Menee hermot äitini luonteeseen n.kahden tunnin sisällä
Äitini mielipiteet ovat ärsyttävän yksinkertaisia ja hänessä ei ole oikein mitään särmää ihmisenä. Sellainen, että antaa kaikkien kävellä yli. Jotenkin ihme, että ihan aikuiseksi asti on pärjännyt. minkäänlaista hyvää esikuvaa mulle ei ole ollut kotoa,ehkä siksi nousee tämä raivo. Kaikki on pitänyt itse opetella,konfliktitilanteet ihmisten kanssa ja omien puolien pitäminen.
Kommentit (11)
Ei ole hyvä olla noin katkera ja vihainen.
Itsekin olin aikoinaan isälleni tosi vihainen hänen itsekkyydestään.
Nyt kun oma mieleni voi paremmin, pystyn hyväksymään isän luonteen, eikä se enää haittaa mua. Onhan se kummallinen välillä, mutta ei se multa ole pois. Enää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini mielipiteet ovat ärsyttävän yksinkertaisia ja hänessä ei ole oikein mitään särmää ihmisenä. Sellainen, että antaa kaikkien kävellä yli. Jotenkin ihme, että ihan aikuiseksi asti on pärjännyt. minkäänlaista hyvää esikuvaa mulle ei ole ollut kotoa,ehkä siksi nousee tämä raivo. Kaikki on pitänyt itse opetella,konfliktitilanteet ihmisten kanssa ja omien puolien pitäminen.
Eli sinua ärsyttää se, että äitisi on sopuisa ja riidanhaluton ihminen?
On ihmisiä joita ei huvita riidellä. Onneksi.
Itse tykkään sopuisista ihmisistä. Äitisi kuulostaa huipputyypiltä!
Ymmärrän.. itselläni samanlainen äiti, vähän yksinkertainen mummuska.. Itse nykyään uraputkessa ja kotoa en mitään menestymisen eväitä ole saanut vaan itse pitänyt sisulla mennä. Huomaan itsestäni paljon ongelmia joita leppoisasta kotikasvatuksesta tullut ja vaikeaa on näitä työstää kuntoon ja toimia oikeassa elämässä aikaansaavana.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sanon jotain lapselleni,niin äitini toistaa saman mitä sanoin vähän toisin sanoin. Ikäänkuin "kasvattaa mukana" tai tuo oman kortensa kekoon,vaikka mitään mielipidettä omasta puolesta ei ole. Ap
Kertaus on opintojen äiti, tuohan on hyvä, että tukee sinua kasvatuksessa. Mutta maailma on muuttunut, yli 60-vuotiaissa naisissa voi olla vielä noita superkilttejä, jotka elivät elämänsä muille. Nykyisin maailma on kovempi ja tuolla asenteella tulee jyrätyksi, eikä parisuhdettakaan löydä, koska miehet käyttävät tuollaisia naisia vain hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini mielipiteet ovat ärsyttävän yksinkertaisia ja hänessä ei ole oikein mitään särmää ihmisenä. Sellainen, että antaa kaikkien kävellä yli. Jotenkin ihme, että ihan aikuiseksi asti on pärjännyt. minkäänlaista hyvää esikuvaa mulle ei ole ollut kotoa,ehkä siksi nousee tämä raivo. Kaikki on pitänyt itse opetella,konfliktitilanteet ihmisten kanssa ja omien puolien pitäminen.
Eli sinua ärsyttää se, että äitisi on sopuisa ja riidanhaluton ihminen?
On ihmisiä joita ei huvita riidellä. Onneksi.
Kyllä, jos on niin hukassa että ei osaa tuoda omia ajatuksiaan esille yhtään tai niitä ei edes oikein ole. Sellaiset ihmiset on oikeastaan raskaampaa seuraa kuin "hankalat". Ap
Äidiltäsi on luultavasti vaadittu ylikäveltäväksi suostumista pienestä pitäen. Hanki ihailuntarpeellesi sopivampi kohde ja opettele käsittelemään tuska, joka johtuu siitä, että äiti ei ole ollut sellainen kuin olisit toivonut. Ehkä löydät vielä jonain päivänä äidistäsi myönteisemmänkin kuvauksen sielusi jostain sopukasta.
