Mieheni ei osaa tehdä fiksuja ruokaostoksia
Latoo kärryyn vaikka ja mitä sattuu huvittamaan. Sitten kauhistelee loppusummaa kassalla ja pohtii ääneen miten kallista kaupassa käynti voikaan olla. Tästä jos sanoo, että vähän miettimällä niitä ostoksia pääsisi paljon halvemmalla, niin alkaa se kitinä ja kiukuttelu jolla varmasti pilaa kaikkien päivän. Miten saisin hänet ymmärtämään, että suunnittelu ja kauppalista on kaiken A ja O? Onneksi olen meillä pääasiassa ruokakauppavastaava, sillä muuten meillä menisi kaikki raha ruokaan. Itse saan helposti alle satasella viikon ruuat kolmihenkiselle perheelle, hän samalla rahalla muutamaksi päiväksi.
Vaikka olenkin huomattavasti fiksumpi rahankäyttäjä niin en todellakaan sano, etteikö joskus ei saisi ostaa extraa ja vähän mielitekojen mukaan... Mutta kun mielitekoja ja heräteostoksia kertyy useita kymmeniä euroja aina kun hänet erehtyy ottamaan kauppaan mukaan, niin siinä kohtaa on mielestäni tutkiskelun paikka.
Kommentit (52)
Onko hönellä jokin älyllinen kehityshäiriö?
Isäni tapasi sanoa, että jos haluat asiat tehtävän kunnolla, ne kannattaa tehdä itse. Silloin ei tarvitse välittää, että toinen tekee väärin tai huonosti.
No tuon takia meillä minä vastaan perheen kauppaostoksista ja ruuan laitosta. Ei haittaa mua ollenkaan, tykkään suunnitella ja tehdä ruokaa. Mies sitten vaihtaa mun autoon polttimot ja renkaat + paljon muita hommia mitkä ei kovin hyvin luonnistu multa. Kaikki voittaa.
Meillä mies ostaa kaupasta esim. ranuja, hamppareita, majoneesisalaatteja, limua ja kolmioleipiä tai paahtoleipää. En pysty syömään noista oikein mitään. Mieluummin teen keittoja tai vaikka kalaa ja muusia, jälkkäriksi vaikka pannukakku. Ei ne munkaan tekemät ruuat aina niin terveellisiä oo, mutta rahaa menee ehkä kolmasosa siitä mitä miehellä.
Vierailija kirjoitti:
No tuon takia meillä minä vastaan perheen kauppaostoksista ja ruuan laitosta. Ei haittaa mua ollenkaan, tykkään suunnitella ja tehdä ruokaa. Mies sitten vaihtaa mun autoon polttimot ja renkaat + paljon muita hommia mitkä ei kovin hyvin luonnistu multa. Kaikki voittaa.
Meillä mies ostaa kaupasta esim. ranuja, hamppareita, majoneesisalaatteja, limua ja kolmioleipiä tai paahtoleipää. En pysty syömään noista oikein mitään. Mieluummin teen keittoja tai vaikka kalaa ja muusia, jälkkäriksi vaikka pannukakku. Ei ne munkaan tekemät ruuat aina niin terveellisiä oo, mutta rahaa menee ehkä kolmasosa siitä mitä miehellä.
Paahtoleipää ei pysty syömään tukehtumatta, mutta pannari kyllä uppoaa. Hillolla vai sokerilla?
En usko, että hän älyllisesti vajaa on. Kauhean fiksu ja kätevä monessa asiassa, mutta tämä ostokäyttäytyminen on jotain ihan järkyttävää. Osaa kyllä tehdä ruokaa, mutta ei ostaa sitä. Luulen, että perimmäinen syy on siinä, että hänen ei ole ikinä tarvinnut asua yksin ja opetella kantapään kautta vähillä rahoilla taloudenhallintaa.
Mullekin kaupassa käynti ja ostosten suunnittelu on mieluisaa puuhaa, mutta näin viimeisillään raskaana on joskus kiva armahtaa itseään ja ottaa mies kauppaan mukaan, jotta saa kantajan painaville ostoskasseille.
