Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko päiväkodeissa keikkalaisena yhtään "inhimillisempää" olla kuin vakkarina?
24.02.2019 |
Viime aikoina paljon ollut valtakunnallisesti ja myös omalla kotipaikkakunnallani esillä se kuinka väsyneitä ja loppuunpalaneita päiväkotien henkilökunta on. Kuinka lapsiryhmät ovat ylisuuria, henkilökunta väsyneenä vain tiuskii toisilleen ja lapsilleen ym ym., siis ylipäänsä tullut kuva päiväkodeista kamalina työpaikkoina.
Itsellä lastenhoitoalan koulutus, yli kymmenen vuotta olen ollut kotona. Nyt olen ajatellut alkaa tehdä keikkoja 2-3 päivää viikossa päiväkoteihin, mutta oikeasti kun näitä juttuja lukee tulee olo että kestääkö pk:ssa olla töissä edes keikkalaisena? Vai tuleeko se suurin stressi juuri vakkareille, pystyykö keikkalaisena helpommin kestämään työolot kun tietää ettei se ole jokapäiväistä? Entä miten nykyään keikkalaisiin päiväkodeissa henkilökunta suhtautuu? Asiallisia vastauksia ja kokemuksia, kiitos.
Kommentit (77)
Onko kukaan tehnyt seurakunnan lapsityön puolella keikkaa lähinnä siis päiväkerhoissa? Onko siellä minkälaista keikkailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin päivähoidon puolella töissä viimeksi parikymmentä vuotta sitten ja ihan samanlaista se oli jo silloin, ylisuuria ryhmiä ja toisilleen ...tuilevaa henkilökuntaa.
Näin juuri, samat ongelmat päivähoidossa ollut jo vuosikymmenet, nyt asiat nostettu vaan enemmän julkisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tämä seuturekry toimii? Onko haastattelu, ja sitten voi valita verkossa vain työvuoroja? Onko mahdollista päästä sijaiseksi jos on vain koulunkäyntiavustaja?
Suomessa voi päästä päiväkotiin sijaiseksi vaikka olisi jäänyt peruskoulu kesken. Se mikä ratkaisee on käytännön kyky pärjätä lapsiryhmän kanssa.
Koulunkäyntiavustajan tutkinto jos on, niin se on jo vahva suositus työhön.
Ok, kiitos tiedosta! Kokemustakin löytyy paljon, kun olisin halunnut pöivähoitajaksi niin eihän sellaista koulua enää ole, vain lähihoitaja joka sitten oli liian terveydenhoidollinen... niinpä opiskelin koulunkäyntiavustajaksi mutta haluaisin olla töissä päiväkodissa.
Lastenohjaajaksi kyllä voi opiskella jos haluaa päiväkodin lastenhoitajan pätevyyden. Se on ehkä lähin vastine vanhalle päivähoitajan tutkinnolle, tosin sisältöä lastenohjaajan tutkinnossa on enemmän kuin päivähoitajan tutkinnossa.
Juu olinkin tietoinen tästä, mutta liian pitkä koulutus ja eikös se oli kristillinen, en kuulu kirkkoon enää...olin kyllä aikoinaan vetämässä seurakunnan päiväkerhoja.
Ei se ole kristillinen. On osa kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa nykyään ja kestää aikuisilla noin puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen, eli saman verran kuin muutkin ammatilliset perustutkinnot.
Aikaisemmin se oli kyllä osittain kristillinen, mutta ei silloinkaan vaatinut kirkkoon kuulumista ja uskonnolliset osat saattoi halutessaan korvata "elämänkatsomustiedolla".
Ahaa nykyään silleen, no hyvä tietää! Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tehnyt seurakunnan lapsityön puolella keikkaa lähinnä siis päiväkerhoissa? Onko siellä minkälaista keikkailla?
Siellä on aivan olemattoman vähän työmahdollisuuksia verrattuna päivähoitoon. Lisäksi kun pakollisia henkilökuntamitoituksia ei ole ja toiminnan ideana on kristillinen kasvatus, niin tuskin kovin herkästi ottavat muuta kuin seurakunnan omaa tai sen lähipiirin väkeä.
Kerronpa omatkin kokemukset, olen tehnyt nyt pari vuotta keikkaa pirkanmaalla ja kyllä tämä minulle sopii paremmin kuin hyvin. Toki minulle tilanteesta siedettävän, jopa mukavan tekee se että keikkailen tällä hetkellä pääsääntöisesti kolmessa talossa eli henkilökunta ja lapset on tuttuja. Isoin miinus on siinä että yksi esimiehistä painostaa koko ajan ottamaan enemmän keikkoja vastaan ja koittaa saada suostumaan monen viikon sijaisuuksiin. Itse haluan tehdä nimenomaan parin päivän keikkoja ja niitä voin kyllä tehdä vaikka viikottain mutta haluan vaihtaa paikkaa välillä enkä sitoutua yhteen ryhmään kahdeksi kuukaudeksi.
