Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö odotan ennen kuin teen Tinder-profiilin?
15.02.2019 |
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
Okei. Kiitos vinkistä.
En tiedä ketä haen. Varmaan samanhenkistä seuraa. Kaveria, kumppania, ystävää. Ihmistä, joka osaa olla spontaani, eikä ole liian aikuinen. Sitä, joka osaa heittäytyä ja ei pelkää hiljaisuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai työ ja koulutus voi määrittää ihmisen arvoa?
Voi kuule sinne vaan. On siellä varmasti myös niitä ketkä ei välitä tollaisista asioista. Ihanaa että oot alkanut saamaan elämästä taas kiinni ja vaikutat symppikseltä niin varmasti löytyy sullekin samanhenkistä seuraa! Tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai työ ja koulutus voi määrittää ihmisen arvoa?
En sanonut niin. Olen vain antanut itseni ymmärtää, että esim. korkeakoulutetut hakevat pääasiassa toisia korkeakoulutettuja ja muutenkin saman sosiaaliluokan ihmiset tuppaavat pariutumaan keskenään. Tinderin ulkopuolella multa on lähes aina kysytty työpaikkaa, koulutusta tai suhdehistoriaa. Jos nämä eivät vaikuttaisi miksi niitä kysyttäisiin?
ap
Entäpä jos joku kanssasi olisi samankaltaisessa tilanteessa? Helppo samaistua ja samat arjen haasteet jaettavana. Yhdessä kohti parempaa menestystä -tyyppisesti. Toisaalta jos kohtaisit äkkiseltään uranaisen joka on pyrkimässä kovaa kyytiä taas seuraaviin tavoitteisiin, saattaisi sekin tuntua oudolta suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule sinne vaan. On siellä varmasti myös niitä ketkä ei välitä tollaisista asioista. Ihanaa että oot alkanut saamaan elämästä taas kiinni ja vaikutat symppikseltä niin varmasti löytyy sullekin samanhenkistä seuraa! Tsemppiä :)
Kiitos.
Ehkä olet oikeassa. Siltikin jännittää laittaa itsensä taas ihmisten silmien alle. Olisi mukavampaa, jos taustalla olisi tukena tukeva selkänoja, eikä tämä nykyinen saunajakkara johon vasta nojaa olen kasvattamassa.
Vielä erillinen kysymys: haittaako, jos tulen treffeille pyörällä tai bussilla?
ap
Vaikka me määrittelemme toisemme monista ulkoisista syistä, niin usein kuitenkin avoimuus ja rohkeus sanelevat hyvin pitkälle sen miten paljon tutustuu erilaisiin ihmisiin. Tinderissä on niin paljon feikkejä, salasuhdetta etsiviä, muuten vaan kajahtaneita, niin kyllä sinä siitä porukasta nouset jo pelkästään tuolla asenteella monen yläpuolelle.
Kaikkein tärkeintä on se, että kannat vastuun omasta elämästäsi onpa se millaista tahansa.
Tutustuin tosi symppikseen työttömään kaveriin, jonka kanssa oli kivaa kirjoitella. Kun lopulta tapasin hänet hän oli melkoinen pummi. Uskon, että yhteytemme olisi säilynyt ilman tuota ikävää piirrettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli vähän yli kolmekymmentä kun hänen kanssaan matchasin tinderissä. Hän oli perusduunarityössä ja sitä edeltänyt työttömyys joka johtui burn outista ja masennuksesta. Hän oli silloin asunnoton ja nukkui kaverin sohvalla koska oli jäänyt velkaa yhtäkkisen työn ja sen kautta saadun asunnon takia. Ei odottanut löytävänsä mitään, kunhan kokeili.
Ei hän tietenkään näistä heti avautunut, kertoi kyllä ettei ole omaa asuntoa mutta en minä edes välittänyt kysyä syitä. Myöhemmin on puhunut miten pohjamudissa koki olevansa silloin.
Millään ei ole väliä. Ei silloin, ei nyt.
