Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kommentointi ja "rakentava kritiikki" menee ihon alle
19.12.2018 |
Tahdon vähän valittaa parisuhteeni dynamiikasta. Mieheni kommentoi mielestäni jatkuvasti milloin mitäkin ominaisuuttani tai olemustani ylipäätään. Tiedän, että hän rakastaa minua ja tahtoo parastani, mutta koen hänen kommentointinsa väsyttävänä. Yksi toistuvista aiheista ovat käyttäytymiseni hänen ystäviensä seurassa. Olen luonteeltani varautunut ja vaikka pidänkin kovasti hänen ystävistään ja mielestäni tulen heidän kanssaan mainiosti toimeen, saatan kotona saada kommentin, etten katsonut heitä tarpeeksi silmiin tai että jossain kohtaa vaikutin poissaolevalta.
Toinen aihe, johon mies tarttuu on ruokailu ja liikunta. Saatan kotona pitkän päivän jälkeen kokata kalapuikkoja tai muuta nopeaa valmisruokaa ja juuri silloin mieheni kommentoi, että meidän ei pitäisi syödä niin paljon valmisruokia. Otan joskus kerran kuussa ravintolassa ruokajuomaksi kokiksen ja mies alkaa puhua miten myrkyllistä se on. Salilla minun pitäisi tehdä enemmän sitä ja vähemmän tätä. Joskus paita pitäisi ottaa pois housuista ja meikkiä lisätä, että olisin nätimpi hiukset tulisi kuivata föönillä eikä jättää märäksi, etten vilustu jne. jne.
Nämä kommentit saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta saavat minut varpailleen. Minulla lienee huono itsetunto ja koen itseni helposti riittämättömäksi ja huonoksi. Kommentit menevät suoraan kuoreni läpi ja tuntuvat inhottavilta piikeiltä. Mies taas tulkitsee tämän niin etten kestä kritiikkiä enkä halua kuunnella häntä. Hän turhautuu kun "mitään ei saa sanoa" ja on marttyyrimäisesti todennut ettei enää puhu aiheesta x, koska suhtautumiseni on niin huono. Kaiken päälle tunnen nyt syyllisyyttä siitäkin, etten osaa ottaa kritiikkiä vastaan.
Tahdon totta kai oppia paremmaksi ihmiseksi ja puolisoksi. Haluan, että voimme puhua kaikesta, mutta koen nämä "ylhäältä" tulevat kommentit holhoavina ja alentavina. Olen lähes kolmekymppinen aikuinen, kyllä minä tiedän, miten ihmisten kanssa ollaan, mikä on terveellistä ja mikä ei. Jos haluan juoda yhden kokiksen tai nukkua tukka märkänä, eikö se ole oma asiani?
Kommentit (106)
Miten mies suhtautuu, jos kommentoit vastaavasti hänen toimiaan ja ulkonäköään? Vai oletko vain hiljaa? Voit myös kertoa miehellesi, että et koe hänen kommentointiaan rakentavaksi. Pidä puolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ryhtiä, ap. Jos aiot jatkaa miehen kanssa, sanot tiukasti asiasta. Minkäänlaisia huomautuksia ei tarvitse sietää. Kohta kontrollintarve sen kuin laajenee, ja pian mies päättää jopa ajatuksistasi. Stoppi tuollaiselle ja heti! Jos mies marttyyrimaisesti suuttuu, anna suuttua. Menköön jäähylle jonnekin sitten.
No kuulostaa kyllä kaikkea muuta kun vähäpätöseltä.
Vierailija kirjoitti:
Tahdon vähän valittaa parisuhteeni dynamiikasta. Mieheni kommentoi mielestäni jatkuvasti milloin mitäkin ominaisuuttani tai olemustani ylipäätään. Tiedän, että hän rakastaa minua ja tahtoo parastani, mutta koen hänen kommentointinsa väsyttävänä. Yksi toistuvista aiheista ovat käyttäytymiseni hänen ystäviensä seurassa. Olen luonteeltani varautunut ja vaikka pidänkin kovasti hänen ystävistään ja mielestäni tulen heidän kanssaan mainiosti toimeen, saatan kotona saada kommentin, etten katsonut heitä tarpeeksi silmiin tai että jossain kohtaa vaikutin poissaolevalta.