Henkilökunta on kahdessa paikassa erittäin mukavaa, näissä olenkin tehnyt keikkaa jo pidempään jo talon tavat ja ihmiset ovat hyvin tuttuja. Kolmas talo on suurin, henkilökuntaa on paljon ja osa on vielä vieraampaa mutta kyllä siellä myös vaikuttaa olevan eniten jännitteitä ja juoruilua. Pienessä yksikössä sanotaan herkemmin suoraan jos jonkun toiminta häiritsee, sillä on niin suuri vaikutus omaan työarkeen mutta isommassa on helpompi vältellä ja paljon vaikuttaa jäävän sanomatta.
Olen seururekryssä mutta en ole sitä kautta saanut yhtään keikkaa, esimiehet soittavat edelleen suoraan minulle sijaista tarvitessaan. Minulla ei ole alan koulutusta ja työkokemukseni ennen ensimmäistä sijaiskeikkaa hommasin puolen vuoden työkokeilulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Onko tosiaan kovinkin yleistä että päivän talossa sijaistava, siis käytännössä täysin vieras puolin ja toisin lasten ja vanhempien kanssa jätetään esim. loppupäiväksi yksin??
Jos sijaistaa iltavuorolaista, niin herkästihän siinä niin käy. Vaikea sille sijaiselle on siihen ketään kaveria tempaista, jos ja kun ihmisiä ei talossa kerta kaikkiaan ole.
Eikö yleensä keikkalaiset pyritä sijoittamaan ns. välivuoroon juuri siksi etteivät joudu olemaan yksin vieraan ryhmän kanssa?
Sehän olisikin paras ratkaisu, mutta ei läheskään aina ole mahdollista.
Niinpä. Ei vakituisetkaan jaksa koko ajan vaihtaa vuorojaan koko ajan iltavuoroiksi tai venyttää työpäiväänsä. Itse ainakin olen sopinut lääkäreitä/kampaamoaikani ym.juuri aamuvuoroihini joten niitä ei ole kiva vaihtaa enää saman päivän aikana, jos kuulen että työkaveri joka iltavuorossa on sairastunut.
Ei vaan jaksa ymmärtää että miksi vakkarit haukkuvat sijaisia jotka kuitenkin ovat tulleet auttamaan henkilökuntavajeessa eivätkä ole millään tavoin syyllisiä siihen että on liika lapsia ja liian vähän henkilökuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa omatkin kokemukset, olen tehnyt nyt pari vuotta keikkaa pirkanmaalla ja kyllä tämä minulle sopii paremmin kuin hyvin. Toki minulle tilanteesta siedettävän, jopa mukavan tekee se että keikkailen tällä hetkellä pääsääntöisesti kolmessa talossa eli henkilökunta ja lapset on tuttuja. Isoin miinus on siinä että yksi esimiehistä painostaa koko ajan ottamaan enemmän keikkoja vastaan ja koittaa saada suostumaan monen viikon sijaisuuksiin. Itse haluan tehdä nimenomaan parin päivän keikkoja ja niitä voin kyllä tehdä vaikka viikottain mutta haluan vaihtaa paikkaa välillä enkä sitoutua yhteen ryhmään kahdeksi kuukaudeksi.
Henkilökunta on kahdessa paikassa erittäin mukavaa, näissä olenkin tehnyt keikkaa jo pidempään jo talon tavat ja ihmiset ovat hyvin tuttuja. Kolmas talo on suurin, henkilökuntaa on paljon ja osa on vielä vieraampaa mutta kyllä siellä myös vaikuttaa olevan eniten jännitteitä ja juoruilua. Pienessä yksikössä sanotaan herkemmin suoraan jos jonkun toiminta häiritsee, sillä on niin suuri vaikutus omaan työarkeen mutta isommassa on helpompi vältellä ja paljon vaikuttaa jäävän sanomatta.
Olen seururekryssä mutta en ole sitä kautta saanut yhtään keikkaa, esimiehet soittavat edelleen suoraan minulle sijaista tarvitessaan. Minulla ei ole alan koulutusta ja työkokemukseni ennen ensimmäistä sijaiskeikkaa hommasin puolen vuoden työkokeilulla.
