Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun elämä on täyttä paskaa
05.01.2019 |
"Elämä on ihmisen parasta aikaa" Ja vitut on! Ei ole minun elämällä mitään tarkoitusta. Kaikki mihin ryhdyn tuntuu olevan tuomittu epäonnistumaan. Jotkut varmasti ajattelevat, että tämä on taas jonkun itsesäälissä rypevän narinaa, mutta en vain voi sille mitään, että en löydä elämälleni yhtään mitään järkevää tarkoitusta.
En osaa mitään, enkä ole missään hyvä. Miten tällainen ihminen pääsisi sellaisiin töihin, että pystyisi elättämään edes itsensä? Ei näköjään mitenkään. Päätin aloittaa opiskelun, mutta ei siitäkään mitään tule. Ainoastaan jatkuvia epäonnistumisia ja en tunnu oppivan mitään. Nyt sitten koulu ainoastaan ahdistaa kun tietää mitä päivät taas tuovat mukanaan. Ihan kuin ei olisi ahdistanut jo ennen opiskelujakin ihan tarpeeksi. Yötkin menee valvoessa kun pohtii, että mitä helvettiä tämän elämän kanssa oikein tekisi. Sitä vaan toivoo, että ei olisi koskaan edes syntynytkään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanha, eikä aikaa ole enää paljon jäljellä. Elämä ei ole ollut mitenkään ihmeellistä, tavallista junnaamista päivästä toiseen, mutta olen aina löytänyt pienistä asioista iloa. Luonto, käsillä tekeminen, kansalaisopiston harrastukset, lukeminen, opiskelu netissä ovat varmaan joillekin tylsiä asioita, mutta itselle mm. ne ovat tuoneet sisältöä elämään ja on tavannut erilaisia ihmisiä. Elämä on oikeastaan muuttunut moneen kertaan, kun taaksepäin katsoo. Pidä silmät auki, älä odota ihmettä, elät vaan.
Noinhan se on. Toki varmaan jossain perimässä sekin osin, mihin sopeutuu ja tyytyy. Olisin voinut haluta ehkä enemmän, jotenkin isomman elämän, mutta pelasin varman päälle. En osaa katua. Tykkään määrätynlaisesta tylsyydestä. En kaipaa elämyksiä ja tapahtumia, ne mitä tarvitsen järkkään itse.
Nuorena on hirveä suorituspaine. Kyllä se siitä helpottaa. Elämme aika älytöntä maailmanaikaa ja sen hoksaaminen auttaa jo itsessään. Kunhan kantaisi painonsa. Itsensä pienikin kehitys ja sivistäminen kannattaa. Ei tarvitse mennä koulutukseen oppiakseen uutta, muuttuakseen, kehittyäkseen. Nämä asiat voi tehdä omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nyt 4-kymppiä lähenevänä tajunnut, että oma elämäni tarkoitus oli saada hyväksytyksi tulemisen tunne, mitä en lapsuudessa saanut. Siitä tuli elämälleni tarkoitus. Nyt kun olen tämän ikäinen, olen jo saavuttanut sen hyväksynnän kaipuuni. Koen että minusta pidetään, eivät tietenkään kaikki, mutta ei kaikkien pidäkään.
Eli toisin sanoen niin surulliselta kuin se kuulostaakin, elämälläni ei ole enää merkitystä minulle. Aloin hetki sitten syödä masennuslääkettä, mutta vielä ei vaikutus ole alkanut. Aloitin, koska alkoi tulla it se mur ha-ajatuksia. Jos täällä pitää hengissä pysytellä, luullakseni joudun syömään mielialalääkkeitä koko ikäni. Saa nähdä.
Toivoisin kuolevani, mutta en uskalla tehdä sitä itse ja tietyssä mielessä myös pelkään kuo lemaa. Paska homma, mutta minkäs teet.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Ei ole pelkkä tunne. Elämäni myös on turhaa paskaa.
Sama mulla. Taas masentunut ,olin työelämässä mutta burn out tuli. Myös äitini kuoli ja sen sellaisia kriisejä tässä. En vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on parasta jonka kohdata enää voi. Ei vaan näy ei kuulu.
Liian tuttu tunne. Ja täysin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, elämään mahtuu sekä hyviä että huonoja hetkiä. Ei ole valoa ilman varjoja ja niin poispäin. Lopulta otan kuitenkin jokaisen uuden päivän siunauksena ja uutena mahdollisuutena parantaa asioita. Pidetään toivoa yllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit tehdä asialle? Ei se elämä valittamalla paremmaksi muutu.
Yrittänyt päästä elämässä edes johonkin suuntaan, mutta paikallaan sitä vaan junnaa. Ihan rehellisesti sanottuna mielessä on käynyt luovuttaminen. Antaa vaan asioiden olla ja alkaa vaikka ryyppäämään niin helvetisti, että muutkin tajuaa, että ei tästä minun elämästä mitään tule. Välillä mielessä on käynyt se lopullinenkin ratkaisu, mutta sen toteutumiseen en oikein usko.
Sitten kun terveys menee niin tuntuu tuokin rutina hyvin vähäpätöiseltä asialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskaa ja turhaa olemassaolo. Onneksi tää joskus loppuu kaikkien osalta.
Mikä voisi olla vaikeuksiesi taustalla? Siitä pitää lähteä. Keskittymiskyvyttömyys, huono työmuisti, ahdistus, neurologinen erilaisuus, masennus, oppimisvaikeus? Vaikeaa on tosiaankin jos haasteita muistin ja oppimisen puolella, puhumattakaan jos masennusta, mikä varsinkin vaikuttaa keskittymiseen ja prosessointiin. Onko näitä tutkittu sulla? En tosiaankaan halua lannistaa sua, vaan herätellä miettimään, että jotain on taustalla ja siihen voi ehkä saada apua. Itselläni on jonkinlainen hahmotushäiriö ja dyskalkulia. Nyt olen ammattikoulussa ja alalla täytyy kuitenkin hahmottaa ja osata laskea, ja mulle se on hidasta. Yritän kuitenkin olla tyytyväinen että opinnot sujuu jotenkin, vaikka haasteita myös sängystä ylös päästä ja välillä myös yleinen toivottomuus ja näköalattomuus.