Vieläkö odotan ennen kuin teen Tinder-profiilin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli hassu ketju. Kehutaan ap:tä ja lupaillaan kuuta taivaalta. Mutta sanoiko yksikään vastannut nainen, että olisi ap:n kaltaista miestä valmis deittailemaan? En ainakaan nähnyt. Kertoo melko paljon.

Hyvesignalointia.

ei morjens mikä "sana"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli hassu ketju. Kehutaan ap:tä ja lupaillaan kuuta taivaalta. Mutta sanoiko yksikään vastannut nainen, että olisi ap:n kaltaista miestä valmis deittailemaan? En ainakaan nähnyt. Kertoo melko paljon.

Hyvesignalointia.

ei morjens mikä "sana"

Sopii tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.

Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?

Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.

Onhan kaltaisiasi aika paljonkin. Miltei kaikki mitataan "statuksessa", maallisessa menestyksessä ja titteleissä. Välillä tuntuu kuin yksilön arvo muodostuisi tutkinnosta, työpaikasta ja urakehityksestä. Ja tietenkin omistusasunnosta.

Eli tyylipuhdasta kokoomushenkeä.

Niin. Oliko tässä ketjussa yhtään naista, joka olisi oikeasti ollut toista mieltä?

Mua ei kiinnosta miehen tutkinto, työpaikka, ura tai varallisuus kyllä yhtään. Mutta silmää pitää miellyttää ja luonnekin olla sopiva.

Rohkeasti sinne tinderiin vaan! Kuvaile riittävän tarkasti, millaista ihmistä haet. Toivottavasti tärppää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.

Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?

Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.

Onhan kaltaisiasi aika paljonkin. Miltei kaikki mitataan "statuksessa", maallisessa menestyksessä ja titteleissä. Välillä tuntuu kuin yksilön arvo muodostuisi tutkinnosta, työpaikasta ja urakehityksestä. Ja tietenkin omistusasunnosta.

Eli tyylipuhdasta kokoomushenkeä.

Niin. Oliko tässä ketjussa yhtään naista, joka olisi oikeasti ollut toista mieltä?

Mua ei kiinnosta miehen tutkinto, työpaikka, ura tai varallisuus kyllä yhtään. Mutta silmää pitää miellyttää ja luonnekin olla sopiva.

Mua kiinnostaa miehen työ vaan siinä mielessä, ettei se sodi omia arvojani vastaan. Eli rahantekijät, turkistarhaajat yms. älkööt vaivautuko.

Ap kuulostaa tosi kivalta paperilla. Itse vain uumoilin aiemmin, että jos noin kivan kuuloinen tyyppi olisikin esim. itsestään huolta pitämätön (en tarkoita sali-jaskoja tai himomaratoonari-markoja), en voisi kiinnostua. On siis oikein hyvä, jos ihminen edes vähän koittaisi tehdä itsestään miellyttävän näköisen muiden silmään, helpottaa nimittäin pariutumismahiksia. Dödöä kainaloon, ehkä jotain kivaa tuoksua ihoon, ruokoton risuparta pois, hampaat kuntoon (ainakin hyvä puhditus!), iho kirkkaammaksi (kasvohoito!), tukka puhdas, vaatteet eivät haise tunkkaisilta yms. Helppoa, sitä me naisetkin teemme jatkuvasti miellyttääksemme miehiä. Ja jos rahasta on tiukkaa, esim. Fidasta, UFFilta tai Kontista löytyy tosi hyviä ja trendikkäitä vaatteita halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti sinne tinderiin vaan! Kuvaile riittävän tarkasti, millaista ihmistä haet. Toivottavasti tärppää!

Menin. Sain jo kaksi osumaa. Onko tämä hyvä?

Keskustelin. Aiheista, muista kuin tilanteestani. Katsotaan tapahtuuko muuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.

Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?

Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.

Onhan kaltaisiasi aika paljonkin. Miltei kaikki mitataan "statuksessa", maallisessa menestyksessä ja titteleissä. Välillä tuntuu kuin yksilön arvo muodostuisi tutkinnosta, työpaikasta ja urakehityksestä. Ja tietenkin omistusasunnosta.

Eli tyylipuhdasta kokoomushenkeä.

Niin. Oliko tässä ketjussa yhtään naista, joka olisi oikeasti ollut toista mieltä?

