Lue keskustelun säännöt.
Tapailetteko miehiä avioliitto mielessä?
11.02.2019 |
On käynyt mielessä, että tekisin tapailemilleni miehille selväksi, että voin tapailla ja seurustella vain jos suhde on täynnä rakkautta ja johtaa ennemmin tai myöhemmin avioliittoon. Avoimet suhteet, pitkät kihlaukset tai tyhjät lupaukset eivät kiinnosta, seksisuhteista puhumattakaan. Miten suhtautuisitte tämmöiseen? Susiparina eläminen ei kiinnosta.
Kommentit (18)
Ehkä sellaisia miehiä kannattaa etsiä jostain konservatiivisista piireistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm... kai se peruskuviona tulevaisuudesta jollain tapaa on mielessä, mutta toteutuminen on sitten ihan toinen asia. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja avioliitto, lapset, asuntolaina sun muut tuntuu vieläkin kaukaiselta ajatukselta.
N27
En halua asua yhdessä ennen naimisiin menoa ja asuntolainaa en aio ottaa. Miksi ette ole naimisissa?
Tavoitteeni oli aina elämänmittainen avioliitto. Sinun periaatteitasi noudattavan kanssa se vain ei ikinä olisi päässyt alkua pidemmälle. En olisi ikinä seurustellut ilman seksiä, enkä mennyt naimisiin ilman yhteisasumista.
Jos yrittää hypätä ensimmäiseltä rappuselta viimeiselle, todennäköisti kompastuu.
En, koska ei mulle ole mitenkään tärkeää päästä avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sellaisia miehiä kannattaa etsiä jostain konservatiivisista piireistä?
Yhteinen arvomaailma on tärkeä jakaa ja miehen on parempi olla konservatiivinen. Liberaalien ajatusmaailma on vieras, joten en voi seurustella sellaisen kanssa, joka tekee "kaiken" ennen avioliittoa tai ei koskaan kosi.
Vierailija kirjoitti:
En, koska ei mulle ole mitenkään tärkeää päästä avioliittoon.
Miksi ei? Avioliittohan on molempien yhteiseksi parhaaksi ja luo turvaa eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole ihan normaalia puhua niistä tulevaisuuden suunnitelmista yhdessä? Yleensä parasta jo suht aikasessa vaiheessa keskustella siitä mitä haluaa. Ei tule sit kymmennen vuoden jälkeen yllärinä, ettei toinen ole koskaan halunnut lapsia ja toinen haluais minibussillisen lapsia.
Tavallaan juu, etsin elämänkumppania. Nykyistä olen tapaillut pari kuukautta, ensimmäinen mies ikinä josta tuntuu että tää on se. Mutta avioliitto on tulevaisuuden juttu. Sillä ei ole merkitystä mulle mennäänkö kihloihin vai ei ja mihin aikaan, koska kihlauksen juridiset vaikutukset eivät ole kummoiset ja tunnepuolen ihminen en ole. Avioliitto kuitenkin olisi kiva, koska se tuo vanhuudenturvaa (avioehdosta huolimatta) jäljelle jäävälle puolisolle, jos toinen kuolee. Avoliitossa ja kihlakumppanilta sen sijaan perilliset voivat repiä kodinkin alta, jos se ei ole 100% sinun.
Aviota ennen pitää tuntea toinen myös seksuaalisesti pimeimpiä nurkkia myöten, ja olisi hyvä että oltaisiin asuttu pari vuotta yhdessä "kokoaikaisesti" ja hoidettu yhteistä taloutta, jotta näkee, miten se toimii. Ja ennen avioliittoa pitää myös tuntea se toinen niin hyvin, että tietää, mitä avio hänelle merkitsee, haluaako lapsia jne. Itse en tahdo lapsia ja minulle ainakin kaksi sopimusta avioliiton juridisista vaikutuksista on must, avioehto ja sopimus avioeron varalta. Jos nämä eivät täyty niin ei tule maistreaattireissua.
Minun ei ole mikään pakko päästä naimisiin tai suhteeseen enkä pelkää vanhaksipiiaksi jäämistä, joten siksi en ihan kevyin kengin ole avioon astumassa. Haluan avioon juridisen puolen takia, en koe että se vaikuttaa tunnepuoleen tai saa "rakastamaan enemmän", enkä tarvi päivää prinsessana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan normaalia puhua niistä tulevaisuuden suunnitelmista yhdessä? Yleensä parasta jo suht aikasessa vaiheessa keskustella siitä mitä haluaa. Ei tule sit kymmennen vuoden jälkeen yllärinä, ettei toinen ole koskaan halunnut lapsia ja toinen haluais minibussillisen lapsia.
