Psykiatri Janna Rantala totesi haastattelussa että lapselle on tuhoavaa

Juuri näin. Omat vanhempani puhuivat etenkin kuolleiden hengistä, joita meidänkin talossa kuulemma liikkui, ja pelkäsin sitten "kummituksia" hysteerisesti. Minulla oli pahoja uniongelmia etenkin ala-asteiässä, koska jos heräsin yöllä, pelkäsin niin paljon etten pystynyt nukahtamaan. Näin myös unia siitä miten "paholainen" tulee minut hakemaan.

Pitkä kommenttini katosi jonnekin, ilmeisesti koska käytin mm. sanaa Saata'na... Äh.

No niinhän se on. Minä kasvoin keskimääräistä uskovaisemmassa luterilaisessa perheessä. Ei oltu edes minkään herätysliikkeen jäseniä. Mutta kirkossa käytiin viikoittain (lopetin sen esiteini-iässä kun ei voitu enää väkisin raahata), samoin pyhäkoulussa muistan käyneeni. Lapsena minulla oli käsitys, että jumala tarkkailee henkilökohtaisesti minua koko ajan, ja lukee myös ajatuksiani. Ajattelin, että jos vaikka ajattelen jostain ihmisestä pahaa, minun täytyy rankaista itseäni heti tai muuten jumala rankaisee minua vielä pahemmin. Siten saatoin esim. nipistää itseäni, jos olin ajatellut muka jonkun kielteisen ajatuksen toisesta ihmisestä. Ja tämä oli siis vain yksi esimerkki, paljon muitakin olisi.

En ole edes uskonnollisesta perheestä, eikä meillä edes älyttömän paljon (kait?) peloteltu, mutta nekin vähät ovat jääneet mieleeni ja niillä on ollut paljonkin vaikutusta. Jep, olen liian kiltti ja herkkä.

Jos puhut kristinuskosta niin siinä tekojen seuraus ei ole helvetti. Siinä on turvallinen ja rakastava Jumala, Jeesus joka antaa synnit anteeksi. Jeesus on kuollut maailman synnin vuoksi joten omilla teoilla ja sääntöjen noudattamisella ei tarvitse ansaita pelastusta.

Jos vanhemmat osaavat tämän oikein lapsillensa opettaa niin usko on enemmän voimavara kuin ahdistuksen kohde.

Totta kai uskonto voi ahdistaa herkkää ja älykästä lasta kuten monet muutkin asiat maailmassa mutta niistä pitää voida puhua turvallisen aikuisen kanssa hyväksymässä hengessä

Pipe kirjoitti:

Totta kai uskonto voi ahdistaa herkkää ja älykästä lasta kuten monet muutkin asiat maailmassa mutta niistä pitää voida puhua turvallisen aikuisen kanssa hyväksymässä hengessä

Tai sitten ei tuputeta lapsille sitä uskontoa vaan annetaan itse valita uskontonsa jos/kun haluaa.

Uskonto on hyväksi jos perusvire on armahtava eikä siihen sekoiteta tyhmiä, kahlitsevia sääntöjä joita lapsen tau nuoren on raskas noudattaa. Myös jos uskontoa tulee liikaa, esimerkiksi pyhäkoulu, seurat, kerhot jne että monta kertaa viikossa on se melkoinen rasite lapsen kehittyville aivoille kun maailmankuva suodattuu vain uskon kautta. Säälittää lapset joiden puheissa kuuluu omaksuttu uskonnollinen sanasto jolle ovat altistuneet liikaa.

Näinhän se menee.

Pipe kirjoitti:

Jos puhut kristinuskosta niin siinä tekojen seuraus ei ole helvetti. Siinä on turvallinen ja rakastava Jumala, Jeesus joka antaa synnit anteeksi. Jeesus on kuollut maailman synnin vuoksi joten omilla teoilla ja sääntöjen noudattamisella ei tarvitse ansaita pelastusta.

Jos vanhemmat osaavat tämän oikein lapsillensa opettaa niin usko on enemmän voimavara kuin ahdistuksen kohde.

Eipä. Muuten vain opetetaan, että jos ei noudata sääntöjä niin tekee syntiä ja Jumala vihaa syntiä. Miten kuvittelet pienen lapsen päättelevän tästä, ettei sääntöjä tarvitse noudattaa päästäkseen taivaaseen?

Vielä pahempaa on se, että opetetaan että jumala tietää mitä ajattelet eikä Jumalan olemassaoloa saisi missään nimessä epäillä, koska jos ei usko niin joutuu helvettiin. Miettikääpä miltä lapsesta tuntuu, kun hänen päähänsä joskus tulee edes pieni ajatus siitä, onko jumala sittenkään totta. Tarpeeksi kun aivopestään niin ei lapsi enää uskalla edes ajatella.

Samalla tavalla päiväkodin säännöt tuhoavat lasta. Jos et pue kiltiti, sinulle käy huonosti. Tai koulussa: jos et tee läksyjä, et pääse opiskelemaan kunnon ammattiin vaan syrjäydyt.

