Missä vankileirissä Akseli Koskela oli Täällä Pohjantähden alla-kirjoissa?

Hennalassa.

Hennalassa. Yrittivät pakoon itään, mutteivät päässeet sen pitemmälle.

Hennalassa, jossa sai kuolemantuomion. Kun se muutettiin elinkautiseksi, siirrettiin Tammisaareen. Vapautui 20-luvun alussa, tosin aluksi ilman kansalaisluottamusta, jonka sai takaisin jossakin 20/30-lukujen taitteessa.

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

En ole lukenut kirjoja mutta vuoden 2010 elokuva pyörii parhaillaan toisessa ikkunassa. Elokuvassa ne Koskelat olivat torppareita (ei talollisia) ja ne lähti sotaan koska pappila oli ottanut itselleen heidän tilalta maata.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

En ole lukenut kirjoja mutta vuoden 2010 elokuva pyörii parhaillaan toisessa ikkunassa. Elokuvassa ne Koskelat olivat torppareita (ei talollisia) ja ne lähti sotaan koska pappila oli ottanut itselleen heidän tilalta maata.

Se maa oli seurakunnan. Vai oikeastiko olet sitä mieltä, että sinun autopaikkasi saa ottaa kuka tahansa, koska pitää sitä omanaan? Sinä tietenkin yhä maksat kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

En ole lukenut kirjoja mutta vuoden 2010 elokuva pyörii parhaillaan toisessa ikkunassa. Elokuvassa ne Koskelat olivat torppareita (ei talollisia) ja ne lähti sotaan koska pappila oli ottanut itselleen heidän tilalta maata.

Jos muistan elokuvan oikein niin kyllä ne lähti ensisijaisesti kommunistiagitaattoreiden propagandan sokaisemana: "Kun muilla on ja meillä ei niin otetaan väkisin koska se kuuluu meille."

Nykymittapuulla torppareiden ja kaupunkien alaluokkien asemaa voi toki kritisoida ja aiemmat sukupolvet ovat tehneet paljon meidän puolesta mutta punaisten aloittama sota oli myös erittäin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Siis se Koskelan katkeruus tuli siitä, että pappila pakkopalautti osan isä-Jussin raivaamasta maasta pappilan yhteyteen taloudellisten seikkojen vuoksi. Tämä tapahtui jo paljon ennen kapinaa, mutta jäi kaihertamaan Koskeloiden mieliin. Isä-Jussin, mutta ennen kaikkea Akselin. Toki se oli vain yksi osanen, taksvärkit ja ennenkaikkea työväenliikkeen nousu tempaisi Akselin mukaansa, joka sitten johti kapinaan. Isä-Jussi oli kapinaa vastaan, veljet menivät mukana kun olivat tavallaan veljen vaikutuspiirissä, joskin omasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Suurin osa punaisista oli turhanrähisijöitä. Ei heillä mitään aatetta ollut, tärkeämpää oli päästä tap pamaan. Sitten tuli yllätyksenä se, että Mannerheim tuli joukkojen kera Suomeen ja esti lahtaamisen. Osa punaisista pakeni Neuvostoliittoon, jossa Stalin heidän armollisesti tapatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Suurin osa punaisista oli turhanrähisijöitä. Ei heillä mitään aatetta ollut, tärkeämpää oli päästä tap pamaan. Sitten tuli yllätyksenä se, että Mannerheim tuli joukkojen kera Suomeen ja esti lahtaamisen. Osa punaisista pakeni Neuvostoliittoon, jossa Stalin heidän armollisesti tapatti.

Totta ja samalla tavalla valkoisissa oli väkeä, joka käytti tilannetta hyväkseen ja surmasi punaisia monesti täysin himonsa vuoksi. Sodat - varsinkin sisällissodat - ovat sellaisia, että niissä kuona nousee pinnalle ja pääsee toteuttamaan itseään. Sivistysvaltion pitäisi pystyä tuomitsemaan selvät murhaajat, olivat ne sitten kummalla puolella tahansa. Suomi ei siihen pystynyt, ei punaisten eikä valkoisten puolella. Se on surullista.

Hennalassa. Valtiorikosoikeus kokoontui Riihimäellä tai Lahdessa muistaakseni. Jos joku on kiinnostunut, niin valtiorikosoikeuden aktit haulla pääsee etsimään oman sukulaisen tuomiota, jos tämä on tuomiolla ollut. Kenttä"oikeus" ei ollut kuin kostomurhaamista.