Tinder on helppo, voit nopeasti jutella ihmisten kanssa joita et ehkä muuten koskaan kohtaisi. Se ei välttämättä anna mitään mutta ei se myöskään ota.
(Jos joku tulee mussuttamaan niin mieheni on alle 170cm ja kertoi sen tinderprofiilissa ja aknearpinen naama.)
Sinne vain kaikkien seuraan. Kyllä porukka siellä rankkaa meitä niin monella tavalla. Ja lähes kaikille joku löytyy sieltä
Ei todellakaan haittaa millä liikut. Sitä paitsi jos mietit tuolla stadissa olevia niin niillähen kaikki siellä melkein liikkuu. Ja toisaalta riippuu illaksi suunnitellusta ohjelmasta niin kyllähän muutkin saattavat liikkua noilla välineillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
Okei. Kiitos vinkistä.
En tiedä ketä haen. Varmaan samanhenkistä seuraa. Kaveria, kumppania, ystävää. Ihmistä, joka osaa olla spontaani, eikä ole liian aikuinen. Sitä, joka osaa heittäytyä ja ei pelkää hiljaisuutta.
ap
Lataa tinder tänään. Ei siellä tarvitse puhua työstä tai koulutuksesta vaan siitä mikä on sinulle "saman henkistä". Juurikin spontaani tapa jutella ihmisille. Jos ei toimi ei ole pakko jatkaa. Jos olette saman henkisiä saatte toisistanne irti enemmän kuin koulutuksen.
N28 kirjoitti:
Entäpä jos joku kanssasi olisi samankaltaisessa tilanteessa? Helppo samaistua ja samat arjen haasteet jaettavana. Yhdessä kohti parempaa menestystä -tyyppisesti. Toisaalta jos kohtaisit äkkiseltään uranaisen joka on pyrkimässä kovaa kyytiä taas seuraaviin tavoitteisiin, saattaisi sekin tuntua oudolta suhteessa.
Varmasti on. Olen vähän salaa selaillut ihmisten deitti- ja tinder-profiileja. Ne eivät ainakaan pinnalta kerro ihmisistä, jotka etsivät itseään tai ovat myöhässä kehityksestä. Siksi tämä on niin vaikeaa. Jos kerron totuuden erotun toki joukosta, mutta onko se positiivista erottumista? Jos kaunistelen totuutta voin päästä paremmin kontaktiin, mutta joskus totuus tulee ilmi. Jos hakisin vain saman tilanteen ihmisiä olisi se melko pieni ryhmä. Siksi kiinnostaisikin onko tuo ainut vaihtoehtoni vai voiko joku "paremmin menestynyt" hyväksyä kaltaiseni?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai työ ja koulutus voi määrittää ihmisen arvoa?
En sanonut niin. Olen vain antanut itseni ymmärtää, että esim. korkeakoulutetut hakevat pääasiassa toisia korkeakoulutettuja ja muutenkin saman sosiaaliluokan ihmiset tuppaavat pariutumaan keskenään. Tinderin ulkopuolella multa on lähes aina kysytty työpaikkaa, koulutusta tai suhdehistoriaa. Jos nämä eivät vaikuttaisi miksi niitä kysyttäisiin?
ap
Pakko sanoa että tuo kuulostaa todella oudolta. Mutta toisaalta en itse pahemmin ole missään hakenut seuraa niin en tiedä onko nuo jotain kriteerejä vai yritys saada juttelun aihetta?
Joka tapauksessa niiden kohdalla jos se oli heille tärkeää tuskin menetit mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
Okei. Kiitos vinkistä.
En tiedä ketä haen. Varmaan samanhenkistä seuraa. Kaveria, kumppania, ystävää. Ihmistä, joka osaa olla spontaani, eikä ole liian aikuinen. Sitä, joka osaa heittäytyä ja ei pelkää hiljaisuutta.
ap
Lataa tinder tänään. Ei siellä tarvitse puhua työstä tai koulutuksesta vaan siitä mikä on sinulle "saman henkistä". Juurikin spontaani tapa jutella ihmisille. Jos ei toimi ei ole pakko jatkaa. Jos olette saman henkisiä saatte toisistanne irti enemmän kuin koulutuksen.
