Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö odotan ennen kuin teen Tinder-profiilin?
15.02.2019 |
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
Yh-äidit voivat myös olla korkeakoulutettuja ja fiksuja, joille ei ihan kuka tahansa kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut narkomaanit saavat töissä käyviä ja kuntoilevia kunnon tyttöjä vaikka joka sormelle. Ero heissä ja ap:ssa on se, että he ovat koko ajan sosialisoimassa, eivätkä analysoi asioita joka kantilta. Ap on parempi vaihtoehto kuin narkomaani kuitenkin, ei ole mitään estettä löytää jotain mukavaa naista. Minun postimies-kaverinikin on naimisissa tohtoriksi kouluttautuneen naisen kanssa ja heillä on kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Itse en lähtisi. Oma elämäni on niin eri tasolla. Olen uraputkessa ja muutenkin aikuisen elämässä kiinni. En siis haluaisi miestä, joka olisi noin paljon jäljessä. Ehkä jollekin silti olisit hyvä kumppani. Meillä on täällä Suomessa paljon ihmisiä joilla ei ole mennyt asiat niinkuin pitäisi. Kokeile heitä.
Täytyykö aikuisen olla uraputkessa? Eikö riitä että itsensä elättää? En usko uraputkiin, vaikka olen maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Itse en lähtisi. Oma elämäni on niin eri tasolla. Olen uraputkessa ja muutenkin aikuisen elämässä kiinni. En siis haluaisi miestä, joka olisi noin paljon jäljessä. Ehkä jollekin silti olisit hyvä kumppani. Meillä on täällä Suomessa paljon ihmisiä joilla ei ole mennyt asiat niinkuin pitäisi. Kokeile heitä.
Täytyykö aikuisen olla uraputkessa? Eikö riitä että itsensä elättää? En usko uraputkiin, vaikka olen maisteri.
Uraputkessa oleva nainen varmaan melkein poikkeuksetta kaipaa samanlaista miestä. Uraputkinainen kokee 40 tunnin työviikkoja tekevän miehen subjektiivisesta näkökulmastaan vähän vätyksenä ja naiset inhoavat vätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
Luuletko ettei korkeakoulutetuissa ole työttömiä tai palkkatukitöissä olevia tai masentuneita?
Olet varmasti oikeassa, mutta ei tämä minun, kieltämättä lyhyen, Tinder-kokemuksen perusteella näy missään. Siellä kaikki on pintaa ja kaikilla on kaikki hyvin. Kai se on vähän kuin pakko tuollaisessa sovelluksessa: tuodaan esiin vain ne hyvät puolet ja jos jotain vakavampaa syntyy niin sitten on aika avata itseään enemmän.
Itse lähestyin ihan kaikenlaisia naisia. Korkeakoulutettuja, arvostetuissa töissä olevia, opiskelijoita, duunareita, naisia, jotka eivät ilmoittaneet ammatistaan mitään. Ei minulla ole varaa raakata ketään vähänkään sopivaa pois ja ei kai siinä mitään menetä, jos kokeilee?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut narkomaanit saavat töissä käyviä ja kuntoilevia kunnon tyttöjä vaikka joka sormelle. Ero heissä ja ap:ssa on se, että he ovat koko ajan sosialisoimassa, eivätkä analysoi asioita joka kantilta. Ap on parempi vaihtoehto kuin narkomaani kuitenkin, ei ole mitään estettä löytää jotain mukavaa naista. Minun postimies-kaverinikin on naimisissa tohtoriksi kouluttautuneen naisen kanssa ja heillä on kolme lasta.
Tämä viesti samanaikaisesti nauratti ja pisti ajattelemaan. Kiitos, että pidät minua narkkaria parempana kumppaniehdokkaana. Kai sekin on jotain. Ylianalysointi on luonteenpiirteeni, josta pyrin jatkuvasti eroon, mutta olennaisesta osasta itseään on melko hankalaa luopua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei, taas kaikki!
Kuten taisin aiemmin sanoa pyöräytin itselleni varoituksista huolimatta profiilin. Olen käyttänyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti ja ihmetellyt ihmisiä. Sydämiäkin olen yllättävän monta antanut.