Tervettä se on opettaa että teoilla on seurauksia, esim jos lyö toista niin toiseen sattuu, se on teon seuraus eikä sen oppiminen varmasti ole huono asia. Olennaisempaa on opettaa anteeksipyytäminen ja -saaminen sekä ohjaaminen tekoihin joiden seuraukset ovat hyvät. Kristittynä kasvatan lapset myös terveeseen uskoon opettamalla että me ihmiset kyllä teemme pahoja tekoja, mutta meillä on Jumala joka on kantanut meidän puolestamme niiden iankaikkiset seuraukset ja saamme ne anteeksi ja ohjaan pyytämään ja antamaan anteeksi myös toisille sekä ohjaan toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti muissakin asioissa. Näin sekä maallisessa että hengellisessä kasvatuksessa voi sekä olla rehellinen siitä mikä on oikein ja väärin että ohjata oikeaan rakkaudella, anteeksiannolla eikä pelolla.

Kyllä on uskontojen uhrit ry.lle tarvetta kun katsoo millaisissa perheissä monet lapset joutuvat valitettavasti varttumaan :-/

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla päiväkodin säännöt tuhoavat lasta. Jos et pue kiltiti, sinulle käy huonosti. Tai koulussa: jos et tee läksyjä, et pääse opiskelemaan kunnon ammattiin vaan syrjäydyt.

On ihan eri asia kasvaa pelkäämään yliluonnollisia henkiolentoja, jotka vakoilevat koko ajan ja heittävät tulimereen kuin vaikkapa open antamaa jälkkää.

Toisaalta lapsi hyötyy siitä että vanhemmat tarjoaa maailmanselitysmallin ja perusteet moraalille. Turvallisesta uskonnosta on hyötyäkin jos se tuo lapsen elämään merkityksellisyyden tunteen. Se että tukahdutetaan ja synnillistetään vaistoihin perustuvat tarpeet, kuten rytmillisyys liikunnassa ja musiikissa, halu olla kaunis, tarve kehittää lahjakkuuuttaan jne. on varmastikkin tuhoisaa ja vääristää moraalin. Lapsi ja nuori kärsii tunteesta että luontaiset tarpeet synnillistetään jolloin he kokee olevansa pahoja.

Uskonnot ovat aina väkivaltaa. Vaikka vain lässytettäisiin lempeästä jeesuksesta ja kivasta jumalasta, niin se on väkivaltaa mikäli kohteena on lapsi.

Aikuiselle saa horista satujaan jos on pakko horista, mutta lapset pitäisi aina jättää rauhaan.

Helvetin olemassaolo, henkimaailma, musta enkeli jne voivat särkeä herkän mielen. Pelko ei ole turvallinen kasvualusta. Ja taas juuri äkykkäät ja tuntevat kärsii. Ei ne jotka elää miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsi hyötyy siitä että vanhemmat tarjoaa maailmanselitysmallin ja perusteet moraalille. Turvallisesta uskonnosta on hyötyäkin jos se tuo lapsen elämään merkityksellisyyden tunteen. Se että tukahdutetaan ja synnillistetään vaistoihin perustuvat tarpeet, kuten rytmillisyys liikunnassa ja musiikissa, halu olla kaunis, tarve kehittää lahjakkuuuttaan jne. on varmastikkin tuhoisaa ja vääristää moraalin. Lapsi ja nuori kärsii tunteesta että luontaiset tarpeet synnillistetään jolloin he kokee olevansa pahoja.

Lapsi ei hyödy saduista ja humpuukista mitenkään.

Moraalia ei tarvitse selittää partaukolla. Moraalin voi ihan perustella järjelläkin.

Tietysti jos on ihan järkyttävän tyhmä, eikä ymmärrä miksi ei saa t ap paa, varastaa ja pettää, niin voihan se olla vaikea selittää niitä ilman satuhahmojen auktoriteettia.

Sekin on lapselle pelottavaa että opastetaan että joutuu ikuiseen helvettiin jos ei usko ja lapsi tai nuori ei millään saa pakotettua itseä uskomaan vaikka peloissaan yrittää. Ja herkät pelkää myös muiden puolesta että mitä kun naapuri tai opettaja tai ukki tai serkku ei ole uskovainen niin joutuu ikuiseen helvettiin. Lapset miettii tämmöisiä mutta ei uskalla sanoa ääneen koska pelkää että jumala kuulee ja rankaisee.

Omassa lapsuudessa syntiä oli kaikki kiva. Tanhu, kynsilakka, pikkukakkonen, seurakunnan lapsikuoro, korvakorut partio, sirkus, urkkakisat, koulun konsertit, nukketeatteri, disneyn elokuvat, värillinen huulirasva, koulun jumppatunnit jos musiikkia, rytmiset lastenlaulut. Kaikki mikä olisi tuonut iloa ankeaan elämään. Sallittua oli pyhäkoulu, virsien laulaminen, seuroissa ja raamattu luokissa käyminen missä kuuli kokoajan puhetta pahuudesta, helvetistä, omasta syyllisyydestä, muiden kuin uskovaisten pahuudesta. Maailmankuva muuttui jo lapsena mustaksi ja olen koko elämän ollut masentunut.

Minulle jäi pelkotila ehtoollisella itkevistä aikuisista. En ymmärtänyt kun kaikki vain itki ja halaisi toisia edessä ja yleisö lauloi kuolemasta ja verestä samaan aikaan.