Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelusta ei tule mitään masennuksen takia
13.01.2019 |
Tämä tutkinto ei ole yrityksistä huolimatta edennyt kahteenvuoteen mihinkään ja mikään lääke tai terapia ei tunnu auttavan... onko minulla enää mitään toivoa? ikääkin jo 26 vuotta, ei oikein hyvää lupaa tulevaisuudelle
Kommentit (20)
Kiinnostaako ala jota opiskelet (edes vähän) vai olisiko jokin mieluisampi vaihtoehto olemassa? Jos aavistelet, että motivaation puute johtuu ennemmin masennuksesta, niin ei kannata luovuttaa. Iältäsikään et ole yhtään liian vanha.
Jos taas tuntuu että opiskelu vain masentaa entisestään,etkä ole aidosti kiinnostunut siitä niin mitä sitten tekisit? Kotiin ei kannata hautautua,se vain pahentaa asioita.
Mitä lääkettä syöt ja millä annoksella? Oletko ylipäätään tyytyväinen saamaasi hoidon tasoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ehdotuksia. Viis veisaat olotilastasi, otat vain kirjan käteen ja alat kirjoittamaan. Ei ole muuta lääkettä.
Terv. 12 vuotta terapiaa takana.
Vierailija kirjoitti:
Missä on eniten ongelmaa? Et saa hommia tehtyä tai, et pääse luennoille? Oletko hakenut sairastodistuksen. Siis, jos pystyisit suorittaman kursseja omaan tahtiin jaksamisen mukaan, niin ettei tuet kuitenkaan katkea.
Alku oli oikein hyvä mutta muutaman kuukauden jölkeen löi päälle yhden pahimpia masennuskausia minkä muistan, kesti kuukausia melkein keskeytyksettä sillä ei-pysty-edes-sängystä-nousta vakavuudella. Tuet on jo katkaistu mutta eivät sentään peri takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on eniten ongelmaa? Et saa hommia tehtyä tai, et pääse luennoille? Oletko hakenut sairastodistuksen. Siis, jos pystyisit suorittaman kursseja omaan tahtiin jaksamisen mukaan, niin ettei tuet kuitenkaan katkea.
Alku oli oikein hyvä mutta muutaman kuukauden jölkeen löi päälle yhden pahimpia masennuskausia minkä muistan, kesti kuukausia melkein keskeytyksettä sillä ei-pysty-edes-sängystä-nousta vakavuudella. Tuet on jo katkaistu mutta eivät sentään peri takaisin.
Sängyssä pystyy kirjoittamaan hyvin maaten ja samoin lukemaan tentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako ala jota opiskelet (edes vähän) vai olisiko jokin mieluisampi vaihtoehto olemassa? Jos aavistelet, että motivaation puute johtuu ennemmin masennuksesta, niin ei kannata luovuttaa. Iältäsikään et ole yhtään liian vanha.
Jos taas tuntuu että opiskelu vain masentaa entisestään,etkä ole aidosti kiinnostunut siitä niin mitä sitten tekisit? Kotiin ei kannata hautautua,se vain pahentaa asioita.
Mitä lääkettä syöt ja millä annoksella? Oletko ylipäätään tyytyväinen saamaasi hoidon tasoon?
Motivaatio oli täysin kohdillaan ja parani vielä aloituksesta kunnes masennus iski. Essitalopraamia15 mg, vuoden terapiat takana, helpotti oloa monesti mutta ratkaisua ei löytynyt sieltäkään. Kokonaisuutena on kai oltava tyytyväinen, moni ei saa tätäkään eikä varsinkaan edes näin nopeasti kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka sitten ihmeessä, kyllä sinä vielä sieltä valmistut. Pitää vaan saada nyt se masennus aisoihin.
