Lue keskustelun säännöt.
Mies rakastaa minua pohjattomasti, mutta minä en häntä
29.11.2018 |
Olemme eroamassa (seurustelusuhteesta), koska tunteemme eivät kohtaa. Rakastan miestä kuin ystävää, ja minuun sattuu, kun en pysty rakastamaan häntä kuten hän rakastaa minua. Hänen rakkautensa on pyyteetöntä ja puhdasta, hän tekisi kirjaimellisesti mitä vain puolestani. Onko kukaan ollut koskaan samassa tilanteessa, ja löytänyt rakkauden puolisoaan kohtaan? En haluaisi tuntea näin, ja tavoitella jotain, minkä kuvittelen tekevän minut onnelliseksi, mutta tunteilleni en mahda mitään.
Kommentit (7)
Minusta rakastuminen ei käy kaikille. Itselleni kävisi paremmin , suhde jossa mies rakastaisi enemmän, koska itse rakastuneena menetän hallinnan käytökseni suhteen. Minusta tulee siis tollo.
Kannattaa miettiä onko ero järkevä. Oikeaa rakkautta tulee harvoin vastaan, tai en tiedä muista, mutta itselleni ainakin on tullut vain pari kertaa pitkän elämän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakastuminen ei käy kaikille. Itselleni kävisi paremmin , suhde jossa mies rakastaisi enemmän, koska itse rakastuneena menetän hallinnan käytökseni suhteen. Minusta tulee siis tollo.
Kannattaa miettiä onko ero järkevä. Oikeaa rakkautta tulee harvoin vastaan, tai en tiedä muista, mutta itselleni ainakin on tullut vain pari kertaa pitkän elämän aikana.
Minustakin tulee rakastuessa tollo. Tämän miehen kanssa en koskaan tuntenut sitä tunnetta, mutta hän on tuonut minulle turvaa ja vakautta koko suhteemme ajan. Hän on pitänyt minusta huolta ja tukenut minua. Mietin voisinko rakastua häneen, jos yrittäisin avautua hänelle. En tiedä, mitä tehdä.
Ap
Rakkautta ei voi pakottaa, vaikka järki sanoisi miehen olevan hyvä kumppani. Itselläni oli samanlainen tilanne ja viimeiset vuodet olivat yhtä tuskaa. Yritin olla mieheni kanssa onnellinen, mutten vain halunnut olla hänen lähellään enkä jakaa elämääni hänen kanssaan. Lopulta homma päättyi eroon.
Tietty jokaisessa suhteessa tulee hyviä ja huonoja kausia, ja vain sinä itse voit tietää, onko meneillään hieman huonompi kausi vai etkö vain tunne rakkautta häntä kohtaan enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta rakastuminen ei käy kaikille. Itselleni kävisi paremmin , suhde jossa mies rakastaisi enemmän, koska itse rakastuneena menetän hallinnan käytökseni suhteen. Minusta tulee siis tollo.
Kannattaa miettiä onko ero järkevä. Oikeaa rakkautta tulee harvoin vastaan, tai en tiedä muista, mutta itselleni ainakin on tullut vain pari kertaa pitkän elämän aikana.
Minustakin tulee rakastuessa tollo. Tämän miehen kanssa en koskaan tuntenut sitä tunnetta, mutta hän on tuonut minulle turvaa ja vakautta koko suhteemme ajan. Hän on pitänyt minusta huolta ja tukenut minua. Mietin voisinko rakastua häneen, jos yrittäisin avautua hänelle. En tiedä, mitä tehdä.
Ap
Jos mies rakastaa sinua ja saa olosi turvalliseksi, siinä on jo pari hyvää syytä miettiä kannattaako ero. En tarkoita sitä, että sinun pitäisi teeskennellä rakastamista, vaan antaa miehelle mahdollisuus, ja kuten sanoit, avautua.
Kaikki eivät tällaista ajattelua hyväksy, mutta toisaalta maailmassa on paljon eroa katuvia ihmisiä.
Jos tunteita ei kertakaikkiaan ole, eikä tule, sitten on reilua antaa miehelle mahdollisuus etsiä rakkautta muualta.
Vaikka menisi vuosia, tai vähemmän aikaa, ihminen toipuu erosta (ellei ole poikkeustilanne). Eikä toinen (jossa on roikuttu) enää välttämättä kiinnosta, koska on tullut uutta elämään. Kannattaa erota, jos tunteita ei aidosti saa itselleen – ettei ruoki toisen tunteita, vie hänen elämänsä aikaa ja anna väärää toivoa. Onko hänellä kriisipuhelimen numeroa tai ihmistä jonka kanssa jutella. Olet varmaan edelleen ystävänä vastaamassa hänen kysymyksiinsä – jonkin aikaa, ehkä hänkin joku päivä ymmärtää, vaikkei nyt heti voi. Jos menee myöhemmin kokonaan erilleen, ettei ota yhteyttä, auttaa pääsemään eroon paremmin. Riippuu yksilöstä. Nuorena aikuisena ensimmäinen ero voi olla pahin, ajatteluun kuluttaa aikaa todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaahan sitä tietysti erota hyvästä miehestä. Sitten vaan karuselliin ja itkemään kun ei löydy kunnon miehiä eikä parisuhdetta.
Olen ja oma ohjeeni on, että kannattaa olla rehellinen. Jos rakastaa toista kuin rakastaisi sisarustaan tai rakasta ystäväänsä, muttei rakasta häntä nimenomaan kumppanina, on parempi vain jatkaa matkaa. Vaikka se toinen ei sitä haluaisikaan. Loppupelissä ainoa henkilö, jonka kanssa joudut olemaan 24/7 siihen asti, kunnes kuolet, olet sinä. Parasta olla siis hyvissä väleissä itsensä kanssa.