Kuka teistä on oikeasti onnellinen ja miksi?

Vauva syntyy kohta, mikäs tässä on ollessa

saan tehdä lyhennettyä työpäivää, joka helpottaa arkea ja lasten päivää tarhassa...olen iloisempi ja tyytyväisempi äiti ylipäätään...kotini on ihana ja avara, mieheni tukee kaikessa, on läsnä, antaa tilaa, rakastaa, on hyvä isä...tukiverkot ovat aina valmiina auttamaan, mulla on ihanat vanhemmat, anoppi ja appiukko...ihanat lapset ja mies...rahallisia ongelmia ei ole ja olen itseenikin tyytyväinen...mitäs muuta tässä kaipaisikaan?



olen siis onnellinen.

jo 13 vuotta, yhdessä yli 20 vuotta, rakkautta on edelleen ja paljon

kaksi tervettä lasta, joilla koulut, kaverit ja harrastukset menevät kivasti (tietty tavallisia juttuja on ;-)

taloudellinen tilanne erittäin hyvä, ei tarvitse miettiä mitä voi tehdä, unelmatalo jne

kummankin vanhemmat elossa ja terveinä

ystäviä ja heidän kanssaan tekemisiä kivasti arkea piristämässä

paljon lomamatkoja perheen kanssa

Naimisissa, kaksi tervettä ja kivaa lasta, talo ja opiskelupaikka (toiseen tutkintoon) odottamassa äitiysloman loppumista.

mun _pitäis_ olla onnellinen; on ihana perhe ja koti, ja talous kunnossa. ja kaikki rakkaat voi hyvin.



mutta ehkä juuri tästä syystä, että kaikki on niin hyvin, niin mä olen melkein koko ajan huolissani, että jotain pahaa tapahtuu... : / enkä siis osaa olla onnellinen ja nauttia tästä hetkestä. tässä olis parannettavaa siis.