Oliko terapiasi ihan psykoterapiaa?Voisiko lääkitystä nostaa? Mikäli ongelmasi on ennemmin suhteesi menneeseen, kuin nykyisyyden akuutit masentavat käytännön realiteetit(esim. rahan/ihmissuhteiden puute), niin suosittlen pidempää terapiaa. Kelan kautta tämä on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on eniten ongelmaa? Et saa hommia tehtyä tai, et pääse luennoille? Oletko hakenut sairastodistuksen. Siis, jos pystyisit suorittaman kursseja omaan tahtiin jaksamisen mukaan, niin ettei tuet kuitenkaan katkea.
Alku oli oikein hyvä mutta muutaman kuukauden jölkeen löi päälle yhden pahimpia masennuskausia minkä muistan, kesti kuukausia melkein keskeytyksettä sillä ei-pysty-edes-sängystä-nousta vakavuudella. Tuet on jo katkaistu mutta eivät sentään peri takaisin.
Älä ole liian ankara itsellesi. Jos joskus on huonompia kausia, niin keskity voimaan hyvin. Voit menneisyyttä ajattelemalla uskotella itsellesi, että vielä koittaa paremmat ajat niin kuin aina enenkin. Sitten kun voit paremmin, niin teet sen minkä voit. Mikä on aiheuttanut masennuksen, jos saa kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on eniten ongelmaa? Et saa hommia tehtyä tai, et pääse luennoille? Oletko hakenut sairastodistuksen. Siis, jos pystyisit suorittaman kursseja omaan tahtiin jaksamisen mukaan, niin ettei tuet kuitenkaan katkea.
Alku oli oikein hyvä mutta muutaman kuukauden jölkeen löi päälle yhden pahimpia masennuskausia minkä muistan, kesti kuukausia melkein keskeytyksettä sillä ei-pysty-edes-sängystä-nousta vakavuudella. Tuet on jo katkaistu mutta eivät sentään peri takaisin.
Älä ole liian ankara itsellesi. Jos joskus on huonompia kausia, niin keskity voimaan hyvin. Voit menneisyyttä ajattelemalla uskotella itsellesi, että vielä koittaa paremmat ajat niin kuin aina enenkin. Sitten kun voit paremmin, niin teet sen minkä voit. Mikä on aiheuttanut masennuksen, jos saa kysyä?
Sen kun tietäisi. Näitä on ollut vuosia ja kaikki aiemmat yritykset opiskella yhtään mitään kaatuvat ennen pitkää. Tämä oli uusi ennätys, 2,5 kk ja 2 kurssia. Tällä iällä on jo jonkinlaista näyttöä tulevasta suunnasta.
Vaihda terapeuttia ja tarkistuta lääkitys psykiatrilla. Terveyskeskuslääkärin pätevyydellä ei psyykelääkitys välttämättä osu kohdilleen. Älä anna periksi. Tsemppiä. (Kokemusta on että terapeutin vaihto kannatti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti olet vielä nuori. Ei ole harvinaista saada opintoja valmiiksi reippaasti yli 30-vuotiaana. Vuosi terapiaa takana ei vielä ole paljon sekään. On ihan mahdollista, että ihan iän myötä masennuksesi helpottavat, ja on mahdollista, että löytyy toimivammat hoidot niihin niin että muutos voi tulla nopeamminkin. Tiedän, että tuossa tilanteessa tulee helposti olo, että mistään ei tule enää mitään, mutta se on masennuksen oire sekin. Usko pois, samantapaisia vaikeuksia on lukemattomilla muilla ja niin heistä/meistä moni kuitenkin ennemmin tai myöhemmin saa opinnot loppuun ja työelämääkin nähtyä.
Ja kaikesta huolimatta monet ovat työelämässä ilman opintojakin. Itselläni opinnot venyivät ja paukkuivat ja töitä uskalsin tuskin edes hakea, mutta lopulta jotain töitä sain ja se antoikin onnistumisen kokemuksia verrattuna takkuaviin opintoihin. Ei tässä nyt mitään loisteliasta työuraa ole takana, mutta näin nelikymppisenä alan jo vähän paremmin hahmottaa, millaisessa työssä jaksan paremmin ja olen saanut kouluttauduttua vähän lisääkin päästäkseni paremmin sopiviin töihin. Jossain töissä se, että on nähnyt elämää ja kokenut masennustakin on myös vahvuus.
