Kasvatus hukassa?

Mites te muut 3-4-vuotiaiden vanhemmat, paljon puhutaan lasten luonnollisesta uhmasta ja sitten siitä miten lapsista tulee tyranneja jos niitä ei kasvateta. Missä menee raja mitä lapsi saa päättää? Tyyliin, yrität hyvällä että harjataan hiukset, niin ei mene takkuun, lapsi ei suostu. Vasta sitten ku puoli päätä takussa niin suostuu harjaamaan takut auki ettei tarvi leikata hiuksia. Sama setti joka viikko. Tai että lapsi haluaa spagettia, laitat kaapista viimeiset spagetit ja kastikkeet ja hyvää hyvyyttä leikkaat veitsellä spagettia pienemmäksi. Tämä väärin, lapsi (vajaa 4v) heittää spagetit pitkin keittiötä ku ei olis saatu leikata. Miten tässä ”kuuluisi” reagoida? Itse halusin lapsen siivoavan ja ei muuta ruokaa tarjolle, isä tuli paikalle ja ei tiennyt episodista joten antoi muuta ruokaa ja auttoi siivoamisessa. Tilanteita tulee koko ajan. Pointtina että jos lapsi ei hyvällä suostu asioihin niin a) pitääkö ns pakottaa itkun kanssa harjaamaan hiukset vai sitten antaan lapsen itse tajuta viikkojen jälkeen että kannattaisi kuunnella äitiä. Mitä hittoa näiden kanssa tehdään? Joka päivä taistellaan a) syömisestä, b) nukkumaan menosta c) vaatteet/hiukset. En jaksaisi joka päivä olla se ärsyttävä valittava äiti mutta kai tässä jotain pitää yrittää? Missä menee raja? Itse olen enemmän ns vanhan kasvatuksen puolella, mies taas pitää tommoista pakottamista tms autoritääristä kasvatusta muinaishistoriana joka ei ole koskaan toiminut..