Miksi et pidä matkustelusta?

Koska joudun työni puolesta matkustamaan niin paljon, että loma-aikoina nautin paikallaan olosta. Nuorempana kyllä matkustelimme paljonkin. Nyt keski-iän kolkutellessa tullut laiskuus siihen.

Ei kiinnosta.

Kyllä minä pidän matkustelusta, mutta en mielelläni matkusta enää kovinkaan kauas. Se itse matkaosuus ei minua innosta, vaan perilläolo ja siellä tekeminen ja näkeminen. 

Lentokoneeseen minua ei saisi ihan helposti istumaan tuntikausiksi. Lentokentillä odottelukin on yhtä piinaa. 

Siksipä en kaukomatkoja harrastakaan. 

Koska ihmiset ovat samanlaisia omanapapellejä joka mantereella. Syitä matkustella on lähinnä ilmasto, maisemat, erilainen ruoka.

Inhoan sitä varsinaista matkustamista (lentokoneessa tai junassa istumista toisten ihmisten vieressä) ja matkalaukkujen raahaamista. En myöskään pidä ruokapaikkojen etsimisestä ja sen arpomisesta, saako hyvää vai pahaa ruokaa. 

Olen omaa rauhaa rakastava koti-ihminen. Ainoat matkat joista pidän, ovat erähenkisiä matkoja pohjoiseen, etenkin Norjaan. Muualle suuntautuneiden matkojen jälkeen olen enemmän väsynyt kuin virkistäytynyt.

Itse matkustaminen, paikasta toiseen siirtyminen on pahinta. Etenkin lentokoneita inhoan. En pelkää, mutta se pienessä, ihmisiä täynnä olevassa putkilossa tuntitolkulla istuminen on vastenmielistä. Lomakohteet, vieraat kulttuurit, ruoka ja erilainen luonto, ovat kiinnostavia, mutta illaksi kaipaisin aina kotiin, omaan rauhaan. 

Koskaan minulle ei ole matkoilla käynyt mitään ikävää, eikä minulla ole ollut kohteista ennakkoluuloja. Osaan myös matkustaa, olen liikkunut sujuvasti Pietarin metroista aina Pohjois-Amerikan valtateihin, silti kotiinpaluu on aina matkan paras osuus. 

Lisäksi, matkalla ollessani ikävöin ihan hulluna kissojani :D

Ihmiset rakastavat eri asioita, kaikki eivät pidä samoista harrastuksista. Sanotaan, että matkustelu avartaa mieltä tajuamaan, että ihmiset ovat erilaisia. Ehkäpä sinun pitäisi matkustella enemmän, niin ymmärtäisit.

Inhoan pakkaamista.

Rutiinit ovat minulle tärkeitä.

En saa nukuttua vieraassa paikassa vaikka olisi korvatulpat yms.

Astma ja ruoka-allergiat ja hajusteyliherkkyys kahlehtivat minut kotiin.

Matkustelu voisi kiinnostaakin mutta soveltuvaa seuraa ei ole. Sotahistorialliset kohteet ja rannat sekä shoppailupaikat sijaitsevat usein aika kaukana toisistaan. Sitten tuo vielä vinkuu kaiken maailman vegaanisiin trendi-etnofuusioravintoloihin syömään samaa mitä on tarjolla kaikissa suurkaupungeissa nykyään, jää paikallinen ruokakulttuuri kokematta

Olen asunut useita vuosia ulkomailla aikuisena, reissannut ko. maissa ja niiden naapurimaissa ja tehnyt myös aika paljon muita lomamatkoja aikoinaan, mutta nyt matkustelu on jäänyt vähäiseksi ja kiinnostus lopahtanut. Olimme kyllä perheen kanssa viimekin kesänä Norjassa ja muutkin normaalit lähimaat on kierretty aika perusteellisesti, mutta pitemmälle en ole halukas lähtemään.

En ole periaatteessa edes kiinnostunut näkemään omin silmin kaikkea, vaan minulle riittää ihan television hyvät luontodokumentit ja muut ohjelmat. Kaikkea ei tarvitse kokea itse.

En myös ymmärrä nykyajan tyyliä, että omista matkoista ja tekemisistä pitää olla faktaa muille lähetettäväksi ja näyttää lomakuviaan koko maailmalle. Se on typeryyttä ja lapsellista.

Taas näitä oletuksia, että matkustamisesta ei vain voisi olla pitämättä.

Miksi oletat, että se johtuu vain peloista, ennakkoluuloista ja toistaitoisuudesta? Koska itse pidät matkustamisesta, onko niin vaikea kuvitella että ihmiset oikeasti pitävät erilaisista asioista?

