Eroan vaimostani.

Voisiko rouva mennä töihin, kun tuntuu olevan liikaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko rouva mennä töihin, kun tuntuu olevan liikaa aikaa.

Nyt saa mennäkkin, jos ei onnistu nopeasti etsimään uutta elättäjää. On myös heittänyt miltei kaiken omistamansa riskiin, joten kauppareissu on edessä. Lapsen takia olen eroa vetkutellut, mutta koska tuolle hulluudelle ei tule loppua, niin ero on ainoa vaihtoehto.

Oikein. Jätä se sika.

0/5

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Meillä on myös tuota, että minulle riittäisi vähempi tavaramäärä kuin miehelle, vaikken mikään konmarittaja olekaan. Mutta kunnioitan miehen tahtoa pitää kiinni tavaroistaan, koska tiedän miten loukkaavaksi hän kokisi sen, jos heittäisin jotain hänen tavaroitaan pois kysymättä lupaa. Avioliiton alkuaikoina tein joskus näin, kun en tiennyt miten mies siihen reagoi. Otin opikseni ja olen opetellut elämään sen kanssa, että mies ei helpolla tavaroistaan luovu. Hän puolestaan on hyväksynyt sen, että minä en halua asua tolkuttoman suuressa asunnossa, vaan minulle 100 neliötä on ehdoton yläraja. Asumme siis kompromissinä asunnossa joka on hieman tuon alle. Minusta tämä on vähän liian iso ja miehen mielestä vähän liian pieni, mutta kummallekin ihan riittävän ok.

Välillä liika tavaran määrä ja seinissä kiinni oleva raha ahdistaa, mutta ei niin paljon että haluaisin erota miehestä, jota kuitenkin rakastan. Olen ajatellut tämän niin, että sitten kun mies kuolee, niin muutan leskenä pienempään asuntoon jossa on vähemmän tavaraa. Viisikymppisiä vasta ollaan, joten ihan heti tämä ei toivottavasti ole edessä. Mutta ajatus kuitenkin siitä, että kun on avioliitossa, niin ei voi ihan oman mielensä mukaan elää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Sä olet tästä ap tehtaillut monta trollia. Milloin olet vasta muuttamassa yhteen tyttöystäväsi kanssa, mutta konmaritus ja nyt se on siis jo vaimo.... eikö sinulla äly ja mielikuvitus riitä muiden aiheiden käsittelyyn vai onko tuo joku neuroosi?

Ja turha änkätä, ettei kyse ole sinun trolleistasi, tyyli on kaikissa täsmälleen sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Tuo kuulostaa aika mitättömältä. Älä nuku miehen vieressä niin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Itse herkkäunisena tuo olisi itselle kova juttu. Varsinkin tuo miehen välinpitämättömyys. Oma mieheni kuorsaa, mille hän ei voi mitään mutta nukun sen vuoksi eri huoneessa. Voisitko sinäkin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tuota, että minulle riittäisi vähempi tavaramäärä kuin miehelle, vaikken mikään konmarittaja olekaan. Mutta kunnioitan miehen tahtoa pitää kiinni tavaroistaan, koska tiedän miten loukkaavaksi hän kokisi sen, jos heittäisin jotain hänen tavaroitaan pois kysymättä lupaa. Avioliiton alkuaikoina tein joskus näin, kun en tiennyt miten mies siihen reagoi. Otin opikseni ja olen opetellut elämään sen kanssa, että mies ei helpolla tavaroistaan luovu. Hän puolestaan on hyväksynyt sen, että minä en halua asua tolkuttoman suuressa asunnossa, vaan minulle 100 neliötä on ehdoton yläraja. Asumme siis kompromissinä asunnossa joka on hieman tuon alle. Minusta tämä on vähän liian iso ja miehen mielestä vähän liian pieni, mutta kummallekin ihan riittävän ok.

Välillä liika tavaran määrä ja seinissä kiinni oleva raha ahdistaa, mutta ei niin paljon että haluaisin erota miehestä, jota kuitenkin rakastan. Olen ajatellut tämän niin, että sitten kun mies kuolee, niin muutan leskenä pienempään asuntoon jossa on vähemmän tavaraa. Viisikymppisiä vasta ollaan, joten ihan heti tämä ei toivottavasti ole edessä. Mutta ajatus kuitenkin siitä, että kun on avioliitossa, niin ei voi ihan oman mielensä mukaan elää.

Hienoa että olette päässeet yhteisymmärrykseen. Ap

Jos tuo konmaritus kätkeekin sairauden?Paklp järjestellä tavaroita.

Aloittaja haluaa vain konmarittaa vaimonsa. Et kai vaan ole jo hankkimassa uutta tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Tuo kuulostaa aika mitättömältä. Älä nuku miehen vieressä niin ymmärtää.