Jouduin aikanaan masennuksen ja paniikkihäiriön takia 3 kk saikulle koulusta, opettajilta tuli vaan v-ttuilua niskaan. Olin tuolloin 23-vuotias ja kuulemma heikko luuseri, jonka on turha haaveilla valmistumisesta. Mulla kävi niin päin että käänsin tuon pahanpuhumisen vahvuudeksi (prkl minähän näytän stna), ja muistan kun opparin palautuksessa vielä yliopettaja ei voinut kestää että sain kuin sainkin paperit ulos amk:sta ja hyvillä arvosanoilla. Valmistuin vuoden muuta luokkaa myöhemmin. Mulla oli tuolloin ja on yhä lääkityksenä Escitalopram Orion 15 mg.
Tsemppiä, ap. Ajattele, että kun saat tutkinnon kasaan, se avaa ovia elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin aikanaan masennuksen ja paniikkihäiriön takia 3 kk saikulle koulusta, opettajilta tuli vaan v-ttuilua niskaan. Olin tuolloin 23-vuotias ja kuulemma heikko luuseri, jonka on turha haaveilla valmistumisesta. Mulla kävi niin päin että käänsin tuon pahanpuhumisen vahvuudeksi (prkl minähän näytän stna), ja muistan kun opparin palautuksessa vielä yliopettaja ei voinut kestää että sain kuin sainkin paperit ulos amk:sta ja hyvillä arvosanoilla. Valmistuin vuoden muuta luokkaa myöhemmin. Mulla oli tuolloin ja on yhä lääkityksenä Escitalopram Orion 15 mg.
Tsemppiä, ap. Ajattele, että kun saat tutkinnon kasaan, se avaa ovia elämässä.
Sitä ei oikein jaksa näin monen vuoden, yrityksen ja epäonnistumisen jälkeen ajatella että tulevaisuudessa jokin olisi paremmin
Aika sama lopettaa. Työelämä on huomattavasti opiskeluja kovempaa, joten tuskin sinusta siihenkään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin lopetin jo aikapäiviä sitten. 5 yritystä takana. sai riittää minulle. Nykyään eläkkeellä ja huomattavasti onnellisempi. 20-vuotias olen. Ei vaikean masennuksen kanssa opiskella tai tehdä töitä.
Jos pää on väsynyt menet lenkille ja jos keho väsynyt käytät päätäsi.
Tuntuuko kuitenkin, että ala on oikea? Vai esim. liian kilpailuhenkinen?
Vierailija kirjoitti:
On ehdotuksia. Viis veisaat olotilastasi, otat vain kirjan käteen ja alat kirjoittamaan. Ei ole muuta lääkettä.
Terv. 12 vuotta terapiaa takana.
Analyyttista? Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehdotuksia. Viis veisaat olotilastasi, otat vain kirjan käteen ja alat kirjoittamaan. Ei ole muuta lääkettä.
Terv. 12 vuotta terapiaa takana.
Analyyttista? Vai?
Ne tehtävät valmistuvat pala kerrallaan meni siihen 5 tai 12 vuotta. Mitään ihmelääkettä ei ole olemassa. Jos halluat sen tutkinnon niit teet sitä vaikka olisi kuinka kurjaa ja itku silmässä. Jos et halua niin et tee. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kuitenkin, että ala on oikea? Vai esim. liian kilpailuhenkinen?
Ala on juuri oikea eikä mitenkään kilpailtu. Ainoat vaikeudet minulla on itseni kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Missä on eniten ongelmaa? Et saa hommia tehtyä tai, et pääse luennoille? Oletko hakenut sairastodistuksen. Siis, jos pystyisit suorittaman kursseja omaan tahtiin jaksamisen mukaan, niin ettei tuet kuitenkaan katkea.