Teen selväksi mitä haluan mutta monelle asia ei ole selvä. Anteeksi yleistys, mutta erityisesti naiset olettavat miesten osaavan lukea naisten ajatuksia ja miettivät miksei mies kosi vaikka asuttaisiin saman katon alla jo monennetta vuotta. Eroperheitä ei olisi jos ihmiset malttaisivat odottaa ja tutustua kumppaniin kunnolla eikä hypätä kiihkossa heti sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan juu, etsin elämänkumppania. Nykyistä olen tapaillut pari kuukautta, ensimmäinen mies ikinä josta tuntuu että tää on se. Mutta avioliitto on tulevaisuuden juttu. Sillä ei ole merkitystä mulle mennäänkö kihloihin vai ei ja mihin aikaan, koska kihlauksen juridiset vaikutukset eivät ole kummoiset ja tunnepuolen ihminen en ole. Avioliitto kuitenkin olisi kiva, koska se tuo vanhuudenturvaa (avioehdosta huolimatta) jäljelle jäävälle puolisolle, jos toinen kuolee. Avoliitossa ja kihlakumppanilta sen sijaan perilliset voivat repiä kodinkin alta, jos se ei ole 100% sinun.
Aviota ennen pitää tuntea toinen myös seksuaalisesti pimeimpiä nurkkia myöten, ja olisi hyvä että oltaisiin asuttu pari vuotta yhdessä "kokoaikaisesti" ja hoidettu yhteistä taloutta, jotta näkee, miten se toimii. Ja ennen avioliittoa pitää myös tuntea se toinen niin hyvin, että tietää, mitä avio hänelle merkitsee, haluaako lapsia jne. Itse en tahdo lapsia ja minulle ainakin kaksi sopimusta avioliiton juridisista vaikutuksista on must, avioehto ja sopimus avioeron varalta. Jos nämä eivät täyty niin ei tule maistreaattireissua.
Minun ei ole mikään pakko päästä naimisiin tai suhteeseen enkä pelkää vanhaksipiiaksi jäämistä, joten siksi en ihan kevyin kengin ole avioon astumassa. Haluan avioon juridisen puolen takia, en koe että se vaikuttaa tunnepuoleen tai saa "rakastamaan enemmän", enkä tarvi päivää prinsessana.
Mikä on sopimus avioeron varalle? Kuka on maininnut, että naimisiin meno tulisi tapahtua kevyin perustein? Samat arvot jakava kumppani ei tarkoita päivää prinssinä ja prinsessana. Jos vierellä on oikea rakastava kumppani, jonka kanssa jakaa samat arvot niin avioliiton hyvät puolet pääsevät esiin. Ei avioliitto ole pelkkä pala paperia, johon tulee suhtautua kevyin perustein - eroa ei laiteta vireille heti kun tulee vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... kai se peruskuviona tulevaisuudesta jollain tapaa on mielessä, mutta toteutuminen on sitten ihan toinen asia. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja avioliitto, lapset, asuntolaina sun muut tuntuu vieläkin kaukaiselta ajatukselta.
N27
En halua asua yhdessä ennen naimisiin menoa ja asuntolainaa en aio ottaa. Miksi ette ole naimisissa?
Ei vaan tunnu tärkeältä etapilta tässä vaiheessa, en tiedä tuntuuko ehkä myöhemminkään. Ehkä sitten jos lapsia aletaan tosissaan miettiä, niin haluaisin ensin naimisiin, mutta nyt ollaan vaan hyvässä avoliitossa ja se riittää toistaiseksi.
Joo pelkästään. Selvitän aina ajoissa mitä mieltä mies on avioliitosta, minulle se on seurustelun ainoa määränpää. Haluan yhden miehen koko loppuelämäksi, jonka kanssa olla täysin sitoutuneita avioliiton tavoin tai sitten ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska ei mulle ole mitenkään tärkeää päästä avioliittoon.
Miksi ei? Avioliittohan on molempien yhteiseksi parhaaksi ja luo turvaa eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä.
Ei se minusta mitään erityistä turvaa luo, ja avioliitossa voi jäädä yksin ihan yhtä lailla kuin avoliitossakin.
