Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun elämä on täyttä paskaa
05.01.2019 |
"Elämä on ihmisen parasta aikaa" Ja vitut on! Ei ole minun elämällä mitään tarkoitusta. Kaikki mihin ryhdyn tuntuu olevan tuomittu epäonnistumaan. Jotkut varmasti ajattelevat, että tämä on taas jonkun itsesäälissä rypevän narinaa, mutta en vain voi sille mitään, että en löydä elämälleni yhtään mitään järkevää tarkoitusta.
En osaa mitään, enkä ole missään hyvä. Miten tällainen ihminen pääsisi sellaisiin töihin, että pystyisi elättämään edes itsensä? Ei näköjään mitenkään. Päätin aloittaa opiskelun, mutta ei siitäkään mitään tule. Ainoastaan jatkuvia epäonnistumisia ja en tunnu oppivan mitään. Nyt sitten koulu ainoastaan ahdistaa kun tietää mitä päivät taas tuovat mukanaan. Ihan kuin ei olisi ahdistanut jo ennen opiskelujakin ihan tarpeeksi. Yötkin menee valvoessa kun pohtii, että mitä helvettiä tämän elämän kanssa oikein tekisi. Sitä vaan toivoo, että ei olisi koskaan edes syntynytkään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Minua vituttaa se, kun ihmiset jauhaa tuota "kaikki on sinusta itsestäsi kiinni, tee muutos, tee jotakin" ja plaaplaaplaaaaaaa.
ENTÄ JOS EI OLE VOIMIA, ROHKEUTTA, USKALLUSTA, JAKSAMISTA, VOIMIA TEHDÄ NIITÄ MUUTOKSIA, TEHDÄ YHTÄÄN MITÄÄN MUUTA KUIN YRITTÄÄ SELVIYTYÄ JA KLAARATA PÄIVÄSTÄ TOISEEN, TYÖPÄIVÄSTÄ ym TOISEEN????
Sitä on ilmeisesti mahdotonta useimmat ymmärtää, mutta kun ei jaksa!!!!!!
Eli navetan taakse ja kuula kalloon, tai junan alle, rata olisi tuossa 1,5km päässä. Traagisinta se, että siihenkään ei riitä uskallus.
Laiskan paskan ei sitten valittaa. Ihan omaa valintaa tuollainen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet terve tai edes suurinpiirtein terve, mieti vaikka viisi asiaa joista tykkäät. Esimerkiksi luonnossa kävely, kaverin kanssa kahvittelu, elokuvan katsominen, juoksulenkki. Ja yritä joka viikko tehdä edes jotain noista, mielellään useamminkin. Ei kaikkien tarvi olla huippuja töissä, hakeudu suorittavaan työhön, vaikka hyllyttämään kauppaan, siivoamaan tai vapaaehtoishommiin johonkin yhdistykseen. Eikä kaikki kiva vaadi rahaa, eli mieti halpoja/ilmaisia asioita joista nautit.
Jos olet menettänyt terveytesi kuten minä itse, voi osa tuosta olla vaikemapaa, mutta silloinkin usein jaksaa jotain ilonpilkahduksia arkeensa miettiä.
Kun on yrittäny muuttaa elämää sen sata kertaa ja aina kosahtaa, ei sitä loputtomiin yksin jaksa.
Kaikki me olemme vanhempiemme seksuaalisten tekojen seurauksia, jotkut suoranaisen yhdynnän seurauksia ja jotkut seurausta isien masturboimisen purkkiin.
Se on vaan kestettävä hyvällä tai pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Nihilistien lyhyet kokoontumisajot.
Miss miseryt painavat polkimia, jos jaksavat.
Kaikkea uutta oppii, jos on halua. Minuakin eilen valistettiin sähköautoilun olevan sitä, että itsetuhoisen nihilistin kannattaa hankkia sähkis. Auto kiihtyy kuulemma 0-100 kahdessa sekunnissa ja 70 000 egee on ihan ok laittaa sähköautoon, jota voi käyttää varavirtalähteenä kun ei ole varaa maksaa 2,35 kwh sähkölaskua - koska meni just 70 000 kiinni siihen autoon ;D
Kaikesta voi siis nähdä ne hyvät ja huonot puolensa. Voihan olla, että elämälle löytyy tarkoitus ihan yhtä sattumalta kuin se, että just sun siittiö oli sen porukan nopein uimaan. Olet siis jo kerran ollut se ryhmän ykkönen ja selviytyjä.