No ei tosiaan ole mitätön syy, tuohan kertoo miehen luonteesta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Itse herkkäunisena tuo olisi itselle kova juttu. Varsinkin tuo miehen välinpitämättömyys. Oma mieheni kuorsaa, mille hän ei voi mitään mutta nukun sen vuoksi eri huoneessa. Voisitko sinäkin?

Asumme kaksiossa, joten möykkää ei pääse minnekään pakoon, eikä olohuoneen sohvalla nukkuminen ole kestävä ratkaisu. Joskus olen tehnyt kyllä sitäkin hermot menetettyäni. Minulle sopisi toki muuttaa isompaankin, mutta koska mies ei juuri pysty osallistumaan asumiskustannuksiin, on meidän tyydyttävä pieneen asuntoon.

Tämä on kompromissin tekemisen näkökulmasta vaikea asia. Jompikumpi joutuu joustamaan. Ehkä meidän pitäisi vain etsiä kumppanit, joiden vuorokausirytmit ja arjen tavat sopivat paremmin yhteen. Toisaalta kaikilla on omat vikansa, eikä etukäteen voi tietää, mikä nousee kynnyskysymykseksi kenenkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tuota, että minulle riittäisi vähempi tavaramäärä kuin miehelle, vaikken mikään konmarittaja olekaan. Mutta kunnioitan miehen tahtoa pitää kiinni tavaroistaan, koska tiedän miten loukkaavaksi hän kokisi sen, jos heittäisin jotain hänen tavaroitaan pois kysymättä lupaa. Avioliiton alkuaikoina tein joskus näin, kun en tiennyt miten mies siihen reagoi. Otin opikseni ja olen opetellut elämään sen kanssa, että mies ei helpolla tavaroistaan luovu. Hän puolestaan on hyväksynyt sen, että minä en halua asua tolkuttoman suuressa asunnossa, vaan minulle 100 neliötä on ehdoton yläraja. Asumme siis kompromissinä asunnossa joka on hieman tuon alle. Minusta tämä on vähän liian iso ja miehen mielestä vähän liian pieni, mutta kummallekin ihan riittävän ok.

Välillä liika tavaran määrä ja seinissä kiinni oleva raha ahdistaa, mutta ei niin paljon että haluaisin erota miehestä, jota kuitenkin rakastan. Olen ajatellut tämän niin, että sitten kun mies kuolee, niin muutan leskenä pienempään asuntoon jossa on vähemmän tavaraa. Viisikymppisiä vasta ollaan, joten ihan heti tämä ei toivottavasti ole edessä. Mutta ajatus kuitenkin siitä, että kun on avioliitossa, niin ei voi ihan oman mielensä mukaan elää.

Mihin sinä sitten sitä rahaa tarvitsisit, jos se ei olisi kiinni seinissä ja tavaroissa? Millä tavalla tavaran pois heittäminen lisää varallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Itse herkkäunisena tuo olisi itselle kova juttu. Varsinkin tuo miehen välinpitämättömyys. Oma mieheni kuorsaa, mille hän ei voi mitään mutta nukun sen vuoksi eri huoneessa. Voisitko sinäkin?

Asumme kaksiossa, joten möykkää ei pääse minnekään pakoon, eikä olohuoneen sohvalla nukkuminen ole kestävä ratkaisu. Joskus olen tehnyt kyllä sitäkin hermot menetettyäni. Minulle sopisi toki muuttaa isompaankin, mutta koska mies ei juuri pysty osallistumaan asumiskustannuksiin, on meidän tyydyttävä pieneen asuntoon.

Tämä on kompromissin tekemisen näkökulmasta vaikea asia. Jompikumpi joutuu joustamaan. Ehkä meidän pitäisi vain etsiä kumppanit, joiden vuorokausirytmit ja arjen tavat sopivat paremmin yhteen. Toisaalta kaikilla on omat vikansa, eikä etukäteen voi tietää, mikä nousee kynnyskysymykseksi kenenkin kohdalla.

Oletkos sanonut miehelle, että olet harkinnut toisen kumppanin etsimistä tuon syyn takia? Ei ehkä tajunnut, miten paljon asia häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Itse herkkäunisena tuo olisi itselle kova juttu. Varsinkin tuo miehen välinpitämättömyys. Oma mieheni kuorsaa, mille hän ei voi mitään mutta nukun sen vuoksi eri huoneessa. Voisitko sinäkin?

Asumme kaksiossa, joten möykkää ei pääse minnekään pakoon, eikä olohuoneen sohvalla nukkuminen ole kestävä ratkaisu. Joskus olen tehnyt kyllä sitäkin hermot menetettyäni. Minulle sopisi toki muuttaa isompaankin, mutta koska mies ei juuri pysty osallistumaan asumiskustannuksiin, on meidän tyydyttävä pieneen asuntoon.