AP
Minä päätin jo 16v iässä, että hankin sellaisen ammatin, että ei tarvitse ruokakaupassa rahaa miettiä. Minulle on ihan se ja sama, mitä ruokaa mies kaupasta tuo, koska pystyn omalla palkalla ostamaan kaiken tarpeellisen. Jos mies ostaa herkkuja, niin meillä syödään viikonloppuna salmiakkiaakkosia ja kermaperunoita. Aika suppea ruokavalio, mutta en ota siitä mitään pulttia.
Meillä on molemmilla vähän sama "tauti" kun miehelläsi. Ostetaan paljon epäolennaista. Viikonlopun plus yhden päivän ruoat kyllä lopulta miettimisen jälkeen keksitään. Siihen mennessä kori on jo täynnä kaikenlaista ei niin välttämätöntä. Meillä menee ainakin 200 e kauppaan viikossa. Lisäksi syömme päivisin töissä usein ravintoloissa, joten illalla ei enää tehdä useinkaan ruokaa... Pitäisi kait tehdä lista ja noudattaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin jo 16v iässä, että hankin sellaisen ammatin, että ei tarvitse ruokakaupassa rahaa miettiä. Minulle on ihan se ja sama, mitä ruokaa mies kaupasta tuo, koska pystyn omalla palkalla ostamaan kaiken tarpeellisen. Jos mies ostaa herkkuja, niin meillä syödään viikonloppuna salmiakkiaakkosia ja kermaperunoita. Aika suppea ruokavalio, mutta en ota siitä mitään pulttia.
No ei meilläkään varsinaista hätää rahan suhteen tule, vaikka mies ostaa kaikkea turhaa ja kallista. En silti nää mitään järkeä tuhlata päättömästi ruokakaupassa, kun edullisesti saa hyvää ja terveellistä. Enkä halua lapselle syöttää mitä tahansa, vaan ihan tavallista kotiruokaa mieluiten.
AP
No meillä mies ostas kaikkea mahdollisimman halpaa, itse valitsen monipuolisesti perusraaka-aineita ja mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Itse siellä täytyy käydä, niin saa mitä haluaa.
Kyllästynyt kirjoitti:
Latoo kärryyn vaikka ja mitä sattuu huvittamaan. Sitten kauhistelee loppusummaa kassalla ja pohtii ääneen miten kallista kaupassa käynti voikaan olla. Tästä jos sanoo, että vähän miettimällä niitä ostoksia pääsisi paljon halvemmalla, niin alkaa se kitinä ja kiukuttelu jolla varmasti pilaa kaikkien päivän. Miten saisin hänet ymmärtämään, että suunnittelu ja kauppalista on kaiken A ja O? Onneksi olen meillä pääasiassa ruokakauppavastaava, sillä muuten meillä menisi kaikki raha ruokaan. Itse saan helposti alle satasella viikon ruuat kolmihenkiselle perheelle, hän samalla rahalla muutamaksi päiväksi.
Vaikka olenkin huomattavasti fiksumpi rahankäyttäjä niin en todellakaan sano, etteikö joskus ei saisi ostaa extraa ja vähän mielitekojen mukaan... Mutta kun mielitekoja ja heräteostoksia kertyy useita kymmeniä euroja aina kun hänet erehtyy ottamaan kauppaan mukaan, niin siinä kohtaa on mielestäni tutkiskelun paikka.
Tuon takia en ota lapsia kauppaan. Miehelläsi voisi toimia ennakoon tehty kauppalappu ja se, että ostaa vain kauppalappuun merkatut asiat niin huomaa, että kauppalasku jää pienemmäksi.
Kuulostaa todella tutulta. Meillä yleensä käydään yhdessä kaupassa ja olen yleensä suunnitellut ruoka- ja kauppalistan etukäteen. Tästä huolimatta mies lappaa hintalappua katsomatta hyllyjen välistä kaikenlaista naposteltavaa ja juomaa "ettei vain jää nälkä". Sitten kassalla kauhistellaan kuinka paljon kaupassa käyminen maksaa. Ja todellisuudessa suurin osa jää tästä ylimääräisestä jää syömättä, koska olen suunnitellut ruokailut ja ostokset tarpeen mukaiseksi.