Se mitä ehkä haluatte kuulla ja mikä oli tämän ketjun perustamisen taustalla on toteutunut ja ei ole. Kaikissa käymissäni keskusteluissa on koulutus, työpaikka ja näihin liittyvät asiat nousseet esille. Joissakin enemmän ja joissakin vähemmän. En ole viitsinyt alkaa tilanteestani valehtelemaan tai muuntelemaan totuutta. Tämän seurauksena osa on lopettanut keskustelun tai kertonut suoraan, että en ole se mitä he etsivät. Toiset ovat suhtautuneet positiivisemmin ja jopa kyselleet lisää. Ehkä jos pitäisi joku prosenttiluku antaa olisi se 60 % negatiivista 20 % neutraalia ja 20 % positiivista.
ap
Päivitys tähän, koska tiedän, että kaikkia vappujuhlijoita kiinnostaa siman lipittelyn välissä lukea tuntemattoman ihmisen seikkailuista asiassa, joka on normaaleille tuttua ja tunnettua. Tuossa yllä luetellut prosentit ovat pysyneet aika lailla samoina. Edelleenkin elämäntilanne ja sitä myöden työtilanne, -historia ja koulutusjutut ovat osa oikeastaan kaikkia käymiäni keskusteluja. Sitä ei voi vältellä ja epäilen, että välttelyä pidettäisiinkin outona. Suurimmalla osalla on tässä iässä nämä jutut takana ja elämä hyvällä, vakiintuneella tolalla joten oletetaan, että toisellakin on. Normaalia.
En ole elämäni rakkautta siis vielä löytänyt. En seurustelukumppania tai edes lyhytaikaista seuraa. Olen kuitenkin saanut edes hetken tutustua monenlaisiin ihmisiin ja päässyt näkemään missä kaltaiseni miehen paikka on siinä miesten joukossa, josta kumppania haetaan. En voi sanoa, että olisin pettynyt, koska osasin odottaa tätä ja nyt tiedän, että enemmän pitäisi tehdä ja olla, jos ei halua mennä sen vaikeimman kautta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, taas kaikki!
Kuten taisin aiemmin sanoa pyöräytin itselleni varoituksista huolimatta profiilin. Olen käyttänyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti ja ihmetellyt ihmisiä. Sydämiäkin olen yllättävän monta antanut.
Se mitä ehkä haluatte kuulla ja mikä oli tämän ketjun perustamisen taustalla on toteutunut ja ei ole. Kaikissa käymissäni keskusteluissa on koulutus, työpaikka ja näihin liittyvät asiat nousseet esille. Joissakin enemmän ja joissakin vähemmän. En ole viitsinyt alkaa tilanteestani valehtelemaan tai muuntelemaan totuutta. Tämän seurauksena osa on lopettanut keskustelun tai kertonut suoraan, että en ole se mitä he etsivät. Toiset ovat suhtautuneet positiivisemmin ja jopa kyselleet lisää. Ehkä jos pitäisi joku prosenttiluku antaa olisi se 60 % negatiivista 20 % neutraalia ja 20 % positiivista.
ap
Päivitys tähän, koska tiedän, että kaikkia vappujuhlijoita kiinnostaa siman lipittelyn välissä lukea tuntemattoman ihmisen seikkailuista asiassa, joka on normaaleille tuttua ja tunnettua. Tuossa yllä luetellut prosentit ovat pysyneet aika lailla samoina. Edelleenkin elämäntilanne ja sitä myöden työtilanne, -historia ja koulutusjutut ovat osa oikeastaan kaikkia käymiäni keskusteluja. Sitä ei voi vältellä ja epäilen, että välttelyä pidettäisiinkin outona. Suurimmalla osalla on tässä iässä nämä jutut takana ja elämä hyvällä, vakiintuneella tolalla joten oletetaan, että toisellakin on. Normaalia.
En ole elämäni rakkautta siis vielä löytänyt. En seurustelukumppania tai edes lyhytaikaista seuraa. Olen kuitenkin saanut edes hetken tutustua monenlaisiin ihmisiin ja päässyt näkemään missä kaltaiseni miehen paikka on siinä miesten joukossa, josta kumppania haetaan. En voi sanoa, että olisin pettynyt, koska osasin odottaa tätä ja nyt tiedän, että enemmän pitäisi tehdä ja olla, jos ei halua mennä sen vaikeimman kautta.
ap
En lukenut koko ketjua, mutta tuliko tämä yllätyksenä? Pinnallistahan pariutuminen on Tinderissä ja muualla. Mikset kouluttaudu tai mene parempaan työhön? Olisi sullekin parempi ja saisit niitä naisia. En itse jankkaisi huonossa paikassa pitkään varsinkaan, jos se vaikuttaisi muuhun elämään negativisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, taas kaikki!