Tämä on kompromissin tekemisen näkökulmasta vaikea asia. Jompikumpi joutuu joustamaan. Ehkä meidän pitäisi vain etsiä kumppanit, joiden vuorokausirytmit ja arjen tavat sopivat paremmin yhteen. Toisaalta kaikilla on omat vikansa, eikä etukäteen voi tietää, mikä nousee kynnyskysymykseksi kenenkin kohdalla.

Oletkos sanonut miehelle, että olet harkinnut toisen kumppanin etsimistä tuon syyn takia? Ei ehkä tajunnut, miten paljon asia häiritsee.

Olemme puhuneet erosta, ei pelkästään tämän syyn takia vaan yleensä yhteisen elämän sujumista koskevien toiveiden erojen vuoksi. Sanon, että en haluaisi erota ja että meidän pitäisi löytää keinot, joilla yhdessä asuminen olisi kummallekin miellyttävää. Mies on kanssani aina keskustelun ajan samaa mieltä, skarppaa muutamaksi päiväksi mutta palaa sitten samoihin tapoihinsa. Vaikeahan se on liki nelikymppisenä tapojaan muuttaa. Välillä tuntuu, että mieskin ehkä miettii eroa mutta ei vain saa aikaiseksi, ikään kuin hän odottaisi, että heitän hänet ulos (asunto on siis minun), jotta hän voisi esiintyä uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla yleisin eron syy on toisen tekemättömyys, mikä on väärin. Mutta, toisen tahallinen kiusanteko, mustä aiheutuu vielä taloudellista tappiota on minusta paljon pahempaa. Miksi edes kukaan tekew kiusaa puolisolleen.

Minä myös harkitsen eroa avopuolisostani vähän vastaavasta syystä, osa hänen tekemisistään on alkanut tuntua kiusanteolta. Hänellä on paljon ärsyttäviä tapoja, joita ei suostu muuttamaan. Teen työtä, jossa on jatkuva meteli ja kaipaan kotona rauhaa sekä kunnon yöunia. Vapaapäiväni aamuna saatan kuitenkin herätä siihen, että mies kuuntelee lujalla yhtä kappaletta repeatilla toista tuntia. Iltaisin hän katselee YouTube-videoita sängyssä ilman kuulokkeita, kun minä yritän rauhoittua saadakseni unen päästä kiinni. Tuntuu kohtuuttomalta, että käymme saman keskustelun joka ilta: pyydän miestä laittamaan kuulokkeet ja mies huokaa, kuinka minä vain nalkutan eikä hän saa tehdä mitään, mitä haluaa.

Nämä voivat kuulostaa ihan pikku jutuilta, mutta ne alkavat toistuessaan muuttua isommiksi kysymyksiksi toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä. Tuntuu, ettei mies välitä minusta ja työstäni yhtään. Turhautuneisuuttani lisää se, että työni on miehen työtä vaativaampaa ja tienaan miestä selvästi enemmän. Vastaan suuremmasta osasta kulujamme. Jo siksi toivoisin, että hän osaltaan huomioisi levon tarpeeni.

Itse herkkäunisena tuo olisi itselle kova juttu. Varsinkin tuo miehen välinpitämättömyys. Oma mieheni kuorsaa, mille hän ei voi mitään mutta nukun sen vuoksi eri huoneessa. Voisitko sinäkin?

Asumme kaksiossa, joten möykkää ei pääse minnekään pakoon, eikä olohuoneen sohvalla nukkuminen ole kestävä ratkaisu. Joskus olen tehnyt kyllä sitäkin hermot menetettyäni. Minulle sopisi toki muuttaa isompaankin, mutta koska mies ei juuri pysty osallistumaan asumiskustannuksiin, on meidän tyydyttävä pieneen asuntoon.

Tämä on kompromissin tekemisen näkökulmasta vaikea asia. Jompikumpi joutuu joustamaan. Ehkä meidän pitäisi vain etsiä kumppanit, joiden vuorokausirytmit ja arjen tavat sopivat paremmin yhteen. Toisaalta kaikilla on omat vikansa, eikä etukäteen voi tietää, mikä nousee kynnyskysymykseksi kenenkin kohdalla.

Ei yksinasuminenkaan pahasta ole. Minä olisin eronnut aikoja sitten tuollaisesta miehestä. Ihan selvästi ei arvosta sinua yhtään vaan tuo on pelkästään kiusantekoa. Meillä kumpikaan ei edes lue sängyssä, ettei toinen häiriinny valosta. Youtuben katsominen ilman kuulokkeita vieressä on suorastaan haistattelua sinulle. 

Otsikosta näki, että kyseessä on provo, viestistä näki että se on provo ja ap:n vastauksista näki että se on provo. Ja silti jotkut kirjoittavat tänne romaanipostauksia😂