Tuo on vielä pieni ongelma. Minun mieheni ostaa aina täsmälleen samat ostokset, oli niille tarvetta tai ei. Eikä sitten mitään muuta. Ei auta listat, ei muistuttelut, ei nalkutus, ei maanittelu.
Kauppakassissa on aina:
- ruispaloja
- kermajuustoa
- margariinia
- keittokinkkua
- sokeria
- teetä
- tomaattia
- viinirypäleitä
- suolakurkkua
- punasipuli
- possun ulkofilettä
Kohta repeän raivosta...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella tutulta. Meillä yleensä käydään yhdessä kaupassa ja olen yleensä suunnitellut ruoka- ja kauppalistan etukäteen. Tästä huolimatta mies lappaa hintalappua katsomatta hyllyjen välistä kaikenlaista naposteltavaa ja juomaa "ettei vain jää nälkä". Sitten kassalla kauhistellaan kuinka paljon kaupassa käyminen maksaa. Ja todellisuudessa suurin osa jää tästä ylimääräisestä jää syömättä, koska olen suunnitellut ruokailut ja ostokset tarpeen mukaiseksi.
Meillä sama ongelma ja sitten saa heittää pois kun ei kertakaikkiaan keksi ja ehdi tehdä kaikesta. Pakastimeenkaan ei mahdu.
AP
Outoja miehieä teillä, kun eivät osaa normaalia ruokaa ostaa tai edes noudattaa ostoslistaa.
Meillä mies osaa ostaa ilman ostoslistaa tosi järkevästi. Itse ostan liikaa herkkuja ja kauppaan menee liikaa rahaa mutta mies on meillä miljoona kertaa järkevämpi kaupassa kävijä. Ostaa vaan ruokaa, ei yhtään herkkuja.
Meillä minä käyn kaupassa n. 95% ajasta ja hoidan myös ateriasuunnittelun ja valmistuksen. Miehelläni ei ole pienintäkään taitoa suunnitella , ostaa tai valmistaa mitään. Lähetän joskus kauppaan listan kanssa ja noudattaa sitä pilkulleen. Ehkä kerran vuodessa ostaa listan ulkopuolelta jonkun sipsipussin tai suklaalevyn. Auttaa ruuanlaitossa pesemällä perunat tai pilkkomalla vihanneksia, minun pyynnöstäni tietysti.
Hyvä ruoka on ainakin meillä paljon tärkeämpää kuin penninvenytys ja kauppaan kuluukin kahdelta hengeltä n. 150 € viikko. Toki vähemmälläkin selviäisi, jos ostaisi vähemmän laadukasta lihaa, halvempia vihanneksia, hedelmiä ja herkkuja, jättäisi eksoottisemmat (lue kalliimmat) mausteet, vähäsokeriset myslit yms. kauppaan ja sitä rataa.
Toinen ääripää on minun mieheni. Ei välitä niinkään rahasta, mutta ostoskorissa on viikosta toiseen vain vähärasvaista kanaa, kalaa ja lihaa, riisiä, bataattia sekä parsakaalia ja porkkanoita. Tietenkin puuroa ja kananmunia unohtamatta. Ruokaympyrä on täydellinen ja mieheni kuin veistos, mutta joskus tekisi mieli relata.
Vierailija kirjoitti:
Toinen ääripää on minun mieheni. Ei välitä niinkään rahasta, mutta ostoskorissa on viikosta toiseen vain vähärasvaista kanaa, kalaa ja lihaa, riisiä, bataattia sekä parsakaalia ja porkkanoita. Tietenkin puuroa ja kananmunia unohtamatta. Ruokaympyrä on täydellinen ja mieheni kuin veistos, mutta joskus tekisi mieli relata.
Täällä samanlainen mies. Hän ostaa todella monipuolisesti vihanneksia ja hedelmiä ja protskuja. Herkkuna ostaa kuorellisia saksanpähkinöitä. Tuo kyllä mulle muita herkkuja pyydettäessä.
Vinkkejä kaipailisin...
AP