Eikö seuturekrystä ole siis edes tarjottu keikkoja vai onko vaan niin että olet löytänyt aina keikat muuta kautta? Itselle kun vaan rekrystä kehuttiin kuinka paljon heillä on töitä tarjolla kun alustavasti heiltä keikkamahdollisuuksia kyselin. Kuinka monta päivää viikossa tai kuukaudessa yleensä teet töitä?
Itse kannustan rohkeasti kokeilemaan keikkailua jos se omaan elämääntilanteeseen vakityötä paremmin sopii. Äkkiä sen sitten huomaa onko oma juttu ja myös erottaa ne hyvät ja huonot keikkapaikat. Ei päiväkodit kuitenkaan mitään kauhukartanoita ole vaikka tiukoilla välillä töitä tehdäänkin. Eli ei tätä hommaa pelätä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keikkalaisena kannattaa keskittyä olennaiseen eli tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja jättää turhat valitukset omaan arvoonsa, niitä ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti eikä etenkään jäädä työpäivän jälkeen miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Ikäviä tilanteita, mutta ihmettelen, että miksi suostut jäämään yksin ja ottamaan vastuun yksin isosta ryhmästä. Sinä olet myös vastuussa siitä, millaisen vastuun itsellesi hyväksyt. Eipä tulisi kuuna päivänä itsellä mieleen jäädä yksin 20 lapsen kanssa tai 12 alle 3-vuotiaan. Kyllä sijaisenkin täytyy miettiä asioita vähän. Jos jotain tapahtuu, niin myös sinä olet vastuussa siitä, koska olet suostunut tuollaiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa omatkin kokemukset, olen tehnyt nyt pari vuotta keikkaa pirkanmaalla ja kyllä tämä minulle sopii paremmin kuin hyvin. Toki minulle tilanteesta siedettävän, jopa mukavan tekee se että keikkailen tällä hetkellä pääsääntöisesti kolmessa talossa eli henkilökunta ja lapset on tuttuja. Isoin miinus on siinä että yksi esimiehistä painostaa koko ajan ottamaan enemmän keikkoja vastaan ja koittaa saada suostumaan monen viikon sijaisuuksiin. Itse haluan tehdä nimenomaan parin päivän keikkoja ja niitä voin kyllä tehdä vaikka viikottain mutta haluan vaihtaa paikkaa välillä enkä sitoutua yhteen ryhmään kahdeksi kuukaudeksi.
Henkilökunta on kahdessa paikassa erittäin mukavaa, näissä olenkin tehnyt keikkaa jo pidempään jo talon tavat ja ihmiset ovat hyvin tuttuja. Kolmas talo on suurin, henkilökuntaa on paljon ja osa on vielä vieraampaa mutta kyllä siellä myös vaikuttaa olevan eniten jännitteitä ja juoruilua. Pienessä yksikössä sanotaan herkemmin suoraan jos jonkun toiminta häiritsee, sillä on niin suuri vaikutus omaan työarkeen mutta isommassa on helpompi vältellä ja paljon vaikuttaa jäävän sanomatta.
Olen seururekryssä mutta en ole sitä kautta saanut yhtään keikkaa, esimiehet soittavat edelleen suoraan minulle sijaista tarvitessaan. Minulla ei ole alan koulutusta ja työkokemukseni ennen ensimmäistä sijaiskeikkaa hommasin puolen vuoden työkokeilulla.
Saako ihan mielenkiinnosta kysyä, että miksi et ottaisi 2kk:n sijaisuutta, vaikka sellainen olisi tarjolla? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Ikäviä tilanteita, mutta ihmettelen, että miksi suostut jäämään yksin ja ottamaan vastuun yksin isosta ryhmästä. Sinä olet myös vastuussa siitä, millaisen vastuun itsellesi hyväksyt. Eipä tulisi kuuna päivänä itsellä mieleen jäädä yksin 20 lapsen kanssa tai 12 alle 3-vuotiaan. Kyllä sijaisenkin täytyy miettiä asioita vähän. Jos jotain tapahtuu, niin myös sinä olet vastuussa siitä, koska olet suostunut tuollaiseen tilanteeseen.
No ei oikein ole vaihtoehtoja, jos töitä haluaa tehdä. Jos sijainen alkaa pullikoimaan vastaan, niin hyvin pian saa hankalan työntekijän maineen, päätyy sijaisrekisterissä mustalle listalle, ja töitä ei enää saa.
Meinaatko, että alan sijaisena sanomaan, että "sinähän et muuten kahville lähde, en suostu jäämään yksin"? tai "En lähde ulos"?
