Millaisista ensimerkeistä huomasit kumppanisi olevan mieleltään sairas?

Mitä mies on tehnyt?

Aavistin että oma tyttöystäväni on mieleltään sairas siinä vaiheessa kun heitti kivellä ikkunan säpäleiksi. Myöhemmin lääkäri teki diagnoosin.

En aavistanut mitään ennen kuin psykoosi alkoi. Jälkeenpäin olen tajunnut, että kumppanin ajattelu oli jo vuosien ajan epärealistista. Kuvitteli esim. olevansa erityisen suosittu ja pidetty ja että kaikki tuttavapiirin naiset ovat kiinnostuneita hänestä.

Exä ei ollut vakavasti henkisesti sairas, mutta yksi ensimmäisistä merkeistä oli runsas kehuminen ja sitten näiden kehujen järjestelmällinen tyrmäys. Saadaan toinen ensin rakastumaan ja sitten tiukkaan kontrolliin.

Suostui onneksi näin 20 vuoden jälkeen menemään terapiaan onneksi. Avioliiton aikana ei voinut, koska se olisi hänen mielestään osoittanut että hänen raivokohtauksensa ovat hänen omaa syytänsä, ei minun syytäni. Lääkkeistä on oikeasti apua ja terapiastakin kai.

Nykyinen tyttöystävä on vakaa ja rauhallinen, ja elämä on kivaa🙂

Miten bipo ja narsismi liittyvät toisiinsa?

1: Minkä diagnoosin sai?

En tajua, miksi joku pitäisi puoskaridiagnosoida. Eikö se riitä, että tietää oireet ja sitten onko niihin löydettävissä ratkaisua vai ero.

Ei nukkunut öisin jatkuvan murehtimisen takia eikä antanut siksi minunkaan nukkua. Oli joitakin vainoharhaisia kuvitelmia. Ei saanut annettua suoraan palautetta, vaan kertoi parisuhdetta koskevia asioita väritettyinä äidilleen, jonka sitten väitti sanoneen minua henkisesti väkivaltaiseksi yms. Mietin eroa, mutta puoliso ehti ennen sitä tehdä itsemurhan.

Siitä kun itki ja hakkasi päätään lattiaan, kun ei ymmärtänyt itse miksi käyttäytyy ilkeästi ja oli järkyttynyt. Ehdoton ei psykologin konsultoinnille.

Koska rakkaus on sokea, jäin vierelle vuosikausiksi.

Ei kannattanut. Asiat menivät vain pahemmiksi.

Kuunteli kerrostalossa päiväsaikaan naapureiden ovenkolauksia ja ääniä, piti kirjaa kaikesta. Raivarit pikkuasioista. Jumiutuminen yhteen aihepiiriin (näitä teemoja oli 2-3), josta jankutti enimmän osan aikaa, syy oli aina "muissa". 

Raivo. Ei pystynyt olemaan yhteydessä ihmisiin ilman raivoa. 

Jumittaminen pikkuasioihin, jotka paisuivat. Kovan luokan itsekeskeisyys. 

1. Mieliala muuttui huonoksi yhtäkkiä eikä suostunut kertomaan mikä on

2. Univaikeudet

3. Liian suuret kuvitelmat omasta älykkyydestään ja hauskuudestaan

4. Hurmaava ja intensiivinen, tunnelmanluoja

5. Näki merkityksiä sielläkin missä niitä ei ollut

6. Romanttinen ja erittäin seksuaalinen. Suhteen edetessä tunnekylmä ja aseksuaali.

7. Pakkomielteinen innostus eräästä harrastuksesta (väittelykerho yliopistossa). Käytti näitä väittelytekniikoita sumeilematta muita vastaan myös yksityiselämässä.

8. Omien kaverien ja perheenjäsenten rajaton arvostelu jopa pienistä olemsttomista jutuista

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi joku pitäisi puoskaridiagnosoida. Eikö se riitä, että tietää oireet ja sitten onko niihin löydettävissä ratkaisua vai ero.

Tämä. Jos se toinen tosiaan selkeästi oireilee tai sen kanssa on paha olla, niin pitää kysyä, mikä itseä vaivaa, kun ei kykene irtautumaan suhteesta, jossa on paha olla.

Mitä diagnooseja näillä oireilla?

Sairaalloinen mustasukkaisuus ja kontrollointi, jotka tietysti salakavalasti hiipi suhteeseen. Lisäksi vielä suuret luulot itsestään. Huh, vieläkin kylmää kun mietin sitä kahelia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi joku pitäisi puoskaridiagnosoida. Eikö se riitä, että tietää oireet ja sitten onko niihin löydettävissä ratkaisua vai ero.

Tämä. Jos se toinen tosiaan selkeästi oireilee tai sen kanssa on paha olla, niin pitää kysyä, mikä itseä vaivaa, kun ei kykene irtautumaan suhteesta, jossa on paha olla.

Toivo muutoksesta pitää kiinni vaikeassa suhteessa. Minun puolisoni oli menossa psykologilla sinä päivänä, kun hän päättikin sen sijaan tehdä itsemurhan. -7