En yleensä puhukaa. Olen melko hyvä puhumaan muusta, kuusta tai jopa huolettomuudesta. Hieman silti epäilyttää, etteivätkö nuo asiat nousisi jossain vaiheessa esille ja siksi olisi hyvä tietää aikaisessa vaiheessa miten suuri merkitys noilla on keskiverto, yli kolmikymppisen naisen ajatusmaailmalle kumppania etsittäessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule sinne vaan. On siellä varmasti myös niitä ketkä ei välitä tollaisista asioista. Ihanaa että oot alkanut saamaan elämästä taas kiinni ja vaikutat symppikseltä niin varmasti löytyy sullekin samanhenkistä seuraa! Tsemppiä :)
Kiitos.
Ehkä olet oikeassa. Siltikin jännittää laittaa itsensä taas ihmisten silmien alle. Olisi mukavampaa, jos taustalla olisi tukena tukeva selkänoja, eikä tämä nykyinen saunajakkara johon vasta nojaa olen kasvattamassa.
Vielä erillinen kysymys: haittaako, jos tulen treffeille pyörällä tai bussilla?
ap
Ei ei ei ainakaan minua haittaisi! Ei minullakaa ole autoa.
N29
Tinderissä saattaa tulla usein paha mieli. Se on julma maailma. Ei sun tilanteessa kuitenkaan ole mitään sellaista, ettet voisi löytää ihanaa kumppania, oli se tapa sitten mikä tahansa. Mene vaan sinne jos mieli tekee. Yhden neuvon antaisin: Älä ota itseesti siellä mistään, lunta tulee tupaan kaikille. Kannattaa olla avoin, mutta ei nyt kuitenkaan ihan kaikkia vaikeuksiaan iskeä heti tiskiin, ei ne muutkaan omia ongelmiaan siellä heti kättelyssä mainosta. Anna jollekin kivalle ihmiselle mahdollisuus tutustua sun hyviin puoliin ensin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai työ ja koulutus voi määrittää ihmisen arvoa?
En sanonut niin. Olen vain antanut itseni ymmärtää, että esim. korkeakoulutetut hakevat pääasiassa toisia korkeakoulutettuja ja muutenkin saman sosiaaliluokan ihmiset tuppaavat pariutumaan keskenään. Tinderin ulkopuolella multa on lähes aina kysytty työpaikkaa, koulutusta tai suhdehistoriaa. Jos nämä eivät vaikuttaisi miksi niitä kysyttäisiin?
ap
Pakko sanoa että tuo kuulostaa todella oudolta. Mutta toisaalta en itse pahemmin ole missään hakenut seuraa niin en tiedä onko nuo jotain kriteerejä vai yritys saada juttelun aihetta?
Joka tapauksessa niiden kohdalla jos se oli heille tärkeää tuskin menetit mitään.
Varmaan tuota juttelun aihetta. Nuo ovat kuitenkin niitä, joita yleensä tuntemattomalta kysytään. Ei siinä välttämättä mitään pahoja motiiveja ollut takana. Kunhan juttelivat ja halusivat tietää jotain ihmisestä. Ovathan nuo kumminkin melko hyviä merkkejä ihmisen elämästä ja arvoista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka me määrittelemme toisemme monista ulkoisista syistä, niin usein kuitenkin avoimuus ja rohkeus sanelevat hyvin pitkälle sen miten paljon tutustuu erilaisiin ihmisiin. Tinderissä on niin paljon feikkejä, salasuhdetta etsiviä, muuten vaan kajahtaneita, niin kyllä sinä siitä porukasta nouset jo pelkästään tuolla asenteella monen yläpuolelle.
Kaikkein tärkeintä on se, että kannat vastuun omasta elämästäsi onpa se millaista tahansa.
Tutustuin tosi symppikseen työttömään kaveriin, jonka kanssa oli kivaa kirjoitella. Kun lopulta tapasin hänet hän oli melkoinen pummi. Uskon, että yhteytemme olisi säilynyt ilman tuota ikävää piirrettä.
