Miksi ilmoitat lapsesi työhakemuksesi alussa?

Sama ku laittaisi ”hei olen Leena, Antti Virtasen vaimo.” :,D

Hyvä kysymys. Olen  joskus maininnut lasten iät cv:ssä, koska ne selittävät aukkoja työhistoriassa. Eihän se oikeasti työnantajalle kuullu. Olen tainnut vaan katsoa jotain cv-mallia missä näin. Hakemuksessa en sentään niitä mainitse, onko tuo yleistäkin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Olen  joskus maininnut lasten iät cv:ssä, koska ne selittävät aukkoja työhistoriassa. Eihän se oikeasti työnantajalle kuullu. Olen tainnut vaan katsoa jotain cv-mallia missä näin. Hakemuksessa en sentään niitä mainitse, onko tuo yleistäkin?

Kannattaa olla vakituinen työpaikka niin aukkoja ei tule vaikka olisit vuosikausia kotona.. työsuhde merkataan silti koko ajalta.

"Hei, olen Paula, kuuden koiran koiraäiti sekä neljän lapsen ihmisäiti." Olin joskus täydellinen cv-kurssilla, oltuani vuosia työkyvytön ja päätin aloittaa paluuni työelämään kevyesti. Kurssilla oli pitkään kotiäitinä ollut nainen, jonka CV ja työhakemukset olivat juurikin tuollaisia. Hänen mielestään tämä äitiys oli hänen tärkein ja paras ominaisuutensa. Haki oikeasti töitä kyseisellä hakemuksella, ei kuulemma tärpännyt.

Koska jotkut kokee äitiyden saavutukseksi vaikka lähes kuka vaan onnistuu lisääntymään.

Leena kahden lapsen äiti on työnantajalle merkki useista sairaspoissaoloista

Ehkä ovat niitä jotka eivät edes töitä halua?

Silloin kun lapset olivat pieniä, en maininnut heistä mitään työnhakuvaiheessa.

Nyt kun lapset ovat jo teinejä, niin on enemmän ollut hyötyä mainita heistä ja samalla tehdä selväksi ettei enempää tule.

Toki olen maininnut vasta haastattelussa jos on kysytty lapsista (vaikka niistä ei saisi kysyä).

Laittaisin vain jos pidempi aukko CV:ssä. Ei kyllä tosiaan kuulu mielestäni työhakemukseen.

Koska hain työtä josta iso osa on kanssakäymistä lasten kanssa, kotiäityteni takia CV:ssä oli myös iso aukko, kaiken kukkuraksi vielä -vaikka se ei nyt sinänsä saisi valintaan mitenkään vaikuttaa- olin sellaisessa iässä että lapsienteko olisi hyvinkin ajankohtaista ellei sitä olisi jo tehty.

Tuumasin että kaikkien näiden osalta lasten mainitsemin olisi positiivinen asia. Eikä se ainakaan ihan metsään mennyt sillä sain työn.

Mikäli hakemani työ ei olisi liittynyt lapsiin lainkaan ja "aukostakin" olisi jo aikaa olisin jättänyt lapset mainitsematta kokonaan.

Koska hain paikkaa, jossa hoidettiin lasta ja toivottiin kokemusta lasten kanssa olosta.

Mä laitoin ja sain vakityön. Se, ettei töitä saa, taitaa olla ihan muista syistä kuin maininta lapsista cv:ssa.

Mutta siis asiantuntijaduuniin. Miksi?

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Olen  joskus maininnut lasten iät cv:ssä, koska ne selittävät aukkoja työhistoriassa. Eihän se oikeasti työnantajalle kuullu. Olen tainnut vaan katsoa jotain cv-mallia missä näin. Hakemuksessa en sentään niitä mainitse, onko tuo yleistäkin?

Kannattaa olla vakituinen työpaikka niin aukkoja ei tule vaikka olisit vuosikausia kotona.. työsuhde merkataan silti koko ajalta.

No mutta, eikös juuri ollut pahin synti ikinä saada lapsia vakituisen työsuhteen saatua?

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Mutta jos työ ei liity lapsiin, niin tuota ei pidä mainita ensimmäisenä, koska siitä tulee epäammattimainen kuva. Tuskin sinullekaan on väliä, onko esim hoitava lääkärisi mies, nainen, äiti, isä, jos hän osaa hommansa?