Nämä ovat siitä ongelmallisia tilanteita, että päiväkodeissa on lähes aina henkilökuntavaje on sijainen sinne menee. Vähän hankala alkaa vaatia itselleen työkaveria niitä lapsia vahtimaan, kun talossa ei yksinkertaisesti ole henkilöä, jonka siihen voisi irrottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Ikäviä tilanteita, mutta ihmettelen, että miksi suostut jäämään yksin ja ottamaan vastuun yksin isosta ryhmästä. Sinä olet myös vastuussa siitä, millaisen vastuun itsellesi hyväksyt. Eipä tulisi kuuna päivänä itsellä mieleen jäädä yksin 20 lapsen kanssa tai 12 alle 3-vuotiaan. Kyllä sijaisenkin täytyy miettiä asioita vähän. Jos jotain tapahtuu, niin myös sinä olet vastuussa siitä, koska olet suostunut tuollaiseen tilanteeseen.
No ei oikein ole vaihtoehtoja, jos töitä haluaa tehdä. Jos sijainen alkaa pullikoimaan vastaan, niin hyvin pian saa hankalan työntekijän maineen, päätyy sijaisrekisterissä mustalle listalle, ja töitä ei enää saa.
Meinaatko, että alan sijaisena sanomaan, että "sinähän et muuten kahville lähde, en suostu jäämään yksin"? tai "En lähde ulos"?
Nämä ovat siitä ongelmallisia tilanteita, että päiväkodeissa on lähes aina henkilökuntavaje on sijainen sinne menee. Vähän hankala alkaa vaatia itselleen työkaveria niitä lapsia vahtimaan, kun talossa ei yksinkertaisesti ole henkilöä, jonka siihen voisi irrottaa.
Nojoo, mutta 20 lapsen kanssa yksin jääminen on kyllä todella huolestuttavaa tai se, että jäät 12 alle 3-vuotiaan kanssa yksin.
Ymmärrän kyllä, jos kysymys on siitä, että määrä ylittyy muutamalla lapsella. Mitä, jos jollekin lapselle olisi tapahtunut jotain? Joku olisi karannut tms.? Itse ainakin vältän viimeiseen asti tuollaisia vaaratilanteita. Ei todellakaan tule mitään huonoa kuvaa, siitä, että kieltäytyy tuollaisista tilanteista. Itsekin olen kieltäytynyt ja jälkeenpäin minulle onkin sanottu, että ihan oikein tein. Töitä on riittänyt vaikka millä mitalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Ikäviä tilanteita, mutta ihmettelen, että miksi suostut jäämään yksin ja ottamaan vastuun yksin isosta ryhmästä. Sinä olet myös vastuussa siitä, millaisen vastuun itsellesi hyväksyt. Eipä tulisi kuuna päivänä itsellä mieleen jäädä yksin 20 lapsen kanssa tai 12 alle 3-vuotiaan. Kyllä sijaisenkin täytyy miettiä asioita vähän. Jos jotain tapahtuu, niin myös sinä olet vastuussa siitä, koska olet suostunut tuollaiseen tilanteeseen.
Itsekin ihmettelen tätä. Sijaisena ottaa myös vastuun, jos vaaratilanteita tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Ikäviä tilanteita, mutta ihmettelen, että miksi suostut jäämään yksin ja ottamaan vastuun yksin isosta ryhmästä. Sinä olet myös vastuussa siitä, millaisen vastuun itsellesi hyväksyt. Eipä tulisi kuuna päivänä itsellä mieleen jäädä yksin 20 lapsen kanssa tai 12 alle 3-vuotiaan. Kyllä sijaisenkin täytyy miettiä asioita vähän. Jos jotain tapahtuu, niin myös sinä olet vastuussa siitä, koska olet suostunut tuollaiseen tilanteeseen.
No ei oikein ole vaihtoehtoja, jos töitä haluaa tehdä. Jos sijainen alkaa pullikoimaan vastaan, niin hyvin pian saa hankalan työntekijän maineen, päätyy sijaisrekisterissä mustalle listalle, ja töitä ei enää saa.
Meinaatko, että alan sijaisena sanomaan, että "sinähän et muuten kahville lähde, en suostu jäämään yksin"? tai "En lähde ulos"?
Nämä ovat siitä ongelmallisia tilanteita, että päiväkodeissa on lähes aina henkilökuntavaje on sijainen sinne menee. Vähän hankala alkaa vaatia itselleen työkaveria niitä lapsia vahtimaan, kun talossa ei yksinkertaisesti ole henkilöä, jonka siihen voisi irrottaa.