Sellaisen naisen tyttärenä joka aina on tempaamassa mattoa altani kasvattajana, en osaa pitää kauheana tilannetta, jossa äitisi yrittää ilmaista samanmielisyyttään kanssasi, jotta lapsi näkisi teidän vetävän yhtä köyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sanon jotain lapselleni,niin äitini toistaa saman mitä sanoin vähän toisin sanoin. Ikäänkuin "kasvattaa mukana" tai tuo oman kortensa kekoon,vaikka mitään mielipidettä omasta puolesta ei ole. Ap
Kertaus on opintojen äiti, tuohan on hyvä, että tukee sinua kasvatuksessa. Mutta maailma on muuttunut, yli 60-vuotiaissa naisissa voi olla vielä noita superkilttejä, jotka elivät elämänsä muille. Nykyisin maailma on kovempi ja tuolla asenteella tulee jyrätyksi, eikä parisuhdettakaan löydä, koska miehet käyttävät tuollaisia naisia vain hyväkseen.
Aina miehet käyttää nöyriä tossukoita hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sanon jotain lapselleni,niin äitini toistaa saman mitä sanoin vähän toisin sanoin. Ikäänkuin "kasvattaa mukana" tai tuo oman kortensa kekoon,vaikka mitään mielipidettä omasta puolesta ei ole. Ap
Kertaus on opintojen äiti, tuohan on hyvä, että tukee sinua kasvatuksessa. Mutta maailma on muuttunut, yli 60-vuotiaissa naisissa voi olla vielä noita superkilttejä, jotka elivät elämänsä muille. Nykyisin maailma on kovempi ja tuolla asenteella tulee jyrätyksi, eikä parisuhdettakaan löydä, koska miehet käyttävät tuollaisia naisia vain hyväkseen.
Höpöhöpö. Kyse on vain luonteiden yhteensopivuudesta ja temperamenttien eroista. Leppoisa toiset ylihuomioiva tulee mainiosti toimeen samanmoisen kanssa. Sen sijaan hyökkäävämpi minäkeskeinen ja leppoisa ovat myrkkyä toisilleen. Jyrä turhautuu leppoisan löysään vastukseen ja leppoisa katkeroituu kun hänen hyväntahtoisuuttaan hyväksikäytetään.
Paras kun jokainen pyrkii olemaan omiensa kanssa, niin kaikki välttyvät tarpeettomalta sotkulta ja hermosäryltä.
Vierailija kirjoitti:
Äidiltäsi on luultavasti vaadittu ylikäveltäväksi suostumista pienestä pitäen. Hanki ihailuntarpeellesi sopivampi kohde ja opettele käsittelemään tuska, joka johtuu siitä, että äiti ei ole ollut sellainen kuin olisit toivonut. Ehkä löydät vielä jonain päivänä äidistäsi myönteisemmänkin kuvauksen sielusi jostain sopukasta.
Sellaisen naisen tyttärenä joka aina on tempaamassa mattoa altani kasvattajana, en osaa pitää kauheana tilannetta, jossa äitisi yrittää ilmaista samanmielisyyttään kanssasi, jotta lapsi näkisi teidän vetävän yhtä köyttä.
Tässä on paljon totuuden sanoja. Osa tästä raivosta varmaan onkin surua, että äiti ei näytä vielä vanhanakaan päässeensä traumoista. On ollut äitinsä mielestä aina se lapsi,joka ei osaa tehdä mitään oikein, vaikka oli hyvä koulutus ja työ. En haluaisi pahentaa hänen oloaan olemalla vihamielinen, mutta en voi estää reaktiotani. Lisäksi tuossa suututtaa myös se, että itsensä lisäksi hän ei ole puolustanut myöskään lapsia. Isäni oli alkoholisti, mutta erota ei voinut ja kun mummu haukkui minua, niin oli vaan hiljaa ja sanoi myöhemmin,että mitä se mummu sinuakin arvosteli. Ap
Sitten kun sanon jotain lapselleni,niin äitini toistaa saman mitä sanoin vähän toisin sanoin. Ikäänkuin "kasvattaa mukana" tai tuo oman kortensa kekoon,vaikka mitään mielipidettä omasta puolesta ei ole. Ap