En. Tapailen miehiä huvin ja kiinnostuksen vuoksi. Mitenkään ei haittaa vaikka joku tapaaminen johtaisi joskus avioliittoon asti. Mutta mikään itse tarkoitus se ei ole.
En. En halua enää muttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta tapailusuhde ois tosi ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan juu, etsin elämänkumppania. Nykyistä olen tapaillut pari kuukautta, ensimmäinen mies ikinä josta tuntuu että tää on se. Mutta avioliitto on tulevaisuuden juttu. Sillä ei ole merkitystä mulle mennäänkö kihloihin vai ei ja mihin aikaan, koska kihlauksen juridiset vaikutukset eivät ole kummoiset ja tunnepuolen ihminen en ole. Avioliitto kuitenkin olisi kiva, koska se tuo vanhuudenturvaa (avioehdosta huolimatta) jäljelle jäävälle puolisolle, jos toinen kuolee. Avoliitossa ja kihlakumppanilta sen sijaan perilliset voivat repiä kodinkin alta, jos se ei ole 100% sinun.
Aviota ennen pitää tuntea toinen myös seksuaalisesti pimeimpiä nurkkia myöten, ja olisi hyvä että oltaisiin asuttu pari vuotta yhdessä "kokoaikaisesti" ja hoidettu yhteistä taloutta, jotta näkee, miten se toimii. Ja ennen avioliittoa pitää myös tuntea se toinen niin hyvin, että tietää, mitä avio hänelle merkitsee, haluaako lapsia jne. Itse en tahdo lapsia ja minulle ainakin kaksi sopimusta avioliiton juridisista vaikutuksista on must, avioehto ja sopimus avioeron varalta. Jos nämä eivät täyty niin ei tule maistreaattireissua.
Minun ei ole mikään pakko päästä naimisiin tai suhteeseen enkä pelkää vanhaksipiiaksi jäämistä, joten siksi en ihan kevyin kengin ole avioon astumassa. Haluan avioon juridisen puolen takia, en koe että se vaikuttaa tunnepuoleen tai saa "rakastamaan enemmän", enkä tarvi päivää prinsessana.
Mikä on sopimus avioeron varalle? Kuka on maininnut, että naimisiin meno tulisi tapahtua kevyin perustein? Samat arvot jakava kumppani ei tarkoita päivää prinssinä ja prinsessana. Jos vierellä on oikea rakastava kumppani, jonka kanssa jakaa samat arvot niin avioliiton hyvät puolet pääsevät esiin. Ei avioliitto ole pelkkä pala paperia, johon tulee suhtautua kevyin perustein - eroa ei laiteta vireille heti kun tulee vaikeuksia.
Juuri sen takia suhtaudun varoen, että en halua erota ja haluan varmistaa, että kumppani on oikeasti vilpittömästi se oikea - en sen takia, että haluaisin päästä helpolla tai vaikeuksitta. Helpompaa on mennä naimisiin kuin valikoida kumppaninsa huolella, naimisiinhan pääsee kuka vain aikuinen.
Kyllä monet tuntuvat omasta näkökulmastani menevän aika kevyin perustein naimisiin. Vuoden parin tuntemisella ja talousasioita tai mahdollista perheenlisäystä ollenkaan nykypäivää pidemmälle miettimättä. Mielestäni sellainen on välinpitämättömyyttä sekä itseä että kumppania kohtaan.
Sopimus avioeron varalta on vapaamuotoinen sopimus (kannattaa toki tehdä kirjallisena ja mahd. myös todistettuna), jolla voi sopia niistä asioista, joihin avio-oikeutta määrittävä avioehto ei ota kantaa, esimerkiksi siitä, kuka jää yhteisesti omistettuun kotiin asumaan eroon saakka ja kuka hankkii väliaikaisen kämpän, jos välirikko kaikesta huolimatta tulee, ja miten omistussuhteita siirrellään erossa (osituksessahan puoliso saa päättää, mitä tasinkona antaa, ja erossa kaikki eivät ole yhteistyöhaluisimmillaan). Sopimuksen voi tehdä ilman avioehtoakin, eikä se liity avioehtoon mitenkään.
Hmm... kai se peruskuviona tulevaisuudesta jollain tapaa on mielessä, mutta toteutuminen on sitten ihan toinen asia. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja avioliitto, lapset, asuntolaina sun muut tuntuu vieläkin kaukaiselta ajatukselta.
N27