Kuten taisin aiemmin sanoa pyöräytin itselleni varoituksista huolimatta profiilin. Olen käyttänyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti ja ihmetellyt ihmisiä. Sydämiäkin olen yllättävän monta antanut.
Se mitä ehkä haluatte kuulla ja mikä oli tämän ketjun perustamisen taustalla on toteutunut ja ei ole. Kaikissa käymissäni keskusteluissa on koulutus, työpaikka ja näihin liittyvät asiat nousseet esille. Joissakin enemmän ja joissakin vähemmän. En ole viitsinyt alkaa tilanteestani valehtelemaan tai muuntelemaan totuutta. Tämän seurauksena osa on lopettanut keskustelun tai kertonut suoraan, että en ole se mitä he etsivät. Toiset ovat suhtautuneet positiivisemmin ja jopa kyselleet lisää. Ehkä jos pitäisi joku prosenttiluku antaa olisi se 60 % negatiivista 20 % neutraalia ja 20 % positiivista.
ap
Päivitys tähän, koska tiedän, että kaikkia vappujuhlijoita kiinnostaa siman lipittelyn välissä lukea tuntemattoman ihmisen seikkailuista asiassa, joka on normaaleille tuttua ja tunnettua. Tuossa yllä luetellut prosentit ovat pysyneet aika lailla samoina. Edelleenkin elämäntilanne ja sitä myöden työtilanne, -historia ja koulutusjutut ovat osa oikeastaan kaikkia käymiäni keskusteluja. Sitä ei voi vältellä ja epäilen, että välttelyä pidettäisiinkin outona. Suurimmalla osalla on tässä iässä nämä jutut takana ja elämä hyvällä, vakiintuneella tolalla joten oletetaan, että toisellakin on. Normaalia.
En ole elämäni rakkautta siis vielä löytänyt. En seurustelukumppania tai edes lyhytaikaista seuraa. Olen kuitenkin saanut edes hetken tutustua monenlaisiin ihmisiin ja päässyt näkemään missä kaltaiseni miehen paikka on siinä miesten joukossa, josta kumppania haetaan. En voi sanoa, että olisin pettynyt, koska osasin odottaa tätä ja nyt tiedän, että enemmän pitäisi tehdä ja olla, jos ei halua mennä sen vaikeimman kautta.
ap
En lukenut koko ketjua, mutta tuliko tämä yllätyksenä? Pinnallistahan pariutuminen on Tinderissä ja muualla. Mikset kouluttaudu tai mene parempaan työhön? Olisi sullekin parempi ja saisit niitä naisia. En itse jankkaisi huonossa paikassa pitkään varsinkaan, jos se vaikuttaisi muuhun elämään negativisesti.
Ei tullut yllätyksenä. En ihan niin pihalla ole maailman realiteeteista. Kuten ketjun alussa sanoin matkani oikeaksi kansalaiseksi on alussa ja otan pieniä askelia koko ajan. Etenen pikkuhiljaa, koska pelkään, että liian suuri askel voisi tuoda takapakkia helpostikin. Ymmärrän kyllä, että parempi elämäntilanne olisi Tinderissä ja muualla valttikortti kumppanin etsinnässä, mutta ehkä sinisilmäisesti ajattelin, että me hieman vaatimattomammatkin voisimme silti seuraa etsiä ja ehkä myös löytää. Ehkä se oli toiveajattelua, mutta yritin silti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä.
Minulle, 32-vuotias nainen, asiantuntijatyössä, korkeakoulutettu tuo ei riittäisi. Etsin saman kokemuksen ja elämäntyylin omaavaa kumppania ja en koe omaavani mitään yhteistä kanssasi. Koen että tässä iässä pitää jo olla elämä melko hyvin järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä.
Minulle, 32-vuotias nainen, asiantuntijatyössä, korkeakoulutettu tuo ei riittäisi. Etsin saman kokemuksen ja elämäntyylin omaavaa kumppania ja en koe omaavani mitään yhteistä kanssasi. Koen että tässä iässä pitää jo olla elämä melko hyvin järjestyksessä.