Mua ei kiinnosta miehen tutkinto, työpaikka, ura tai varallisuus kyllä yhtään. Mutta silmää pitää miellyttää ja luonnekin olla sopiva.

Mua kiinnostaa miehen työ vaan siinä mielessä, ettei se sodi omia arvojani vastaan. Eli rahantekijät, turkistarhaajat yms. älkööt vaivautuko.

Ap kuulostaa tosi kivalta paperilla. Itse vain uumoilin aiemmin, että jos noin kivan kuuloinen tyyppi olisikin esim. itsestään huolta pitämätön (en tarkoita sali-jaskoja tai himomaratoonari-markoja), en voisi kiinnostua. On siis oikein hyvä, jos ihminen edes vähän koittaisi tehdä itsestään miellyttävän näköisen muiden silmään, helpottaa nimittäin pariutumismahiksia. Dödöä kainaloon, ehkä jotain kivaa tuoksua ihoon, ruokoton risuparta pois, hampaat kuntoon (ainakin hyvä puhditus!), iho kirkkaammaksi (kasvohoito!), tukka puhdas, vaatteet eivät haise tunkkaisilta yms. Helppoa, sitä me naisetkin teemme jatkuvasti miellyttääksemme miehiä. Ja jos rahasta on tiukkaa, esim. Fidasta, UFFilta tai Kontista löytyy tosi hyviä ja trendikkäitä vaatteita halvalla.

Kiitos vastauksestasi.

Silti tekstisi kiinnostaa mua. Miksi oletetaan, että naiseton tai työtön mies on automaattisesti likainen, tyylitön ja haiseva? Itse pohdin usein tyylejä, omaan kaapin täynnä ihonhoitotuotteita ja hiustyylejäkin vaihtelen. Olisi helppoa, jos tilanteeni olisi noista kiinni. Mutta ei ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.

Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?

Pyrkimys kohti parempaa on hyvä. Pitkäaikaistyöttömyys, osa-aikatyö ja palkkatuki ovat sitten turn-offeja. Itselleni siis vaatimukset ei täyty. Ehkä, jos olisit ollut nuori, mutta aikuiselta odotan enemmän.

Onhan kaltaisiasi aika paljonkin. Miltei kaikki mitataan "statuksessa", maallisessa menestyksessä ja titteleissä. Välillä tuntuu kuin yksilön arvo muodostuisi tutkinnosta, työpaikasta ja urakehityksestä. Ja tietenkin omistusasunnosta.

Eli tyylipuhdasta kokoomushenkeä.

Niin. Oliko tässä ketjussa yhtään naista, joka olisi oikeasti ollut toista mieltä?

Mua ei kiinnosta miehen tutkinto, työpaikka, ura tai varallisuus kyllä yhtään. Mutta silmää pitää miellyttää ja luonnekin olla sopiva.

Mua kiinnostaa miehen työ vaan siinä mielessä, ettei se sodi omia arvojani vastaan. Eli rahantekijät, turkistarhaajat yms. älkööt vaivautuko.

Ap kuulostaa tosi kivalta paperilla. Itse vain uumoilin aiemmin, että jos noin kivan kuuloinen tyyppi olisikin esim. itsestään huolta pitämätön (en tarkoita sali-jaskoja tai himomaratoonari-markoja), en voisi kiinnostua. On siis oikein hyvä, jos ihminen edes vähän koittaisi tehdä itsestään miellyttävän näköisen muiden silmään, helpottaa nimittäin pariutumismahiksia. Dödöä kainaloon, ehkä jotain kivaa tuoksua ihoon, ruokoton risuparta pois, hampaat kuntoon (ainakin hyvä puhditus!), iho kirkkaammaksi (kasvohoito!), tukka puhdas, vaatteet eivät haise tunkkaisilta yms. Helppoa, sitä me naisetkin teemme jatkuvasti miellyttääksemme miehiä. Ja jos rahasta on tiukkaa, esim. Fidasta, UFFilta tai Kontista löytyy tosi hyviä ja trendikkäitä vaatteita halvalla.

Kiitos vastauksestasi.

