Vieläkö odotan ennen kuin teen Tinder-profiilin?
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat fiksulta kaverilta. Ja kirjoitat virheettömästi, siitä plussaa! Myös tuollaisia samanhenkisiä naisia löytyy kyllä, villasukka-kotihiiri-lukuihmisiä. Fillarointi tai julkisilla treffeille saapumisesta myös plussaa, vihreät arvot ovat monelle tärkeitä! Olet hienon kuuloinen ihminen, tsemppiä. Jos ei natsaa julmassa Tinderissä, niin muualla kyllä. :) Itselleni esim. miehen korkea koulutustaso, merkittävä status työelämässä, ajoneuvojen tai vaaatteiden hintalaput, biletysalttius tai extreme-harrasteet eivät merkkaa mitään. Pikemminkin saavat tylsistymään. Arvot, huumori, humaanius yms. merkkaavat. Mutta myös yleinen siisteys ja hygieenisyys, kehottaisin panostamaan niihin.
N34
En usko olevani normaalia miestä kummoisempi. Silti kirjoituksesi sai itseluottamuspalkkini kohoamaan hieman.
En epäile etteikö kaltaisiasi olisi maailmalla tai Tinderissä. Se mikä epäilyttää on, että miten paljon teitä on. Onko normi sinä vai onko normi joku muu? Täytyykö käydä läpi suurin osa, että löytää sen yhden kaltaisesi?
Olen siisti ja hygieeninen. Saiko kirjoituksistani kuvan, että en olisi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Itse en lähtisi. Oma elämäni on niin eri tasolla. Olen uraputkessa ja muutenkin aikuisen elämässä kiinni. En siis haluaisi miestä, joka olisi noin paljon jäljessä. Ehkä jollekin silti olisit hyvä kumppani. Meillä on täällä Suomessa paljon ihmisiä joilla ei ole mennyt asiat niinkuin pitäisi. Kokeile heitä.
Tinder on julma pinnallinen mesta. en suosittele
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
En edusta mitään edellä mainittua ryhmää, mut miten tämä nyt särähtää pahasti..
Miksi? Eikö tämä ole muka totta?[/quoter
Ei ole. Miten korkeakoulutus estää ihmistä sairastumasta tai menettämään kyvyn ymmärtää vaikeita elämäntilanteita? Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin ap, paitsi että olen 20 vuotta vanhempi, nainen, perheellinen JA korkeakoulutettu. En näköjään kelpaa enää edes palkattomiin töihin. Ap vaikuttaa oikein symppikseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
En edusta mitään edellä mainittua ryhmää, mut miten tämä nyt särähtää pahasti..
Miksi? Eikö tämä ole muka totta?[/quoter
Ei ole. Miten korkeakoulutus estää ihmistä sairastumasta tai menettämään kyvyn ymmärtää vaikeita elämäntilanteita? Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin ap, paitsi että olen 20 vuotta vanhempi, nainen, perheellinen JA korkeakoulutettu. En näköjään kelpaa enää edes palkattomiin töihin. Ap vaikuttaa oikein symppikseltä.Symppis voi olla, mutta realiteetit pitää muistaa. Saavutus on aina parempi kuin ei saavutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap meni tinderiin?
Kiitos kysymästä, en vielä. Yritin ottaa kuvia, mutta en osannut. Nyt pitää käydä läpi kuvat, jotka ovat jonkun toisen ottamia. Ehkä sieltä löytyy järkeviä otoksia. Suunta on silti selvä. Pakko kai se on mennä, jos palstalla niin kehotetaan.
ap
Nyt menin. Jännittävää. Muutaman sydämen olen jo antanut. Saavutukset ja julkinen kuva edelle ihmiset tuntuvat menevän. Saa nähdä miten käy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap meni tinderiin?
Kiitos kysymästä, en vielä. Yritin ottaa kuvia, mutta en osannut. Nyt pitää käydä läpi kuvat, jotka ovat jonkun toisen ottamia. Ehkä sieltä löytyy järkeviä otoksia. Suunta on silti selvä. Pakko kai se on mennä, jos palstalla niin kehotetaan.
ap
Nyt menin. Jännittävää. Muutaman sydämen olen jo antanut. Saavutukset ja julkinen kuva edelle ihmiset tuntuvat menevän. Saa nähdä miten käy.
ap
Hyvä. Nyt muistat vain, että et kerro tilannettasi heti alkuun. Puhut muista asioista ja jos kysytään niin sitten voit hieman totuutta muutellen kertoa mitä teet. Korosta, että olet eteenpäin menossa ja että tilanteesi on vain väliaikainen. Korosta myös kunnianhimoa ja pyrkimystä uusiin tehtäviin.