Se mikä sai minut tapaamaan nykyisen mieheni oli juuri tunne rehellisyydestä, se että hän ei esittänyt tai koittanut peitellä mitään. Muiden kanssa keskustelu jäi todella pinnalliseksi. Hän jotenkin erottui sieltä. Miksi edes käyttää aikaa toiseen jos ei anna itsestään mitään todellista? En tarkoita että avaudut mennestä tai muusta vaan puhut juuri siitä mikä sinua kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
N28 kirjoitti:
Entäpä jos joku kanssasi olisi samankaltaisessa tilanteessa? Helppo samaistua ja samat arjen haasteet jaettavana. Yhdessä kohti parempaa menestystä -tyyppisesti. Toisaalta jos kohtaisit äkkiseltään uranaisen joka on pyrkimässä kovaa kyytiä taas seuraaviin tavoitteisiin, saattaisi sekin tuntua oudolta suhteessa.
Varmasti on. Olen vähän salaa selaillut ihmisten deitti- ja tinder-profiileja. Ne eivät ainakaan pinnalta kerro ihmisistä, jotka etsivät itseään tai ovat myöhässä kehityksestä. Siksi tämä on niin vaikeaa. Jos kerron totuuden erotun toki joukosta, mutta onko se positiivista erottumista? Jos kaunistelen totuutta voin päästä paremmin kontaktiin, mutta joskus totuus tulee ilmi. Jos hakisin vain saman tilanteen ihmisiä olisi se melko pieni ryhmä. Siksi kiinnostaisikin onko tuo ainut vaihtoehtoni vai voiko joku "paremmin menestynyt" hyväksyä kaltaiseni?
ap
Hmm... mietintää. Itse en ole tideriä tms. käyttänyt (joo, saa nauraa minulle!) mutta entäpä jos painottaisit kiinnostuksen kohteitasi, arvojasi tai asioita joita haluaisit harrastaa? Myöhemmin treffeillä voisi tutustua onko arvomaailma samankaltainen. Jos joku ei jaksa kiinnostua tai sitten itseäsi ei kiinnosta, niin olkoon. Elämässä vain eteenpäin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka me määrittelemme toisemme monista ulkoisista syistä, niin usein kuitenkin avoimuus ja rohkeus sanelevat hyvin pitkälle sen miten paljon tutustuu erilaisiin ihmisiin. Tinderissä on niin paljon feikkejä, salasuhdetta etsiviä, muuten vaan kajahtaneita, niin kyllä sinä siitä porukasta nouset jo pelkästään tuolla asenteella monen yläpuolelle.
Kaikkein tärkeintä on se, että kannat vastuun omasta elämästäsi onpa se millaista tahansa.
Tutustuin tosi symppikseen työttömään kaveriin, jonka kanssa oli kivaa kirjoitella. Kun lopulta tapasin hänet hän oli melkoinen pummi. Uskon, että yhteytemme olisi säilynyt ilman tuota ikävää piirrettä.
Se mikä sai minut tapaamaan nykyisen mieheni oli juuri tunne rehellisyydestä, se että hän ei esittänyt tai koittanut peitellä mitään. Muiden kanssa keskustelu jäi todella pinnalliseksi. Hän jotenkin erottui sieltä. Miksi edes käyttää aikaa toiseen jos ei anna itsestään mitään todellista? En tarkoita että avaudut mennestä tai muusta vaan puhut juuri siitä mikä sinua kiinnostaa.
Kyllä. Se mikä kiinnostaa on se missä olen vahvoilla ja sen uskon myös näkyvän. Siksi onkin hankalaa, kun joka toinen profiili on matkustelua, poseerausta tai hienoja kokemuksia. En koe sopivani normiin. Missä ovat he, jotka lukevat villasukat jalassa kirjoja tai etsivät sateenkaaren päätä? Ehkä tuohon on vain sopeuduttava, koska noin nämä sovellukset toimivat ja sitten lähemmän tutustumisen kautta löydettävä se samanhenkisyys?
ap
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.