-winner-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys on etuoikeus, jota ei ole meille kaikille samalla mitalla suotu. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä elämässä merkitsee eikä todellakaan tärkein. Yritä antaa arvoa muille hyville puolillesi.
Et varmaan kohtelisi huonommin ystävääsikään, jolla ei ole avaruudellista hahmotuskykyä tai jonka äo on alle 100.
Älä kohtele itseäsikään huonommin, vaikka oma fiilis koulussa pärjäämisestä olisi huonompi.
Anna itsellesi hoivaa ihan ilman, että sinun tarvitsisi sitä erikseen ansaita. Se voi tuntua itsensä huijaamiselta alkuun, mutta pidemmän päälle siitä tulee parempi fiilis. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Jos tilanne on vaikea, niin terapia voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit tehdä asialle? Ei se elämä valittamalla paremmaksi muutu.
Ei myöskään hakkaamalla päätä seinään jos ei tule mistään mitään. En ole ketjun aloittaja kirjoittaja.
Jep. Ihan sama onko tekeminen iso vaiko pikkujuttu niin takuuvarmaa on se, että perzziilleen menee eikä enää osaa edes olla iloinen ja innokas uuden aloittaja. Tosin nyt joulunaikaan yritin vielä (koska oli vaan pakko keksiä tekemistä) ja aloitin taas neulomaan villapaitaa koska nuo langat oli ollut ostettuina tuollaiseen kirjoneuleeseen jo pari vuotta.
(Neulominen on siis se viimeisin ja samalla myös viimeiseksi jäänyt ns uusi ja itseä kiinnostava harrastus, mutta innostus laantui kun ne valmiit neuleet ei oikein istuneet eikä näyttäneet päällä siltä miltä odotti ja miltä ne kuvissa näytti vaikka sinänsä kyllä niiden neulominen oli kivaa ja neule muuten näytti kivalta)
Ja niinhän siinä kävi taas, että vaikka kuinka neuloin mallitilkun ja vielä mittasin monta kertaa neuloessa (ja purin aika monta kertaa jne), että varmasti on just kuten ohjeessa kaikki silti nyt kun tuo on liki valmis (helman ja hihansuiden joustimet enää puuttuu) niin nyt sovittaessa jo näki, että eihän tämä istu päälle yhtään sen paremmin kuin nuo entisetkään. Nyt sitten pitää vaan sinnillä neuloa tuo loppuun jotta voi tunkea sen kaappiin eli se sitten siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samoja ajatuksia. Ei kaikista ole opiskelemaan, miksei muille riitä se että tekee jtn normi työtä? Miks pitää kyseenalaistaa se mitä teen?
Minä inhoan itseäni, en riitä, oon tyhmä ja kiittämätön. Ihan sama vaikka kuolisin tänään, ei haittaisi. Kadehdin niitä jotka oikeasti osaa nauttia elämästä.
Pääsisi edes töihin! Sellaisiin töihin joista saisi ihan ihmiselle kuuluvaa palkkaa. Mutta kun on tällainen yksinkertainen ihminen jonka osaaminen on rajallista, niin eipä minulle oikein nykypäivänä sellaista työtä löydy.
Muutenkin tuntuu siltä, että en ole normaali, ja tämä maailma ei yksinkertaisesti ole minua varten.
Maailma ei tunnu olevan enää muita kuin huippuosaajia varten. Työtä ei muille riitä ja sekin porukka pienenee vauhdilla, jotka tulevais
Ja varsinkin kun nykyään just se tuntuu pärjäävän parhaiten jotka kuuluisi pistää ekana työpaikoista taipaleelle ja palkata näiden tilalle heitä, jotka tällä hetkellä ei ole muodissa eli "sosiaalisia tiimipelaajia joiden hymy ei hyydy" vaan normaaleita ja tavallisia, ahkeria työntekijöitä joille se työpaikka on ensisijaisesti työn tekemistä varten.