Näin juuri. Olisi kauhistus ja suuri yllätys, jos paljastuisikin, että potentiaalinen kumppani on esimerkiksi keskeyttänyt opinnot tai tekee vain osa-aikatöitä. Nuoruudessa nuo olivat ihan ok, mutta nyt vaaditaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää miltä ap näyttää sillä sen mukaanhan ne tykkäykset tulevat. Muu on aika sivuseikka.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää miltä ap näyttää sillä sen mukaanhan ne tykkäykset tulevat. Muu on aika sivuseikka.
Väitän olevani keskivertomies. Keskimittainen, keskikokoinen ja keskimääräisesti hymyilevä. Hiuksia on, partaakin jonkin verran. Kuvissani olen monenlaisissa vaatteissa ja tilanteissa.
En hirveästi matcheja ole saanut, mutta joitain kumminkin. Tästä olen päätellyt, että saatan tipahtaa gaussin käyrällä melkolailla siihen korkeimman kohdan lähelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla ja koulutuksella on merkitystä:
-alle 20-vuotiaana melko vähän
-20-30-vuotiaana lähinnä siinä, että näkee mikä on ihmisen suunta ja tulevaisuus
-30-vuotiaana enemmän, kun tässä iässä pitäisi olla jo suunta selvillä
-yli 40-vuotiaana on aika toteuttaa unelmia ja ne yleensä vaativat rahaa, jota ei elämän tässä vaiheessa aloittavalla ole
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla ja koulutuksella on merkitystä:
-alle 20-vuotiaana melko vähän
-20-30-vuotiaana lähinnä siinä, että näkee mikä on ihmisen suunta ja tulevaisuus
-30-vuotiaana enemmän, kun tässä iässä pitäisi olla jo suunta selvillä
-yli 40-vuotiaana on aika toteuttaa unelmia ja ne yleensä vaativat rahaa, jota ei elämän tässä vaiheessa aloittavalla ole
Näin tämä varmasti on. Olen nyt päätynyt siihen, että en odota hirveästi mitään Tinder-profiililtani ennen kuin saan elämäni, koulutukseni ja tulotasoni edes sille minimitasolle, jota tämän ikäiseltä mieheltä odotetaan. En tietenkään torju, jos jotain odottamatonta ja mukavaa on edessä, mutta lasken odotuksiani niin, että en pety, kun mitään ei tapahdukaan tai tilanteeni tulee esteeksi ihmisille, koska se on tietenkin ihan ymmärrettävää. Olen jäljessä siitä mitä tämän ikäisellä normaalilla miehellä yleensä on, joten en voi olla kovin yllättynyt, jos se on suurimmalle osalle kynnyskysymys.
Onhan kesällä muutakin tekemistä, joten sekin helpottaa asiaa. Ottaa ne pienetkin jutut iloisina yllätyksinä.
ap
Aika negatiiviselta asenteelta kuulostaa. Yhteiskunta vaatii, naiset vaativat... Vaikea on kiinnostua ihmisestä joka näkee itsensä vain passiivisena vaatimisen kohteena, joka ei selvästikään itse halua muuta kuin totella ja tehdä mitä vaaditaan. En myöskään innostu ihmisestä, joka pitää minua lähtökohtaisesti vain yhtenä lisävaatijana, vaikka ei tiedä minusta mitään.
Miksi muuten pitää korostaa koko ajan sitä että Tinderissä/somessa kaikki kertovat vain mukavia asioita ja sitä sitten ällistellään? Eihän kukaan normaalisti kaada vieraiden niskaan tilitystä kaikista ongelmistaan heti kättelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, taas kaikki!
Kuten taisin aiemmin sanoa pyöräytin itselleni varoituksista huolimatta profiilin. Olen käyttänyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti ja ihmetellyt ihmisiä. Sydämiäkin olen yllättävän monta antanut.
