikä sijaisillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Keikkalaisena kannattaa keskittyä olennaiseen eli tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja jättää turhat valitukset omaan arvoonsa, niitä ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti eikä etenkään jäädä työpäivän jälkeen miettimään.
No ei varmaan kannata, mut ei kai se sijainenkaan mikään tunteeton robotti ole jolle jokainen voi aukoa naamaansa jos siltä tuntuu.
Aikuisten ihmisten luulisi osaavan käyttäytyä eritoten kasvatusalalla missä itse esiintyvät "kasvatusvastuullisina" lapsista!
Vierailija kirjoitti:
Mikä muuten on lain mukaan raja kuinka monen lasta yhdellä aikuisella korkeintaan saa olla pihalla vahdittavana?
Kysykää tuota Touhulasta.
Harkitsen kanssa seuturekryn sijaiseksi ryhtymistä kun osa-aikatöitä niin vähän.
Mulla kokemusta on ja koulunkäyntiavustajan tutkinto että voisin saada PK sijais työtä
Suuri kiitos sijaisille. Harvoin heitä saa töihin, mutta se apu on sitten kultaakin kalliimpaa. Joskus voi antaa yksittäiselle lapselle vähän enemmän huomiota, kun tietää toisen työntekijän katsovan muiden lasten perään sillä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vakkareista tulee kuin pikkulapsia, jotka purkavat kiukkukohtauksensa sijaiseen. Kahvitauolla purnataan kuinka se teki noin ja näin, kun olisi pitänyt tehdä noin ja näin. Välttämättä ei kerrota, mitä missäkin tilanteissa pitäisi tehdä. Tekee toisin kuin kuuluisi ja saa haukut niskaansa. Halutaan oikein, että toinen tekee virheen päästäkseen taas haukkumaan.
:/
Itellä ja tiimikavereilla on kyllä ollut tapana antaa hyville sijaisille positiivista palautetta päivästä. Ja toivoa, että tulisivat uudestaan. Valitettavasti on tullut nähtyä kaikenlaisia tapauksia... Heistä sitten johtajalle tieto, ettei mielellään uudestaan meille. Kritiikkiä en oikein osaa suoraan sijaiselle antaa. Ohjausta ja neuvoa toki. Lisäksi meillä sijainen aina välivuorossa ja vakkarit joustaa...
Välillä harkinnut itekin keikkalaiseksi alkamista, mutta kuulostaa hurjilta nuo jotkut tilanteet.
Hei voitteko nyt kaikki ottaa asiaksenne tämän että suhdelukuja ei ylitetä! Oli kyse vakkareista tai sijaisista. Jotenkin sitä pidetään itsestään selvänä että esim. iltapäivisin saisi jäädä kahdelle kasvattajalle kolmen kasvattajan määrä lapsia. Tilanne on laiton!! Heti ilmoitusta kehiin. Jos saatais joskus tilanne muuttumaan... Kuntien päättäjille nyt painetta.
Ja jos oikeasti ollaan tarkkoja niin ulkoilussakaan ei saa olla lapsia yhdellä enempää kuin 4 alle 3v tai 7 yli 3v.
Avi:
"Lasten määrä voi päiväkodissa ylittyä tilapäisesti ja satunnaisesti esimerkiksi vanhempien työvuorojen muuttumisen takia. Suhdelukua ei saa kuitenkaan ylittää jatkuvasti ja toistuvasti, eikä se voi kestää koko toimintapäivän ajan.
Päiväkodilla on mahdollisuus suunnitella käytettävissä olevia resurssejaan ottaen huomioon etukäteen tiedossaan olevat lasten läsnä- ja poissaolot ja myönnetyn paikan tosiasiallinen käyttö. Jos päiväkodissa näyttää toistuvasti olevan tiettyyn kellonaikaan tilanteita, joissa henkilökuntaa on lapsimäärään nähden liian vähän, tulee tilanne korjata työvuorosuunnittelulla. Joskus se voi vaatia myös lisähenkilöstön palkkaamista päiväkotiin."
Jlh:
"Elokuun 1. päivästä (2021) lähtien varhaiskasvatuksen aikuisten määrää suhteessa lasten määrään ei enää saa alittaa mistään henkilöstön poissaolosta johtuvasta syystä. Eli esim. sairaslomat."
https://avi.fi/blogi/-/blogs/taas-on-suhdelukujen-aika-
https://www.jhl.fi/2021/05/21/jhl-varhaiskasvatuslain-tiukennukset-para…
Hyvin erilaisia paikkoja ovat olleet ne, missä olen ollut sijaisena. Pahimmillaan joko suurinpiirtein ei ole katsottu edes päin tai sitten pelkkää käskytystä. Olen voinut joutua myös lasten kanssa hirvittävän haastaviin tehtäviin, kun ryhmässä paljon erittäin erityistarpeisia lapsia. Tai vaikka vahtimaan vaan yhtä. Niinä päivinä tuntuu, että osaaminen ei mitenkään riitä ja hiukan hirvittääkin vastuu.
Joissain ryhmissä sijaiselle nimenomaan annetaan "helpot" hommat. Tai voi olla mukana siinä toiminnassa niinkuin ei olisikaan sijainen. Ollut mukavia retkiä tai juhlia tai muuta. Kerran kysyttiin haluanko mukaan valokuvaan, koska oli kuvauspäivä.
Nyt ei sijaisia taideta enää heillä ottaa.
Tämä juuri, jos tekee vain päivän-parin keikkoja niin voi milloin vain lopettaa jos tuntuu ettei pk-työ ole oma juttu, eli rohkeasti kokeilemaan vaan.