Olen huono kummi ja tunnustan sen
Nuorena alta parikymppisenä tuli suostuttua kolmelle lapselle kummiksi. Parikymppisenä jaksoin heitä hoitaa ja olla seurassa ja ihan varata kalenterista aikaa heille ja mennä vaikka elokuviin tai leikkipuistoilemaan/kylpylään.
Nyt kun olen kolmekymmentä, niin ikävä sanoa, ainoa yhteydenpito on synttäreinä ja jouluna lahjojen muodossa ja jos joskus kummin äidin kanssa nähdään, ehkä kerran vuoteen.
Olen siis etääntynyt kummilapsista, vaikka hyviä tyyppejä onkin. Ei vaan aika eikä jaksaminen riitä. Olen erakkoluonne, enkä tiennyt olevani sitä silloin nuorena. Tai olevani niin vahvasti erakko.
Pidän superihmisinä niitä, ketkä vielä ovat säilyttäneet läheiset välit kummilapsiin ollessaan jopa aikuisia.
Koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen tällainen. Onko vertaistukea?
Kommentit (12)
Mulla on neljä omaa lasta, heillä yhteensä 13 kummia ja kolme kummilasta. Kaikkien kummien kanssa on välit väljähtyneet ja samoin välit kummilapsiin. Ollaan muuteltu puolin ja toisin ympäri Suomen ja välimatka lienee suurin syy, mutta ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä omaa lasta, heillä yhteensä 13 kummia ja kolme kummilasta. Kaikkien kummien kanssa on välit väljähtyneet ja samoin välit kummilapsiin. Ollaan muuteltu puolin ja toisin ympäri Suomen ja välimatka lienee suurin syy, mutta ei aina.
Sanottakoon vielä, että kukaan edellämainituista ei oikeasti ole kovin uskonnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä omaa lasta, heillä yhteensä 13 kummia ja kolme kummilasta. Kaikkien kummien kanssa on välit väljähtyneet ja samoin välit kummilapsiin. Ollaan muuteltu puolin ja toisin ympäri Suomen ja välimatka lienee suurin syy, mutta ei aina.
Elämä, se vie. Normaalia.
No. Mulla on 3 kummalasta :) lapsia joo, iältään 23-41. Mutta kaikkien kanssa olen lapsena ollut paljon tekemisissä, silloin luotu pohja. Nyt saattaa mennä pitkiäkin aikoja ilman yhteyksiä, yritän muistaa ystävänpäivät, synttärit yms
Kyllä tuntuu, että tärkeänä pitävät, edelleen.
Vierailija kirjoitti:
No. Mulla on 3 kummalasta :) lapsia joo, iältään 23-41. Mutta kaikkien kanssa olen lapsena ollut paljon tekemisissä, silloin luotu pohja. Nyt saattaa mennä pitkiäkin aikoja ilman yhteyksiä, yritän muistaa ystävänpäivät, synttärit yms
Kyllä tuntuu, että tärkeänä pitävät, edelleen.
Joo. Kumma, kummitus... kaikenlaisia nimityksiä meillä on... kummi, pummi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Mulla on 3 kummalasta :) lapsia joo, iältään 23-41. Mutta kaikkien kanssa olen lapsena ollut paljon tekemisissä, silloin luotu pohja. Nyt saattaa mennä pitkiäkin aikoja ilman yhteyksiä, yritän muistaa ystävänpäivät, synttärit yms
Kyllä tuntuu, että tärkeänä pitävät, edelleen.
Joo. Kumma, kummitus... kaikenlaisia nimityksiä meillä on... kummi, pummi
Kirjoitusvirheestä teet numeron, taisit peruskoulussa jo olla se kiusaaja, joka nälvi kaikesta muita.
En todellakaan edes odota, että lasteni kummien pitäisi viettää aikaa lasteni kanssa, hoitaa tai ostella lahjoja, kuten monet kummiuden mieltävät.
Meillä kummi todistaa kasteen ja osallistuu lapsen elämään oman jaksamisensa mukaan. Kun ihmiset eivät asettaisi sille kummiudelle niin kauheita vaatimuksia, niin siitä kummiudesta ei tulisi mikään mörkö ja ikävä taakka, tai toisaalta pettymyksen aihe perheelle tai kummille itselleen. Meillä kaikilla on kuitenkin rajalliset voimavarat ja varat ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan edes odota, että lasteni kummien pitäisi viettää aikaa lasteni kanssa, hoitaa tai ostella lahjoja, kuten monet kummiuden mieltävät.
Meillä kummi todistaa kasteen ja osallistuu lapsen elämään oman jaksamisensa mukaan. Kun ihmiset eivät asettaisi sille kummiudelle niin kauheita vaatimuksia, niin siitä kummiudesta ei tulisi mikään mörkö ja ikävä taakka, tai toisaalta pettymyksen aihe perheelle tai kummille itselleen. Meillä kaikilla on kuitenkin rajalliset voimavarat ja varat ylipäätään.
Tuollainen asenne sopii varmasti sinulle ja muille kaltaisillesi, mutta tuottaa pettymyksen niille jotka odottaa kummiudelta enemmän. Mutta tiedätkö mitä? Kumpikaan ryhmä ei ole sen oikeammassa kuin toinen. Siksi olisikin tärkeää, että kummiuteen liittyvistä odotuksista puhutaan ennen kuin kukaan sitoutuu mihinkään.
Minulla on neljä lasta. kummeja valitessani olen ajatellut, että tärkeintä on se, että kummi pitää lapsesta huolen, jos vanhemmille sattuu jotakin. Ehkä myös päinvastoin: Kummilapsi voi auttaa lapsetonta kummia vanhana huolehtimaan asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta. kummeja valitessani olen ajatellut, että tärkeintä on se, että kummi pitää lapsesta huolen, jos vanhemmille sattuu jotakin. Ehkä myös päinvastoin: Kummilapsi voi auttaa lapsetonta kummia vanhana huolehtimaan asioistaan.
Valitettavasti tästä tulee vain mieleen "perintöä odotellessa".
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta. kummeja valitessani olen ajatellut, että tärkeintä on se, että kummi pitää lapsesta huolen, jos vanhemmille sattuu jotakin. Ehkä myös päinvastoin: Kummilapsi voi auttaa lapsetonta kummia vanhana huolehtimaan asioistaan.
En tiedä mistä tällainen käsitys on syntynyt, mutta kummius ei, ikävä kyllä, tqrkoita mitenkään automaattisesti jos ollenkaan sitä, että vanhempien kuollessa kummi pitäisi lapsesta huolta. Kummin tehtävä (ainoa tehtävä!) on lapsen kristillinen ohjaus.
Ja tietenkin kummilapsieni äidit ovat ekstroverttejä, jotka jaksavat höyrytä kaikkialla ja ihmettelevät kaltaisiani ja varmasti salaa ihmettelevät, että miten surkea kummi tulikaan valittua. Harmittaa. Mutta ei sitä nuorempana osannut ajatella olevansa tällainen. Silloin suostui kaikkeen, eikä edes osannut sanoa ei, saati tiennyt mitä edes haluaa.