No aika harva työntekijä suostuu sijaisena vapaaehtoisesti jäämään yksin 20 lapsen kanssa. Teetkö aina kaiken, sillä varjolla, että ” mä olen sijainen, niin en voi sanoa mitään” Meetkö vaikka kahden lapsiryhmän kanssa ulos, koska käsketään , jossa voi olla vaikka parhaimmillaan 50 lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opiskelujen ohella keikkaillut paljon päiväkodeissa, ja kokenut sen todella stressaavana. Ehkä jos olisi vaan joku yksi tuttu paikka jossa sijaistaisi, niin se voisi olla ok, mutta eri paikoissa kiertäminen on itselleni tuntunut uuvuttavalta. Uuteen paikkaan mennessä on aina ihan pihalla - ei tunne lapsia, ei ryhmän käytäntöjä, tai osaa liikkua talossa. Usein kun menee sijaistamaan, päätyy paikkaamaan jotain katastrofitilannetta, tyyliin ryhmässä on 14 alle 3-vuotiasta paikalla, eikä ketään vakihenkilökuntaa töissä, ja siellä sitten sijaistetaan toisen sijaisen kanssa, joka ei myöskään tunne lapsia. Minut on sijaisena esim. lähetetty ulos 20 tuntemattoman eskarin kanssa heti kun pääsin ovesta sisälle, jätetty yksin 12 ventovieraan alle 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa kun vakityöntekijä meni kahvitauolle ym.
Nuo päivät ovat todella stressaavia, pelottaa että joku lapsi karkaa, satuttaa itsensä tai heittää henkensä. Päivän tai parin sijaisuuksissa ei yleensä edes ehdi oppia lasten nimiä. Pahinta on, kun jää loppupäivästä yksin vastuuseen lapsiryhmästä, ja ulkoillaan isolla pihalla, jossa on samaan aikaan viisi muuta ryhmää. Sitten tulee joku vanhempi kysymään, että missäs on meidän Oliver ja mites sen päivä on mennyt. Oikea oikea vastaus olisi, että en tiedä edes kuka näistä on Oliver.
Sijaisiin suhtaudutaan vaihtelevasti, joissakin paikoissa tosi negatiivisesti. Usein sijainen heitetään niihin tilanteisiin joihin kukaan muu ei halua, eli yksin ulos koko lapsilauman kanssa ym.
Ikäviä tilanteita, mutta ihmettelen, että miksi suostut jäämään yksin ja ottamaan vastuun yksin isosta ryhmästä. Sinä olet myös vastuussa siitä, millaisen vastuun itsellesi hyväksyt. Eipä tulisi kuuna päivänä itsellä mieleen jäädä yksin 20 lapsen kanssa tai 12 alle 3-vuotiaan. Kyllä sijaisenkin täytyy miettiä asioita vähän. Jos jotain tapahtuu, niin myös sinä olet vastuussa siitä, koska olet suostunut tuollaiseen tilanteeseen.
No ei oikein ole vaihtoehtoja, jos töitä haluaa tehdä. Jos sijainen alkaa pullikoimaan vastaan, niin hyvin pian saa hankalan työntekijän maineen, päätyy sijaisrekisterissä mustalle listalle, ja töitä ei enää saa.
Meinaatko, että alan sijaisena sanomaan, että "sinähän et muuten kahville lähde, en suostu jäämään yksin"? tai "En lähde ulos"?
Nämä ovat siitä ongelmallisia tilanteita, että päiväkodeissa on lähes aina henkilökuntavaje on sijainen sinne menee. Vähän hankala alkaa vaatia itselleen työkaveria niitä lapsia vahtimaan, kun talossa ei yksinkertaisesti ole henkilöä, jonka siihen voisi irrottaa.
No aika harva työntekijä suostuu sijaisena vapaaehtoisesti jäämään yksin 20 lapsen kanssa. Teetkö aina kaiken, sillä varjolla, että ” mä olen sijainen, niin en voi sanoa mitään” Meetkö vaikka kahden lapsiryhmän kanssa ulos, koska käsketään , jossa voi olla vaikka parhaimmillaan 50 lasta?
Tämä niin paljon!
Mikä muuten on lain mukaan raja kuinka monen lasta yhdellä aikuisella korkeintaan saa olla pihalla vahdittavana?
Itse tykkäsin sijaisena toimimisesta Pirkanmaalla. Minua kohdeltiin pääsääntöisesti hyvin ja vaikka työ ei kevyttä ollutkaan, menisin kyllä uudestaankin. Toisekseen sijaisena ei sitoudu mihinkään pitkäksi ajaksi, niin mikä estää kokeilemasta?
Alue: Aihe vapaa
Matalapalkka-alojen vitsaus yleensä on sivistymätön käytös ?