Itse olen matkustanut melko paljon, nuorena tietysti "kuului" matkustaa ja työn takia on matkustettava säännöllisesti. En pidä matkustamisessa lentokentistä, lentokoneista, matkatavaroiden kanniskelusta, ruokapaikkojen valinnasta ja etsiskelystä, jatkuvasta suunnitelmien tekemisestä, elämää helpottavien rutiinien puuttumisesta ja loppumattomasta tietojen etsimisestä, irrallisuuden, ulkopuolisuuden ja hyödyttömyyden tunteesta, sellaisesta "Mitä mä täällä teen" -fiiliksestä mikä tulee seuraillessa paikallisten puuhia. En myöskään pidä turismista ilmiönä ja siitä miten se on tehnyt kaikista maailman kaupungeista tylsiä, samanlaisia, hajuttomia ja geneerisiä. En myöskään rentoudu matkoilla lainkaan joten tarvitsen niiden jälkeen toipumisaikaa.

Lukemalla ja tutustumalla historiaan ja taiteeseen oppii paljon paremmin kuin matkustamalla.

Inhoan stressiä, jota mm. matkustaminen lisää.

Olen katsonut liian monta jaksoa sarjoista Lentoturmatutkinta ja

Monsters inside me, siispä pysyttelen visusti kotimaassa.

Olen tarkka ruokavaliostani ja suolistobakteereistani, en halua sotkea herkkää systeemiä vierailla ruuilla.

Se on stressaavaa. Itse stressaan helposti jo ihan pienistä asioista, ja pienienkin reissujen kohdalla kertaan jo viikkoa etukäteen koko ajan päässäni että onhan nyt kaikki mietitty, onhan kaikki pakattavat asiat ajateltu ettei mitään unohdu, missä järjestyksessä tehdään mitäkin ja mihin kellon aikaan, missä kaupassa haluan käydä ostamassa ruuat, mitä jos myöhästytään aikataulusta, mitä jos muut matkalla olevat henkilöt haluaa tehdä asiat eri lailla kuin minä ja se sekoittaa mun suunnitelmat, kai osaan ajaa määränpäähän (tarkistan mapsista etukäteen miljoona kertaa reitin vaikka sen voisi tarkistaa matkallakin), mitä jos ajan oikean risteyksen ohi ja huomaan sen vasta satojen kilsojen päässä, jos menen junalla tai bussilla niin kai ehdin ajoissa ja löydän oman penkkini, miten löydän perille tultuani oikean paikan, mitä jos unohdan lipun (vaikka tarkistan senkin miljoona kertaa ja matkallakin testailen koko ajan että onhan se mukana) kai kotiin lähtiessäni olen tehnyt kaiken mitä pitää... jne. Vaikkapa viikon ulkomaan reissua stressaisin varmaan pari viikkoa etukäteen, sitten pystyisin rentoutumaan pari päivää ennen kuin alkaisi stressaus kotiinlähdöstä.

Kuulostanpa varmaan ihan ocd:sta kärsivältä, mutta en edes ole! :D

Mua kyllä kiinnostaisi matkustelu sinänsä, siellä kohteessa oleminen varmasti voisi olla mukavaa, mutta matkat sinne ja takaisin tuon stressin kera kyllä veisi aika paljon nautintoa.

En tarkoittanut että kaikkien pitäisi tykätä matkustelusta. Ei tietenkään. Kiinnosti vain miksi se ei kiinnosta :) Kiitos vastauksistanne jokaiselle. Itse pidän matkustelusta koska silloin tunnen olevani vapaa töistä ja arjen askareista. Kotona helposti alkaa tehdä lomalla tekemättömiä töitä yms. Matkustelen myös kotimaassa. Lisäksi on kiva nähdä uusia kulttuureja, syödä hyviä uusia ruokia, nauttia auringosta ja lämmöstä, rakastan olla merellä kun on lämmin, sukellan ja snorklaan. Turistirysistä en pidä. Nautin lentokentistä ja junassa istuminenkin on ihan rentouttavaa kun luen samalla paljon. Tässä muutamia syitä. Aurinkoista viikonloppua kaikille. T. Ap

Matkustaminen on raskasta, esim pitkät lennot ovat rasittavia. En koe että matkalla on niin hauskaa, että se 6 tunnin kökötys pienessä tilassa lentokoneessa kertaa 2 on sen arvoista. Jotta olisi sen arvoista pitäisi olla kerralla pidempään, ja siihen taas ei opiskelujen vuoksi ole mahdollisuutta.

En pidä uimisesta, tai auringon ottamisesta, enkä kyllä myöskään lumilajeista tai kylmyydestä.