Toinen aihe, johon mies tarttuu on ruokailu ja liikunta. Saatan kotona pitkän päivän jälkeen kokata kalapuikkoja tai muuta nopeaa valmisruokaa ja juuri silloin mieheni kommentoi, että meidän ei pitäisi syödä niin paljon valmisruokia. Otan joskus kerran kuussa ravintolassa ruokajuomaksi kokiksen ja mies alkaa puhua miten myrkyllistä se on. Salilla minun pitäisi tehdä enemmän sitä ja vähemmän tätä. Joskus paita pitäisi ottaa pois housuista ja meikkiä lisätä, että olisin nätimpi hiukset tulisi kuivata föönillä eikä jättää märäksi, etten vilustu jne. jne.
Nämä kommentit saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta saavat minut varpailleen. Minulla lienee huono itsetunto ja koen itseni helposti riittämättömäksi ja huonoksi. Kommentit menevät suoraan kuoreni läpi ja tuntuvat inhottavilta piikeiltä. Mies taas tulkitsee tämän niin etten kestä kritiikkiä enkä halua kuunnella häntä. Hän turhautuu kun "mitään ei saa sanoa" ja on marttyyrimäisesti todennut ettei enää puhu aiheesta x, koska suhtautumiseni on niin huono. Kaiken päälle tunnen nyt syyllisyyttä siitäkin, etten osaa ottaa kritiikkiä vastaan.
Tahdon totta kai oppia paremmaksi ihmiseksi ja puolisoksi. Haluan, että voimme puhua kaikesta, mutta koen nämä "ylhäältä" tulevat kommentit holhoavina ja alentavina. Olen lähes kolmekymppinen aikuinen, kyllä minä tiedän, miten ihmisten kanssa ollaan, mikä on terveellistä ja mikä ei. Jos haluan juoda yhden kokiksen tai nukkua tukka märkänä, eikö se ole oma asiani?
Jännä, mulla ei välittynyt ollenkaan tuollaista tunnetta kirjoituksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kommentoi mieheni toimintaa tai ulkonäköä. Minusta hän on hyvä sellaisena kun on, ainoa asia, johon puutun on tämä kommentointi, mutta mies on siis täysin sitä mieltä, että minä olen herkkänahkainen ja koitan hiljentää hänet.
Mies kyllä kehottaa minuakin ohjeistamaan häntä, hän olisi kuulemma tyytyväinen, jos antaisin hänelle vinkkejä, miten olla parempi, mutta en minä koe tarvetta "parannella" häntä.
/ap
Hän yrittää muuttaa sinua. Yleensä nainen on tuollainen, joka kommentoi miehen olemusta tai tekemisiä. Esim. " Olet ripustanut pyykit ihan väärin, tee niin kuin minä teen".
Älä tee niin kuin mies sanoo. Älä ole tossu. Tee juuri päinvastoin ja ehkä oikein korostetustikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan kuvion ihan omadta kpkemuksesta. Miehesi ei kunnioita sinua eikä oikeasti tahdo sinun parastasi. Hän moukaroi lopunkin itsetuntosi maan rakoon. Juokse, kun vielä ehdit.
Kuulostaa pahalta. Ihan kuin mun narsisti-ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, minule tuli ihan kylmät väreet. Aivan kuin olisit kommentoinut minun nuoruuden avioliittoani. Sanasta sanaan.
Tuo syö naista. Vaikka ei ne kritiikit mitään isoja olleet. Pikkuhiljaa nakertaa, eikä tarvitse alun alkaen olla huono itsetunto edes. Mutta kun kuulee miljoonatta kertaa jostan, ei se voi olla vaikuttamatta.
Minäkin laitoin rajoja mitä asioita saa sanoa, mutta sitten miehelle tuli halveksiva hymy - kun olen niin heikko, etten kestä kritiikkiä.
Ero tuli 20 vuoden jälkeen, kun mies löysi toisen. Arvaa, olinko sitten hänen mielestään huono! Kuulin olevani liian teoreettinen, ja se oli huonoa. Olin myös pienisydäminen, kun en hyväksynyt toista naista.
