Pitkän kotiäitiyden jälkeen lähdin takaisin töihin- parisuhteemme ajautui kriisiin

Kotiäitinä huolehdin köytännössä kodin yksin. Siivoamisen, pyykkirumban, ruuanlaiton, lasten vaatteiden hankinnat, neuvolat, vanhempainvartit ja mitä nyt onkaan. Mies kävi töissä ja toi rahan taloon.

Monesti minulta kysyttiin, koska menen töihin. Sanoin, että sitten, kun pienin 3v. Keskustelimme miehen kanssa asiasta usein. Mies jo vähän painostikin töihin.

Halusin tehdä pelisäännöt selväksi, että kotityöt, lastenhoito, ruuanlaitto, kaupassa käynnit ja ihan KAIKKI PUOLITETAAN, kun menen töihin. En halua tehdä toista työpäivää työpäivän päälle, kun tulen kotiin.

Ja miten on mennyt. Siivoan, pesen pyykit, hoidan lasten vaatteet yms hankinnat, joululahjaostokset yms yksin. Olen väsynyt. Rojahdan sänkyyn klo 21 ja nukahdan heti. Viikonloput menee sitten pyykätessä ja rästihommia tehden, että kaikki ei ole ihan yhtä kaaosta. Parisuhteelle ei ole enää aikaa. En vaan jaksa. Ja mies tästä raivoaa.

Toki mies käy kaupassa ja laittaa toisinaan ruokaa, mutta muu jää mulle. Mitähän tässä voi enää tehdä, kun voimat ei vain yksinkertaisesti riitä? Erota? Tapellaan koko ajan. Lapsetkin jo oireilee. Yhtä huutoa ja selviytymistä päivästä toiseen.

En jaksa enää olla sirkustirehtööri, joka johtaa tätä sirkusta täällä. Minulla ei ole enää yhtään omaa aikaa, kun kaikki aika menee lapsiin ja kodinhoitoon. Ja en tosiaankaan kuuraa täällä joka päivä. Kunhan enimmät sotkut yritän siivota ja pestä pyykkiä, että riittää vaatteet lapsilla.