Se mitä ehkä haluatte kuulla ja mikä oli tämän ketjun perustamisen taustalla on toteutunut ja ei ole. Kaikissa käymissäni keskusteluissa on koulutus, työpaikka ja näihin liittyvät asiat nousseet esille. Joissakin enemmän ja joissakin vähemmän. En ole viitsinyt alkaa tilanteestani valehtelemaan tai muuntelemaan totuutta. Tämän seurauksena osa on lopettanut keskustelun tai kertonut suoraan, että en ole se mitä he etsivät. Toiset ovat suhtautuneet positiivisemmin ja jopa kyselleet lisää. Ehkä jos pitäisi joku prosenttiluku antaa olisi se 60 % negatiivista 20 % neutraalia ja 20 % positiivista.
ap
Päivitys tähän, koska tiedän, että kaikkia vappujuhlijoita kiinnostaa siman lipittelyn välissä lukea tuntemattoman ihmisen seikkailuista asiassa, joka on normaaleille tuttua ja tunnettua. Tuossa yllä luetellut prosentit ovat pysyneet aika lailla samoina. Edelleenkin elämäntilanne ja sitä myöden työtilanne, -historia ja koulutusjutut ovat osa oikeastaan kaikkia käymiäni keskusteluja. Sitä ei voi vältellä ja epäilen, että välttelyä pidettäisiinkin outona. Suurimmalla osalla on tässä iässä nämä jutut takana ja elämä hyvällä, vakiintuneella tolalla joten oletetaan, että toisellakin on. Normaalia.
En ole elämäni rakkautta siis vielä löytänyt. En seurustelukumppania tai edes lyhytaikaista seuraa. Olen kuitenkin saanut edes hetken tutustua monenlaisiin ihmisiin ja päässyt näkemään missä kaltaiseni miehen paikka on siinä miesten joukossa, josta kumppania haetaan. En voi sanoa, että olisin pettynyt, koska osasin odottaa tätä ja nyt tiedän, että enemmän pitäisi tehdä ja olla, jos ei halua mennä sen vaikeimman kautta.
ap
En lukenut koko ketjua, mutta tuliko tämä yllätyksenä? Pinnallistahan pariutuminen on Tinderissä ja muualla. Mikset kouluttaudu tai mene parempaan työhön? Olisi sullekin parempi ja saisit niitä naisia. En itse jankkaisi huonossa paikassa pitkään varsinkaan, jos se vaikuttaisi muuhun elämään negativisesti.
Ei tullut yllätyksenä. En ihan niin pihalla ole maailman realiteeteista. Kuten ketjun alussa sanoin matkani oikeaksi kansalaiseksi on alussa ja otan pieniä askelia koko ajan. Etenen pikkuhiljaa, koska pelkään, että liian suuri askel voisi tuoda takapakkia helpostikin. Ymmärrän kyllä, että parempi elämäntilanne olisi Tinderissä ja muualla valttikortti kumppanin etsinnässä, mutta ehkä sinisilmäisesti ajattelin, että me hieman vaatimattomammatkin voisimme silti seuraa etsiä ja ehkä myös löytää. Ehkä se oli toiveajattelua, mutta yritin silti.
ap
Valttikortti olisi lopettaa tuo itsesi vähättely ja hankkia jostain itsetunto.
Voisiko Suomi24 deittipalsta olla vähän leppoisampi paikka aloittaa kuin Tinder? Sieltä olen itse löytänyt enemmän juttuseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiiviselta asenteelta kuulostaa. Yhteiskunta vaatii, naiset vaativat... Vaikea on kiinnostua ihmisestä joka näkee itsensä vain passiivisena vaatimisen kohteena, joka ei selvästikään itse halua muuta kuin totella ja tehdä mitä vaaditaan. En myöskään innostu ihmisestä, joka pitää minua lähtökohtaisesti vain yhtenä lisävaatijana, vaikka ei tiedä minusta mitään.
Miksi muuten pitää korostaa koko ajan sitä että Tinderissä/somessa kaikki kertovat vain mukavia asioita ja sitä sitten ällistellään? Eihän kukaan normaalisti kaada vieraiden niskaan tilitystä kaikista ongelmistaan heti kättelyssä.
Minäkään en innostu ihmisestä, joka luulee tuntevansa minut muutaman keskustelupalstalle kirjoitetun viestin perusteella ja on sen jälkeen valmis tuomitsemaan ja lyttäämään.
Monet saavat tuntemattomien ihmisten lyömisestä ja morkkaamisesta jotain tyydytystä, joka heille suotakoon. Ehkä päivä on hetken aikaa aurinkoisempi, kun pääsee sivaltamaan ja osoittamaan omaa kaikkitietämystään.
ap
Heillä on kuitenkin korkeakoulutus. Onko ap:lla mitään? Korkeakoulutus on kuitenkin osoitus tasosta, älykkyydestä ja kunnianhimosta. Sen avulla voi myös joskus nousta paikkoihin minne ilman sitä ei voi.