Shoppailusta tykkään, mutta matkat ovat niin kalliita, että on järkevämpää shoppailla ihan vaan Suomen kauppakeskuksissa tai verkossa, vaikka hinnat ovatkin kalliimpia. En niin paljon osta, että lentojen + hotellin hintoja millään saisi takaisin.

Eri maiden ruoasta tykkään myös, se voisi olla ainoa syy kohdallani matkustaa, mutta ei riittävän hyvä syy. Käyn mieluummin eri maiden keittiöitä edustavissa ravintoloissa Suomessa vaikka kokemus ei olekaan täysin autenttinen.

Vielä pari vuotta sitten pidin matkustelusta. Sitten mediassa alettiin uutisoida lentomatkailun hiilidioksidipäästöistä ja sen vaikutuksista ilmastoon. Silloin lakkasin pitämästä.

Vierailija kirjoitti:

Se on stressaavaa. Itse stressaan helposti jo ihan pienistä asioista, ja pienienkin reissujen kohdalla kertaan jo viikkoa etukäteen koko ajan päässäni että onhan nyt kaikki mietitty, onhan kaikki pakattavat asiat ajateltu ettei mitään unohdu, missä järjestyksessä tehdään mitäkin ja mihin kellon aikaan, missä kaupassa haluan käydä ostamassa ruuat, mitä jos myöhästytään aikataulusta, mitä jos muut matkalla olevat henkilöt haluaa tehdä asiat eri lailla kuin minä ja se sekoittaa mun suunnitelmat, kai osaan ajaa määränpäähän (tarkistan mapsista etukäteen miljoona kertaa reitin vaikka sen voisi tarkistaa matkallakin), mitä jos ajan oikean risteyksen ohi ja huomaan sen vasta satojen kilsojen päässä, jos menen junalla tai bussilla niin kai ehdin ajoissa ja löydän oman penkkini, miten löydän perille tultuani oikean paikan, mitä jos unohdan lipun (vaikka tarkistan senkin miljoona kertaa ja matkallakin testailen koko ajan että onhan se mukana) kai kotiin lähtiessäni olen tehnyt kaiken mitä pitää... jne. Vaikkapa viikon ulkomaan reissua stressaisin varmaan pari viikkoa etukäteen, sitten pystyisin rentoutumaan pari päivää ennen kuin alkaisi stressaus kotiinlähdöstä.

Kuulostanpa varmaan ihan ocd:sta kärsivältä, mutta en edes ole! :D

Mua kyllä kiinnostaisi matkustelu sinänsä, siellä kohteessa oleminen varmasti voisi olla mukavaa, mutta matkat sinne ja takaisin tuon stressin kera kyllä veisi aika paljon nautintoa.

Ymmärrän hyvin ettet halua matkustella. Jo pelkästään siitä kun luin sun stressaamisesta alkoi mullekin tulla stressi. Eihän se tossa vaiheessa enää mitään hauskaa ja rentouttavaa voikaan olla. Itse olen aika rento tyyppi ja pidän paljon matkailusta mutta ymmärrän kyllä ettei se ole kaikkien juttu.

Pidän sinänsä kohteessa olemisesta, mutta en pakkaamisesta, suunnittelusta ja usein varsin monivaiheisesta matkanteosta.

Minä tykkään kyllä käydä eri paikoissa, siis oleskella siellä matkakohteessa. Mutta inhoan yli kaiken lentokentällä vetelehtimistä, lentokoneessa istumista, aikatauluista stressaamista. Laivalla kulkeminen on ihan ok, joskin melko tylsää, junissa ja busseissa istuminen puuduttavaa.

Viime kesänä kävin Tukholmassa, sitä ennen kaksi vuotta aiemmin Berliinissä ja siitä vuosi aiemmin Italiassa. Olen nähnyt suurimman (itseäni kiinnostavimman) osan Euroopasta jo ja pitkät lennot ei oikein houkuttele muualle. Tykkään kotimaassa reissaamisesta nykyään enemmän.

Minä matkustan työssäni aika paljon, joten vapaalla on kiva olla kotona ihan omassa rauhassa ihan omilla ehdoilla.

Siedän lentokenttiä pakon edessä ( aina kiire odottamaan, olen osa karjalaumaa, joka ajetaan systeemin läpi, enkä voi kuin alistua rooliini, jollen halua joutua poliisin käsiin). Luovun oikeudestani yöpaloihin, sukkasillaantassutteluun, ja kunnollisiin työpöytiin hotelleissa kun on pakko. En kuitekaan tee sitä mielikseni enkä silloin kun saan valita.