Lapsiluku ja lasten mielenterveys?
Onko yhteyttä lapsiluvun ja lasten mielenterveyden välillä tutkittu? Käytännön kokemukseni vihjaa että suuriperheistä löytyy hämmentävän usein useita oireilevia lapsia, mutta otoskoko ei riitä tutkimukseksi ja totta kai 10-lapsiseen perheeseen osuu helpommin 2 masentunutta kuin kuin 2-lapsiseen.
Kommentit (9)
^ Kyllä kyllä. Masennus johtuu siitä että lapsi tietää olevansa kuulemisen arvoinen, tai ainakin hänen pitäisi saada olla. Tämä on ongelman ydin.
Kyllä mulla, ainoana lapsella, on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla, ainoana lapsella, on ongelmia.
Huomaatko että sinunkin otoskokosi on hieman rajallinen? Hohhoi...
Uskovaisilla on enemmän suurperheitä ja vähemmän mt-ongelmia.
Jos tällaista lähdettäisiin tutkimaan niin mitenkähän erotettaisiin sen monilapsisuuden rooli ja uskonnon rooli, kun niin merkittävä osa suurperheistä on uskonnollisia? Kun molemmat tekijät ovat potentiaalisesti suojaavia ja altistavia.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisilla on enemmän suurperheitä ja vähemmän mt-ongelmia.
Tämä mua kiinnostaisi, että onko tästä todellista dataa? Oma kokemus kun tosiaan on päinvastainen. Tunnen 4 psykiatriselle osastolle aikuisena päätynyttä naista joista 3 on suurperheen äitejä. Tunnen useita uskonnollisia suurperheitä joissa on useampi lapsi (ollut) psykiatrian hoitosuhteessa, muista tuntemistani perheistä tiedän yhteensä kaksi (toinen adoptoitu, ranki tausta). Kahden tuttavani lapsi on yrittänyt itsemurhaa, toinen onnistuneesti, molemmat suurperheistä ja uskovia.
Nämä ei ole yleistettävissä!!! Mutta olisi kiva tietää onko asiaa tutkittu ja mihin esim. lainaamani kirjoittaja perustaa väitteensä.
Eräs lestadiolaiskaverini sanoo että päihdehäiriöitä ja päihdeperäisiä mt-häiriöitä on vähemmän, mutta muuten mt-ongelmat on hyvin edustettuna.
Vierailija kirjoitti:
Onko oirehdinta "pikkuvanhuutta" ?
Esim. viiltelyä, itsetuhopuheita, merkittävää lintsaamista, graavia päihteidenkäyttöä, lamaavaa syyllisyyttä, merkittäviä itsetunto- ja identiteettiongelmia, ahdistuneisuutta. En tarkoittanut pikkuvanhuutta.
Nyky-yhteiskunnassa useamman lapsen vanhemmuus on tehty hankalaksi. Vanhemmilta vaaditaan liikaa lasten suhteen ja odotukset kerrotaan myös lapsille. Ristiriita odotusten ja todellisuuden välillä aiheuttaa niitä ongelmia. Kun lapset kuvittelevat jäävänsä jotain paitsi. Jos olisi itsestään selvää, ettei kaikkea saa, ei tulisi ongelmiakaan. Ja esim. keskusteleva kasvatus ei vaan onnistu ison porukan kanssa, pitäisi voida käyttää kunnon autoritääristä asennetta. Mutta sitten rientää yhteiskunta väliin sotkemaan ja taas lapset masentuu. Ihmisistä noin ylipäänsä kasvatetaan nykyään mitään kestämättömiä vässyköitä.
Ja jos on epäselvää, niin olen suurperheiden kannalla, en nykyisen kasvatusajattelun.