No, aina voi vaihtaa opiskelualaa jos tämä ei natsaa.
Paskaa voi olla monenlaista. Itse sairastan syöpää. Sen myötä oon oppinut arvostamaan eri asioita kuin ennen. Työ- ja opisikelupaikoista pääsee aina eroon. Sairauksista ei välttämättä.
Mieti mitä oikeasti itse voit tehdä elämäsi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä opiskeluissa mättää? Asioihin löytyy kyllä ratkaisu. Itse sorrun myös opinnoissani siihen välillä, että liikaa jää murehtimaan jotain asiaa yksin ja sitten kun siitä puhuu tuutorille, niin ratkaisu tuntuu paljon selkeämmältä ja se helpottaa oloa hirmusti. Ei täällä tarvitse selvitä kaikesta yksin.
Sama minullakin ja kun yritin vielä viiskymppisenä uudelleenkouluttautua niin ihan kamalaa vittuilua opettajilta. Koko ajan verrattiin niihin nuoriin huippu suoriutujiin kehumalla ja ylistämällä niitä vieden viimeisetkin itsetunnon rippeet muilta.
Tämän ikäisille suurimmalle osalle sanottiin suoraan että mitä sinä täällä enää teet. En ole eläessäni saanut missään törkeimpää kohtelua kun sain aikuiskoulutuksessa. Odotukset olivat suuret ja järkyttävä mahalasku sekä itsetunnon lätistäminen. Nuoria vain palvottiin, kehuttiin ja he osasivat ihan kaiken ja olin pudonnut viiskymppisenä auttamattomasti ihan kaikesta kehityksestä ja kyllä se tuotiin esille.
Oli vain ihan yksi hyvä opettaja ja sekin meni muihin hommiin jotenka sinne jäi vain päävikaiset opettajat lopun ajan työhön kun muuallekkaan eivät päässeet. Missään en ollut nähnyt niin surkeita opettajia.
Sai olla viimeinen uudelleenkoulutus ja olen ennemmin työttömänä sen rääkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lukea, kun joku kirjoittaa niin kuin asiat ovat. Ihan turha meitä on lohduttaa sillä, että no no, Afrikassa on nälänhätä ja ei pidä täällä valittaa.
Joskus menee huonosti, toisinaan hyvin ja sillävälin tavallisesti.
Ihan normaalia hetken rypeä kaivossa, mutta sitten täytyy miettiä muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla joku lievä kehitysvamma, adhd tms jos mikään ei tunnu luistavan? Sellainen ei ole oma vika ja hankaloittaa asioita.
Aloittajalle suosittelisin treffejä mielitietyn kanssa ja siitä vaan rohkeesti seurustelemaan. Teette sitten yhdessä oman näköisenne elämän yhteisine harrastuksineen.
Vanha ketju mutta vastaan silti. Lopeta se koulu ja mene mäkkäriin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mutta vastaan silti. Lopeta se koulu ja mene mäkkäriin töihin.
Ei sinne Mäkkäriin noin vain pääse. Juurihan oli juttua Jyväskylään avautuvasta uudesta Mäkkäristä, jonne tuli jotain 500 hakemusta :D
- eri
Mielestäni elämä on lahja. Vuodet vierivät nopeasti ohi. Ehkä yksilön on tarkoitus kehittyä elämänpolullaan omalla tavallaan.
Olen jo vanha, eikä aikaa ole enää paljon jäljellä. Elämä ei ole ollut mitenkään ihmeellistä, tavallista junnaamista päivästä toiseen, mutta olen aina löytänyt pienistä asioista iloa. Luonto, käsillä tekeminen, kansalaisopiston harrastukset, lukeminen, opiskelu netissä ovat varmaan joillekin tylsiä asioita, mutta itselle mm. ne ovat tuoneet sisältöä elämään ja on tavannut erilaisia ihmisiä. Elämä on oikeastaan muuttunut moneen kertaan, kun taaksepäin katsoo. Pidä silmät auki, älä odota ihmettä, elät vaan.
Miten tyhmä onkaan ihminen, kun ei näe sitä kaikkea sitä hienoa mitä jo on, ja voisi olla. Ellei vaan rypisi surkeudessa.