Jälkikäteen olen ajatellut, että kyse oli jostain narsismin lieveilmiöstä. Ei ikinä enää.
Ja sit ku ei mene niin ku mies haluaa, alkaa henkinen painostus ja vaino. Ole varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kommentoi mieheni toimintaa tai ulkonäköä. Minusta hän on hyvä sellaisena kun on, ainoa asia, johon puutun on tämä kommentointi, mutta mies on siis täysin sitä mieltä, että minä olen herkkänahkainen ja koitan hiljentää hänet.
Mies kyllä kehottaa minuakin ohjeistamaan häntä, hän olisi kuulemma tyytyväinen, jos antaisin hänelle vinkkejä, miten olla parempi, mutta en minä koe tarvetta "parannella" häntä./ap
Tämä se onkin juuri terve suhtautuminen parisuhteeseen minunkin mielestäni. Toki itsekin näen uudessa kumppanissani asioita/ominaisuuksia/tapoja jotka minua jollain tasolla ärsyttävät, mutta en halua lähteä niistä opastamaan, vaan ennemmin olen opetellut "sietämään" ne. Koska en halua muokata toisesta mitään käsinukkeani minua miellyttämään. Ja toisaalta kun aikaa on kulunut, eivät ne enää ärsytäkään niin paljon. Eikä ole kyse isoista asioista, vaan samaa luokkaa kuin mies opastaa sinua. Minusta ne ovat ominaisuuksia ja jos aikuinen mies on niine ominaisuuksineen pärjännyt ennen minua, saa pärjätä hyväksi katsomallaan tavalla jatkossakin.
En myöskään pidä juuri tuosta tunnelmasta, minkä jatkuva huomauttelu ja opastaminen saa aikaan. Olen ollut se opastettava myös ja kyllä se luo varuillaan olevan tunnelman, että mistä seuraavaksi huomautetaan, mikä sitten ei kelpaa kumppanille. Se on inhottavaa kun on koko ajan arvostelun alaisena.
Kontrolloivien tyyppien tapa hienovaraisesti ja välittämiseksi naamioimisella murentaa toisen itsetuntoa ja tehdä tästä riippuvainen. Irtaudu tuosta ääliöstä, ellei opi tavoille. Älä kuuntele tuollaista kukkua enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa muokata sinusta mieleistään pikku vaimoa.
Jos et saa miestä lopettamaan/lähde suhteesta niin luultavasti viiden vuoden sisään itsetuntosi on täydellisesti murskattu ja teet kaiken juuri niin kun mies haluaa ja senkin teet miehen mielestä väärin.
Kuulostaa mun entiselle parisuhteelle. Mies oli juuri tuollainen ja olin silti suhteessa hänen kanssa useamman vuoden. Lopputuloksena oli se, että lopulta en sen miehen mielestä osannut tehdä mitään oikein ja olin muutenkin ihmissaastaa. Erosimme, kun mittani tuli täyteen. 2 vuotta opettelin uudestaan tuntemaan itseni ja sen kuka olen, mitä haluan ja miten haluan tulla kohdelluksi. Älä tee ap itsellesi samaa ansaa vaan lähde kun vielä voit!
Kyse on vaan erillaisesta viestintä kulttuureistä perheissä. Miehellä aika avoin ja naisella ei.
Kontrollifriikki ukko, pahenee vaan. Tuo on jo henkistä pahoinpitelyä, jos suostut siihen älä uskokaan että kelpaat. Lähtisin tuosta suhteesta heti.
Alue: Aihe vapaa
No ei kuulosta vähäpätöisiltä kommenteilta. Huono itsetunto sulla on jos tuollaista kuuntelet. Mun mies yritti joskus tehdä minusta näkymätöntä, kun kaikki mitä sanoin tai tein julkisilla paikoilla, ahdisti häntä. Sitten jossain vaiheessa tuli mitta täyteen ja sanoin, että minä teen juuri niin kuin haluan, ja minun kanssa ei ole mikään pakko olla. Suosittelen. Nykyään jos ulisee jostain, huudan. Mulla on niin mitta täynnä kaikkea tuollaista.