Lue keskustelun säännöt.
Olen yllättynyt reaktiostani Olli Lindholmin kuolemaan.
16.02.2019 |
Kun uutinen kuolemasta tuli niin olin aivan "puulla päähän lyöty", en voi uskoa sitä. Ja muutama tunti sen jälk kun kuuntelin Joutsenlaulun ja Ihmisen pojan niin hanat aukesi. Ja nyt muutama päivä tapahtuneen jälkeen olen edelleen jotenkin herkillä asian suhteen, katsoin tallenteelta Vain elämää O.L spessujakson ja lopussa oli niitä laulajakumppaneiden viimeisiä viestejä Ollille niin johan alkoi silmäkulmat kastumaan ja pala pyöri kurkussa.
En tiedä miksi reagoin tähän nyt näin, en ole ikinä edes mikään Yö-fani ollut, mutta toki muutamat kappaleet olleet makuuni. Ja Ollin virne, hymy ja ääni jotenkin miellyttäneet, en tiedä. Ja nyt hän makaa jossain kylmiössä eikä virnuile enää koskaan...
Huhhuh, taidan olla prakaamassa lopullisesti. Viimeksi itkenyt George Michaelin kuolemaa, sitä ennen muistan 10v iässä harmitelleeni kovasti, kun Freddie Mercury kuoli.
Kommentit (43)
Mulla myös. Yön biiseihin liittyy oman elämän parhaimmat muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin on koskettanut tämä todella paljon. Olen kuunnellut paljon yön musaa eri elämäntilanteissa ja musiikki ollut lähellä sydäntä. Olen myös tavannut Ollin siviilissä. Mutta en tokikaan tuntenut. Olen itkenyt päivittäin. Olen 80-luvun lapsi ja jo sieltä asti yön musiikki on kulkenut mukana.
Mun mielestä Ollissa oli paljon lämpöä ja syvyyttä. Kaunis oli tuo Vain elämää Ollin muistolle jakso.
Kai sitä itkis vaikka ukkomustalaista jos hänestä näytettäis hidastettuja kuvia elämänsä loistossa ja taustalla sois yön surumusiikki.
Sama homma täällä enkä kyllä ole raskaana. Olen kummastellut vahvaa reaktiotani, näen työssänikin kaikenlaista jatkuvasti mutta se ei hetkauta. Jotenkin Yö ja Olli on ollut niin pitkään mukana elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin yllättyä omasta kuolemastani, mutta sekin nanosekunti olisi osa el... Eikun kuolemaa.
Niin kyllä sitä suree siinä samalla niitä omia suruja. Puhdistavaa itkua. Ja samalla ehkä luvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. En ole koskaan surrut kenenkään muun julkkiksen kuolemaa, ja olen jo kuitenkin 34 vuotta. En tiedä, miksi juuri Ollin kuolema riipaisi vähän syvemmältä.
Et sinä omasta kuolemastasi mitään tiedä, onneksesi.
Ei Olli tai Mattikaan tiennyt, elämää täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä enkä kyllä ole raskaana. Olen kummastellut vahvaa reaktiotani, näen työssänikin kaikenlaista jatkuvasti mutta se ei hetkauta. Jotenkin Yö ja Olli on ollut niin pitkään mukana elämässä.
Mitä työtä sä sitten teet?
Minuun kolahti enemmän Matti Nykäsen kuolema. Samaa ikäluokkaa olen molempien kanssa. Yön musiikkia kuuntelin 80-luvun alussa. Matin upeat menestykset oli hienoa katsottavaa, kun lapsenkasvoinen mestari hyppäsi pelottomasti. Ollin uraa en ole vuosikymmeniin seurannut. Molemmat henkilöt kuuluivat kuitenkin osana omaan nuoruuteeni, kuten George Michaelkin. (Joku hänet jo mainitsikin.) Jotain surullista näillä ikäpolven ihmisten menetyksillä aina on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yö on ollut läpi elämäni enemmän tai vähemmän taustalla, olen nyt 25 vuotias. Isäni oli kova fani, ja bändin musiikkia on väkisinkin joutunut kuuntelemaan.
Epäilen kyllä että itseenikin koviten otti se kuoleman yllättävyys. Tyypillä kaikki kunnossa ja hyvin. Eri asia varmaan jos olisi lehdistä eka saanut lukea jostain syöpätaisteluista ja olisi aavistanut että näin voi käydä. Itseäni kanssa säälittää se että kaikki jäi niin kesken. Miten voi käydä noin ihmiselle, jolla on menestystä ja elämä niin hirveän hyvin mallillaan. Epäreilua!
Tästä on tehty mediasuru, jota pohjusti vielä Nykäsen ylikäsitelty kuolema.
Muitakin enemmän tai vähemmän tuttuja julkkiksia on mennyt viime aikoina. Ollin poismeno oli draaman kaareen sopiva sattuma.
Koko Yön imago tiivistyi viime vuosina Lindholmiin, ja hänen jäyhän hartaaseen äijäisäntä -imagoonsa. Yöstä kehittyi iskelmävirsiyhtye.
Olli ei yleisön silmissä ollut vanheneva, vaivojaan poteva mies, vaan jollain tavalla ikinuori rock -tervaskanto. Hän tuntui uskovan siihen liikaa itsekin, ja eli terveytensä kustannuksella kohtalokkain seurauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riipaisi Matti syvät itkut. Ilman mitään itketys-suggestio -ohjelmiakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en välittänyt vittuakaan, koska yön-musiikki menee sinne Klamydia ja Popeda osastolle Eddie Medusan ja muiden runkkuperseiden wt-sakkiin.
Nyt hiukan tarkkuutta. Yö ei ole wt-sakkia nähnytkään.
Minua ei ole liikuttanut juurikaan. Eikä yllättänyt. Tuollaisia päälle viisikymppisiä ylipainoisia paljon ryypänneitä ja kuluttavaa elämäntapaa eläneitä vaan alkaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Yö on ollut läpi elämäni enemmän tai vähemmän taustalla, olen nyt 25 vuotias. Isäni oli kova fani, ja bändin musiikkia on väkisinkin joutunut kuuntelemaan.
Epäilen kyllä että itseenikin koviten otti se kuoleman yllättävyys. Tyypillä kaikki kunnossa ja hyvin. Eri asia varmaan jos olisi lehdistä eka saanut lukea jostain syöpätaisteluista ja olisi aavistanut että näin voi käydä. Itseäni kanssa säälittää se että kaikki jäi niin kesken. Miten voi käydä noin ihmiselle, jolla on menestystä ja elämä niin hirveän hyvin mallillaan. Epäreilua!
Enemmän minua säälittäis ja epäreilummalta tuntuis jos hän olis joutunut kitumaan syövän kourissa. Nyt lähti liian aikasin mutta lohdullista jos lähti onnellisena.
Mitä yllättävää tuossa oli? Itse kertoi mm. erittäin korkeasta verenpaineesta, vaikeista uniongelmista, hengityskatkoksista ja astmasta julkisuudessa ja oli huolissaan terveydentilastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en välittänyt vittuakaan, koska yön-musiikki menee sinne Klamydia ja Popeda osastolle Eddie Medusan ja muiden runkkuperseiden wt-sakkiin.
Nyt hiukan tarkkuutta. Yö ei ole wt-sakkia nähnytkään.
Ai eikö?
Minulla samat fiilikset, en tosin ole koskaan pitänyt Ollista. Laitan tämän raskauden piikkiin?