Silti tekstisi kiinnostaa mua. Miksi oletetaan, että naiseton tai työtön mies on automaattisesti likainen, tyylitön ja haiseva? Itse pohdin usein tyylejä, omaan kaapin täynnä ihonhoitotuotteita ja hiustyylejäkin vaihtelen. Olisi helppoa, jos tilanteeni olisi noista kiinni. Mutta ei ole.

ap

Eivät kaikki ole, tietenkään, mutta moni on. Näin naisena ja Tinderiä pari vuotta selanneena huomaan monasti miettiväni, että tuokin mies olisi varmasti viehättävämpi, jos siistisi itseään. On virttyneen näköistä vaatetta, risupartaa, likaista/sotkuista tukkaa, kaljapullo/rööki kädessä yms. Toki jos on vakavia mt-ongelmia esim., ei puunamisia ehkä jaksa miettiä. Mutta parantaa siinä nyt ainakin hieman mahiksiaan, jos edes koittaa näyttää edustavammalta. Myös livenä välillä osuu kohdalle henkilöitä, jotka haisevat lialle. En luule, että monia tuollainen innostaa lähempään tuttavuuteen.

Hyvä, että sinä pidät huolta itsestäsi. Toistan edelleen, kuulostat oikein hyvältä mieheltä! Tsrmppiä kovasti, kun en muuta tarjota voi.

Jos jännittää laittaa omaa viestiä niin voihan niiltä palstoilta seurata muiden ilmoituksia, ja ottaa yhteyttä sopivan oloisiin daameihin.

Itse en lähtisi. Oma elämäni on niin eri tasolla. Olen uraputkessa ja muutenkin aikuisen elämässä kiinni. En siis haluaisi miestä, joka olisi noin paljon jäljessä. Ehkä jollekin silti olisit hyvä kumppani. Meillä on täällä Suomessa paljon ihmisiä joilla ei ole mennyt asiat niinkuin pitäisi. Kokeile heitä.

Mistä ne sitten löytää, jos et itse lähtisi, niin oletettavasti nämä eivät ainakaan tinderistä löydy??

Vierailija kirjoitti:

Itse en lähtisi. Oma elämäni on niin eri tasolla. Olen uraputkessa ja muutenkin aikuisen elämässä kiinni. En siis haluaisi miestä, joka olisi noin paljon jäljessä. Ehkä jollekin silti olisit hyvä kumppani. Meillä on täällä Suomessa paljon ihmisiä joilla ei ole mennyt asiat niinkuin pitäisi. Kokeile heitä.

Mistä ne sitten löytää, jos et itse lähtisi, niin oletettavasti nämä eivät ainakaan tinderistä löydy??

Ja heti tulee alapeukkua, ei kai sellaisia miehiä sitten haluta mihinkään, ei vain kehdata suoraan sanoa.. niinkun ei mitään muutakaan.. Säälittävää..

Mä pohdin tätä viikon. En 24/7, mutta kuitenkin enemmän kuin pohdin ala-asteen matematiikankokeen tulevia, mahdollisia laskuja. Kyselin kavereilta, selasin nettiä, luin kaikki paikallisen R-kioskin naistenlehdet ja kysyin mielikuvitusystävältäni Jormalta neuvoa. Prosessi oli pitkä ja monitahoinen. Tein Excel-taulukon, SWOT-analyysin ja tuhersin epämääräisesti väriliiduilla vessan seinään. Lopulta pääsin lopputulokseen.

Vaikka varmasti en ole toivottomin ihminen/mies, joka olisi Tinderiin päätynyt niin päätin silti odottaa. Järkeilin, että en ole vielä se, joka haluan olla ja samalla tuskin olen se, jota naiset haluavat tapailla. Pohjavire voi olla kiva ja tanniininen, mutta usein se mitä on päällä on se, joka ratkaisee. Siksi olisi varmaan parempi, että päällä olisi muutakin kuin pieni pätkä jotakin konkreettista. Kaivo josta nousin on niin syvä, että uskon sen selittämisessä menevän aikaa, jonka haluaisin käyttää eteenpäin katsomiseen.

Olenko pohdinnassani väärässä? Olenko liian varovainen? Pitäisikö jättää huoli huomiotta ja ottaa askel seuraava vain rohkeasti kohti sitä mikä epäilyttää?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen pitkäaikaistyötön, yli 30-vuotias mies. Vuosien sairastelujen ja lamauttavan toimettomuuden jälkeen olen saanut itseäni hieman liikkeelle ja kohti sitä mitä yhteiskunta minulta odottaa. Olen aloittanut pienimuotoisen kuntoilun, saanut itselleni päivärytmin ja olen osa-aikaisessa palkkatukityössä. Eivät nuo tietenkään tämän ikäiselle ole mitään saavutuksia, mutta minulle ne ovat askel kohti kenties jotain suurempaa ja henkisesti tärkeitä asioita.