Monet lapsen saaneet luulevat olevansa työntekijöinäkin pätevämpiä koska ovat onnistuneet lisääntymään. Valitettavasti näin ei tietenkään ole. Monet eivät osaa erottaa sitä äitiroolia ammattiroolista ja luulevat saavansa äiteinä jotain extra-arvostusta. Asiantuntijahommissa antaa itsestään aika surkean kuvan, jos katsoo sen äitiyden olevan joku pätevyyden mittari.

Onko joku mies joskus ilmoittanut työhakemuksessa tai cv:ssä ekana (tai missään välissä) olevansa isukki?

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Mutta nyt käsi sydämelle: Jos mä ilmoitan työnhaun yhteydessä olevani x-vuotias sinkkunainen, niin eikös se olisi ihan tosi outoa? Mitä ihmettä se työnantajalle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Onko joku mies joskus ilmoittanut työhakemuksessa tai cv:ssä ekana (tai missään välissä) olevansa isukki?

Kymmeniä fyysikoiden ja matemaatikoiden työhakemuksia lukeneena voin kertoa, että hyvin monet miehet ainakin tällä alalla listaavat lastensa syntymävuodet CV:nsä alkupuolella. Useat jopa mainitsevat pitämänsä isäkuukaudet ja muut vanhempainvapaat. Hakukirjeessä lapsista ei tietenkään puhuta, mutta CV:ssä ne ovat alallani ihan rutiinistu.

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Ja miten ajattelit, että minä työnantajana profiloisin nämä hakijat?

- 25 v sinkkutyttö kaupunkin keskustasta: nuori, innokas, lyhyt työmatka, mutta todennäköisesti on halukas vaihtamaan piankin työpaikkaa, koska haluaa edetä urallaan, lähteä ulkomaille töihin tms, perustaa ehkä piakkoin perheen ja kenties muuttaa puolison löydettyään jonnekin toiselle paikkakunnalle

- 48 v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä: vanha, ei jaksa enää innostua uusista asioista, kaavoihin kangistunut, muutosvastarinta merkittävä, työmatkatkin hankalat ja käyttää mieluummin aikaansa pullan leipomiseen ja puutarhanhoitoon kuin osaamisensa kehittämiseen

- 36 v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja: lapset hankittu, rohkea ja ennakkoluuloton, todennäköisesti arvostaa pitkäaikaista työsuhdetta, on motivoitunut ja haluaa nähdä vaivaa ylläpitääkseen osaamistaan. Tavoitteena saada lapset kunnialla maailmalle ja sen jälkeen on mahdollisesti kiinnostunut ostamaan osakkuuden yrityksestäni. 

Noilla perusteilla paikka menisi 36 v yksinhuoltajalle.  Tosiasiassa mua kiinnostaa hakijoissa vain osaaminen ja millainen ko henkilö on työntekijänä. Mitä tekee vapaa-ajallaan, mikä on siviilisääty, lasten lukumäärä tai asuinpaikka, on merkityksettömiä. Oletan, että se 48 v syrjäkyliltäkin on jo paikkaa hakiessaan miettinyt, millä pääsee kulkemaan työmatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku mies joskus ilmoittanut työhakemuksessa tai cv:ssä ekana (tai missään välissä) olevansa isukki?

Kymmeniä fyysikoiden ja matemaatikoiden työhakemuksia lukeneena voin kertoa, että hyvin monet miehet ainakin tällä alalla listaavat lastensa syntymävuodet CV:nsä alkupuolella. Useat jopa mainitsevat pitämänsä isäkuukaudet ja muut vanhempainvapaat. Hakukirjeessä lapsista ei tietenkään puhuta, mutta CV:ssä ne ovat alallani ihan rutiinistu.

Onpa outoa.

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Siinä se ero onkin, se mitä sinä arvostat ei ole välttämättä se mitä moni työnantaja tänä päivänä arvostaa. Monesti haetaan sellaista henkilöä, joka on tehokas ja käytettävissä (ei ole pois töistä lasten takia ja anomassa koko ajan lomaa lasten lomien aikaan), niin valitettavaa kuin se onkin. Asiantuntijatehtävissä et halua profiloitua mammaksi. Ikä riittää ja suoraan asiaan hakemuksessa.