Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun elämä on täyttä paskaa
05.01.2019 |
"Elämä on ihmisen parasta aikaa" Ja vitut on! Ei ole minun elämällä mitään tarkoitusta. Kaikki mihin ryhdyn tuntuu olevan tuomittu epäonnistumaan. Jotkut varmasti ajattelevat, että tämä on taas jonkun itsesäälissä rypevän narinaa, mutta en vain voi sille mitään, että en löydä elämälleni yhtään mitään järkevää tarkoitusta.
En osaa mitään, enkä ole missään hyvä. Miten tällainen ihminen pääsisi sellaisiin töihin, että pystyisi elättämään edes itsensä? Ei näköjään mitenkään. Päätin aloittaa opiskelun, mutta ei siitäkään mitään tule. Ainoastaan jatkuvia epäonnistumisia ja en tunnu oppivan mitään. Nyt sitten koulu ainoastaan ahdistaa kun tietää mitä päivät taas tuovat mukanaan. Ihan kuin ei olisi ahdistanut jo ennen opiskelujakin ihan tarpeeksi. Yötkin menee valvoessa kun pohtii, että mitä helvettiä tämän elämän kanssa oikein tekisi. Sitä vaan toivoo, että ei olisi koskaan edes syntynytkään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit tehdä asialle? Ei se elämä valittamalla paremmaksi muutu.
Ei myöskään hakkaamalla päätä seinään jos ei tule mistään mitään. En ole ketjun aloittaja kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit tehdä asialle? Ei se elämä valittamalla paremmaksi muutu.
Yrittänyt päästä elämässä edes johonkin suuntaan, mutta paikallaan sitä vaan junnaa. Ihan rehellisesti sanottuna mielessä on käynyt luovuttaminen. Antaa vaan asioiden olla ja alkaa vaikka ryyppäämään niin helvetisti, että muutkin tajuaa, että ei tästä minun elämästä mitään tule. Välillä mielessä on käynyt se lopullinenkin ratkaisu, mutta sen toteutumiseen en oikein usko.
Suunnittele se mihin ryhdyt vähän paremmin ja lakkaa odottamasta epäonnistumista. Tuolla asenteella varmasti menee kaikki päin seiniä kun asenteesi on se että kaikki menee pieleen.Et ole tainnut lukea vetovoiman laista ja siitä että ihminen itse ohjaa itseään siihen suuntaan että odotukset toteutuvat. Sä odotat että kaikki menee pieleen joten toimit niin että kaikki menee pieleen.
Palastele se urakka ja tee pieniä välietappeja, Nyt koitat liian suuria kokonaisuuksia.Relaa.
Minulla ihan samoja ajatuksia. Ei kaikista ole opiskelemaan, miksei muille riitä se että tekee jtn normi työtä? Miks pitää kyseenalaistaa se mitä teen?
Minä inhoan itseäni, en riitä, oon tyhmä ja kiittämätön. Ihan sama vaikka kuolisin tänään, ei haittaisi. Kadehdin niitä jotka oikeasti osaa nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samoja ajatuksia. Ei kaikista ole opiskelemaan, miksei muille riitä se että tekee jtn normi työtä? Miks pitää kyseenalaistaa se mitä teen?
Minä inhoan itseäni, en riitä, oon tyhmä ja kiittämätön. Ihan sama vaikka kuolisin tänään, ei haittaisi. Kadehdin niitä jotka oikeasti osaa nauttia elämästä.
Pääsisi edes töihin! Sellaisiin töihin joista saisi ihan ihmiselle kuuluvaa palkkaa. Mutta kun on tällainen yksinkertainen ihminen jonka osaaminen on rajallista, niin eipä minulle oikein nykypäivänä sellaista työtä löydy.
Muutenkin tuntuu siltä, että en ole normaali, ja tämä maailma ei yksinkertaisesti ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😎Minä myös. En saa kiinni normista elämän virrasta. Outo. Joissain alueissa taitavakin, mutta outous vie voiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Minä olen onnistunut kyllä kouluttautumaan ja saamaan työpaikan. Mutta ei ole kummoinen työpaikka, käyn siellä vaan jotta vaikuttaisin edes jokseenkin normaalilta ihmiseltä jolla on elämä. Jos ei olisi töitä, en varmasti poistuisi kotoa ruokakauppaa pidemmälle. Ei minun olemisella täällä ole mitään tarkoitusta eikä minua kukaan oikeastaan tarvitse. Lapsia ei ole siunaantunut joten sikälikin olen aivan turha ihminen, kun en onnistu edes sukua jatkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samoja ajatuksia. Ei kaikista ole opiskelemaan, miksei muille riitä se että tekee jtn normi työtä? Miks pitää kyseenalaistaa se mitä teen?
Minä inhoan itseäni, en riitä, oon tyhmä ja kiittämätön. Ihan sama vaikka kuolisin tänään, ei haittaisi. Kadehdin niitä jotka oikeasti osaa nauttia elämästä.Pääsisi edes töihin! Sellaisiin töihin joista saisi ihan ihmiselle kuuluvaa palkkaa. Mutta kun on tällainen yksinkertainen ihminen jonka osaaminen on rajallista, niin eipä minulle oikein nykypäivänä sellaista työtä löydy.
Muutenkin tuntuu siltä, että en ole normaali, ja tämä maailma ei yksinkertaisesti ole minua varten.