Koko tämän toimettomuuteni ajan olen ollut yksin, koska en ole halunnut ketään vetää tähän omaan surkeuteeni mukaan. En ole myöskään kehdannut kohdata ihmisiä, joilla oikeasti menee hyvin tai kertoa häpeillen omasta tilanteestani. Nyt mietinkin onko tämä nykyisyyteni tarpeeksi deittimarkkinoilla vai pitäisikö aikuisella olla enemmän ns. takataskussa? Onko turhaa vai ovatko vaatimukset korkeammalla?

Tuon ikäiseltä odotan enemmän. En siksi, että se olisi jotenkin pakollista, mutta koska oma taso on jossain muulla. Olisi hankala sopeutua aikuiseen, joka on niin kaukana jäljessä. En voi odottaa, että jos joku saa mahdollisesti joskus kiinni ja pääsee aikuisuuteen käsiksi. On olemassa 30-40-vuotiaiden elämäntyyli ja se on minun käsityksessäni jotain muuta kuin tämä.

Vierailija kirjoitti:

Tinder on julma pinnallinen mesta. en suosittele

Sama. Pitää olla profiilissa ulkonäköä, koulutusta, työpaikkaa, statusta, huumorintajua ja pinnallisuutta. AP vain hukkuu oikeiden miesten joukkoon ja saa itselleen pahan mielen masentuen vain pahemmin. Parempi jatkaa nykyisellä linjalla ja toivoa kohtaavansa jonkun vaatimattoman naisen tosielämässä. Ja mitä vikaa on naisettomassa elämässä?

Kiitos vastauksistanne. Tulkitsen siis, että tilanne on 2-0 sen suhteen, että ei tilanteessani kannata vielä hätäillä tai lähteä pettymään? Elämä on raakaa ja ehkä on parempi, että ei tee siitä itselleen liian rankkaa ja polttavaa kuin extra-vahva Tabasco-kastike?

ap

Tavallinen mies ei saa Tinderistä matcheja. Ja jos on tavallista alempana kuten Ap niin saa vain huonon mielen. Kokeile Suomi24?

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen mies ei saa Tinderistä matcheja. Ja jos on tavallista alempana kuten Ap niin saa vain huonon mielen. Kokeile Suomi24?

Kiitos mielipiteestäsi. Katsoin tuon Suomi 24:n ja näytti melko hiljaiselta. Luultavasti siis Tinder on paras vaihtoehto meille alemmankin tason miehille?

ap

Hei, taas kaikki!

Kuten taisin aiemmin sanoa pyöräytin itselleni varoituksista huolimatta profiilin. Olen käyttänyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti ja ihmetellyt ihmisiä. Sydämiäkin olen yllättävän monta antanut.

Se mitä ehkä haluatte kuulla ja mikä oli tämän ketjun perustamisen taustalla on toteutunut ja ei ole. Kaikissa käymissäni keskusteluissa on koulutus, työpaikka ja näihin liittyvät asiat nousseet esille. Joissakin enemmän ja joissakin vähemmän. En ole viitsinyt alkaa tilanteestani valehtelemaan tai muuntelemaan totuutta. Tämän seurauksena osa on lopettanut keskustelun tai kertonut suoraan, että en ole se mitä he etsivät. Toiset ovat suhtautuneet positiivisemmin ja jopa kyselleet lisää. Ehkä jos pitäisi joku prosenttiluku antaa olisi se 60 % negatiivista 20 % neutraalia ja 20 % positiivista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ketä haet. Korkeakoulutetuille ei ehkä riitä, mutta on siellä muitakin. Yh-äitejä, ammattikoululaisia, kaupan kassalla työskenteleviä. Aloitat noista.

Luuletko ettei korkeakoulutetuissa ole työttömiä tai palkkatukitöissä olevia tai masentuneita?

Vierailija kirjoitti:

Tinder on julma pinnallinen mesta. en suosittele

Sydämen omistava ihminen löytää kyllä profiilitekstien perusteella kaltaisiansa. En ole Tinderiä kokeillut, mutta kiinnostavat profiilitekstit ja siten matchit jäävät varmaan aika vähäisiksi...