Tämä oli hassu ketju. Kehutaan ap:tä ja lupaillaan kuuta taivaalta. Mutta sanoiko yksikään vastannut nainen, että olisi ap:n kaltaista miestä valmis deittailemaan? En ainakaan nähnyt. Kertoo melko paljon.
Tinderiä en lataa ikinä. Mutta tehkööt muut mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä en lataa ikinä. Mutta tehkööt muut mitä tekee.
Ahaa. Kerropa sitten ap:lle parempi seuranhakukanava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä en lataa ikinä. Mutta tehkööt muut mitä tekee.
Ahaa. Kerropa sitten ap:lle parempi seuranhakukanava.
En usko "seuranhakukanaviin". Ap:lle sanoisin että ylös, ulos ja kauppaan tai kirjastoon. Oikeassa elämässä ne parhaimmat yksilöt ovat eivätkä missään lihatiskillä tai apteekin hyllyllä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hassu ketju. Kehutaan ap:tä ja lupaillaan kuuta taivaalta. Mutta sanoiko yksikään vastannut nainen, että olisi ap:n kaltaista miestä valmis deittailemaan? En ainakaan nähnyt. Kertoo melko paljon.
Tämä. Hyvesignalointia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hassu ketju. Kehutaan ap:tä ja lupaillaan kuuta taivaalta. Mutta sanoiko yksikään vastannut nainen, että olisi ap:n kaltaista miestä valmis deittailemaan? En ainakaan nähnyt. Kertoo melko paljon.
Olen sen verran lukenut palstaa, että tiedän palstan naisten ihannemiehen olevan aika kaukana aikuisesta pätkätyöläisestä. Voi sanoa, että ei tilanteella ole väliä, kun taas toisessa ketjussa luetellaan ehtoja seurustelukumppanimiehelle. Hah.
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.
Onhan kaltaisiasi aika paljonkin. Miltei kaikki mitataan "statuksessa", maallisessa menestyksessä ja titteleissä. Välillä tuntuu kuin yksilön arvo muodostuisi tutkinnosta, työpaikasta ja urakehityksestä. Ja tietenkin omistusasunnosta.
Eli tyylipuhdasta kokoomushenkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.
Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?
Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.
Onhan kaltaisiasi aika paljonkin. Miltei kaikki mitataan "statuksessa", maallisessa menestyksessä ja titteleissä. Välillä tuntuu kuin yksilön arvo muodostuisi tutkinnosta, työpaikasta ja urakehityksestä. Ja tietenkin omistusasunnosta.
Eli tyylipuhdasta kokoomushenkeä.
Niin. Oliko tässä ketjussa yhtään naista, joka olisi oikeasti ollut toista mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
En edusta mitään edellä mainittua ryhmää, mut miten tämä nyt särähtää pahasti..
Miksi? Eikö tämä ole muka totta?
Varsinkin tuo "aloita noista" kuulosti kyseenalaiselta. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.
En edusta mitään edellä mainittua ryhmää, mut miten tämä nyt särähtää pahasti..
Miksi? Eikö tämä ole muka totta?
Varsinkin tuo "aloita noista" kuulosti kyseenalaiselta. Siksi.
Varmaan väärin ilmaistu. Ei se silti väärin ole. Ap:llä ei kuitenkaan mihinkään korkeakoulutettuihin tai normaaleihin naisiin ole mitään mahdollisuuksia. Miksi yrittää turhaan sitä mitä ei saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hassu ketju. Kehutaan ap:tä ja lupaillaan kuuta taivaalta. Mutta sanoiko yksikään vastannut nainen, että olisi ap:n kaltaista miestä valmis deittailemaan? En ainakaan nähnyt. Kertoo melko paljon.
Tämä. Hyvesignalointia.
Osuvaa. Jos et ole valmis lähtemään Tinder-deitille ap:n kanssa niin miksi edes kirjoitat ketjuun?
On, mutta sitä ei saa tällä palstalla sanoa. Täällä ei tunnusteta tasoja.