Kunpa
Kaikkien ihmisten elämät ovat ihan turhia, jos katsoo vähänkin kauempaa. Ainoastaan jos on joku Jeesus tai Einstein, voi sillä olla vaikutusta hieman pidemmällä aikavälillä. Kaikki muut miljardit ihmiset unohtuvat melkein heti, kun aika heistä jättää. Ei kannata stressata sen oman elämän merkityksellisyyden kanssa, kun ei sillä ole merkitystä vaikka mitä tekisi.
Sitä voi miettiä, onko joku mieluinen asia millä elämänsä täyttäisi. Työnteko ei välttämättä onnea tuo, ainoastaan keinon täyttää elämä jollakin näennäisen merkityksellisellä, niin ettei ehdi miettiä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikeastaan edes välitä omasta elämästäni. Teen paljon töitä mutta en itselleni sillä tiedän olevani vain väliaikainen toimija maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ihmisten elämät ovat ihan turhia, jos katsoo vähänkin kauempaa. Ainoastaan jos on joku Jeesus tai Einstein, voi sillä olla vaikutusta hieman pidemmällä aikavälillä. Kaikki muut miljardit ihmiset unohtuvat melkein heti, kun aika heistä jättää. Ei kannata stressata sen oman elämän merkityksellisyyden kanssa, kun ei sillä ole merkitystä vaikka mitä tekisi.
Sitä voi miettiä, onko joku mieluinen asia millä elämänsä täyttäisi. Työnteko ei välttämättä onnea tuo, ainoastaan keinon täyttää elämä jollakin näennäisen merkityksellisellä, niin ettei ehdi miettiä sen enempää.
En minä ainankaan tarkoita, että minun elämälläni pitäisiköän olla mitään suurempaa merkitystä kenellekään muulle. Mutta kun ei sillä ole edes minulle itselleni mitään merkitystä. Ei minun mielestäni ihmisen elämä ole turhaa jos hän itse nauttii siitä, silloinhan sillä on hänelle itselleen suuri merkitys. Itse en ole pystynyt monen vuoteen omastani nauttimaan.
T. 10
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ihmisten elämät ovat ihan turhia, jos katsoo vähänkin kauempaa. Ainoastaan jos on joku Jeesus tai Einstein, voi sillä olla vaikutusta hieman pidemmällä aikavälillä. Kaikki muut miljardit ihmiset unohtuvat melkein heti, kun aika heistä jättää. Ei kannata stressata sen oman elämän merkityksellisyyden kanssa, kun ei sillä ole merkitystä vaikka mitä tekisi.
Sitä voi miettiä, onko joku mieluinen asia millä elämänsä täyttäisi. Työnteko ei välttämättä onnea tuo, ainoastaan keinon täyttää elämä jollakin näennäisen merkityksellisellä, niin ettei ehdi miettiä sen enempää.
Itseä ahdistaa vielä omien odotusteni lisäksi se, että minut tottakai arvotetaan tässä yhteiskunnassa sen mukaan mitä teen. Olen työtön, joka ei pääse elämässään eteenpäin, ei siis kannata juurikaan odotella, että minua pidettäisiin yhtään minään. On ihan se ja sama onko hyvä ja mukava tyyppi jos ei saa elämässään mitään järkevää aikaiseksi. Olisihan se ihan kiva kokea joskus rakkauskin, mutta kukapa sitä ottaa riipakseen ikityötöntä, joka potee käsittämätöntä riittämättömyydentunnetta.
Mulla on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässä. Olen lapseton ja eronnut ja ollut yksin jo vuosikymmeniä. Vaikka elämäni ei niin merkityksellistä olekaan, niin teen merkityksellistä työtä ja se antaa merkityksen mun elämälle. Vaikka oma työsi ei merkityksellistä olisikaan, niin kerran viikossa joku vapaaehtoistyö, vaikka vanhuksen saattaminen lääkäriin ( huutava pula vapaaehtoisista saattajista) voi tuoda perspektiiviä ja merkitystä muuten valjuun elämään.
Ihan on samat tunnelmat täällä. "Vetovoiman lakia" kokeilin jo, eli elin vähän aikaa pää pensaassa, keskittyen vain ja ainoastaan hyviin asioihin. Ei se mitään ongelmia ratkaissut, olin toki näennäisen tyytyväinen kun siinä uskonnossa tyytymättömyys on kiellettyä mutta elämä oli ihan samaa. Oikeasti en vain pysty nauttimaan elämästä yhtään, en yhtään. Tämä tuntuu täysin merkityksettömältä enkä löydä itselleni mitään järkevää paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan on samat tunnelmat täällä. "Vetovoiman lakia" kokeilin jo, eli elin vähän aikaa pää pensaassa, keskittyen vain ja ainoastaan hyviin asioihin. Ei se mitään ongelmia ratkaissut, olin toki näennäisen tyytyväinen kun siinä uskonnossa tyytymättömyys on kiellettyä mutta elämä oli ihan samaa. Oikeasti en vain pysty nauttimaan elämästä yhtään, en yhtään. Tämä tuntuu täysin merkityksettömältä enkä löydä itselleni mitään järkevää paikkaa.
Kyllä täälläkin on monenlaista asennetta testattu, mutta lopputulos on aina sama. Ei löydy minulle paikkaa eikä tarkoitusta. En vaan löydä sitä omaa juttuani, tuntuu ettei sellaista olekaan. Olen vähän tällainen pariton sukka, ei sillä oikein mitään tee mutta onpahan hyllyllä kuitenkin.
Mulla oli sillleen ettttä kato ku mä osaaan tehdäää tämän niin... Mustaaa tulee varmaaaan kemisti ja joku huuumekaupppias.
Mitä ajattelit tehdä asialle? Ei se elämä valittamalla paremmaksi muutu.