Tuntuu aika kamalalta ajatella että isoukkini, tuolloin 18-v poik, näki nälkää semmoisissa täysin järjettömissä kaiken inhimillisyyden kadottaneissa olosuhteissa. Isoukki liittyi punaisiin, koska isänsä oli kuollut kesällä -17 ja äiti oli sairas. Punaiset lupasivat maksaa palkkaa.

Kuulin tarinan kerran kun isoukkini sitä kertoi humalassa isälleni eli pojanpojalleen. Sitä punaisuutta salailtiin vielä silloin, mutta isoukki tuli viikon kyläreissulle ja katsoivat meillä jotain sotaleffaa ja ottivat kuppia ja taisi puhua siitä ekan kerran vuosiin jollekin. Kyllä siinä vanha mies itki.

Synnyin -68 ja isoukki kuoli -87.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Suurin osa punaisista oli turhanrähisijöitä. Ei heillä mitään aatetta ollut, tärkeämpää oli päästä tap pamaan. Sitten tuli yllätyksenä se, että Mannerheim tuli joukkojen kera Suomeen ja esti lahtaamisen. Osa punaisista pakeni Neuvostoliittoon, jossa Stalin heidän armollisesti tapatti.

Totta ja samalla tavalla valkoisissa oli väkeä, joka käytti tilannetta hyväkseen ja surmasi punaisia monesti täysin himonsa vuoksi. Sodat - varsinkin sisällissodat - ovat sellaisia, että niissä kuona nousee pinnalle ja pääsee toteuttamaan itseään. Sivistysvaltion pitäisi pystyä tuomitsemaan selvät murhaajat, olivat ne sitten kummalla puolella tahansa. Suomi ei siihen pystynyt, ei punaisten eikä valkoisten puolella. Se on surullista.

Punaiset kiersi taloissa t ap pamassa jopa pikkulapsia ja vanhuksia. Valkoiset eivät olleet noin raukkamaisia. Oman isoisäni setä, oppikoululainen, tap ettiin junassa siksi, että hänellä oli siistit vaatteet. Punaisen mielestä ta ppa minen yksinkertaisesti oli kivaa, valkoiset sentään ymmärsivät, että viattomia ei surmata

Vierailija kirjoitti:

Hennalassa. Valtiorikosoikeus kokoontui Riihimäellä tai Lahdessa muistaakseni. Jos joku on kiinnostunut, niin valtiorikosoikeuden aktit haulla pääsee etsimään oman sukulaisen tuomiota, jos tämä on tuomiolla ollut. Kenttä"oikeus" ei ollut kuin kostomurhaamista.

Tuntuu aika kamalalta ajatella että isoukkini, tuolloin 18-v poik, näki nälkää semmoisissa täysin järjettömissä kaiken inhimillisyyden kadottaneissa olosuhteissa. Isoukki liittyi punaisiin, koska isänsä oli kuollut kesällä -17 ja äiti oli sairas. Punaiset lupasivat maksaa palkkaa.

Kuulin tarinan kerran kun isoukkini sitä kertoi humalassa isälleni eli pojanpojalleen. Sitä punaisuutta salailtiin vielä silloin, mutta isoukki tuli viikon kyläreissulle ja katsoivat meillä jotain sotaleffaa ja ottivat kuppia ja taisi puhua siitä ekan kerran vuosiin jollekin. Kyllä siinä vanha mies itki.

Synnyin -68 ja isoukki kuoli -87.

Isoukkisi jäi henkiin, minun 15v sukulaiseni ei. Hänellä ei koskaan ollut lapsenlapsia, joiden kanssa muistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Suurin osa punaisista oli turhanrähisijöitä. Ei heillä mitään aatetta ollut, tärkeämpää oli päästä tap pamaan. Sitten tuli yllätyksenä se, että Mannerheim tuli joukkojen kera Suomeen ja esti lahtaamisen. Osa punaisista pakeni Neuvostoliittoon, jossa Stalin heidän armollisesti tapatti.

Totta ja samalla tavalla valkoisissa oli väkeä, joka käytti tilannetta hyväkseen ja surmasi punaisia monesti täysin himonsa vuoksi. Sodat - varsinkin sisällissodat - ovat sellaisia, että niissä kuona nousee pinnalle ja pääsee toteuttamaan itseään. Sivistysvaltion pitäisi pystyä tuomitsemaan selvät murhaajat, olivat ne sitten kummalla puolella tahansa. Suomi ei siihen pystynyt, ei punaisten eikä valkoisten puolella. Se on surullista.

Punaiset kiersi taloissa t ap pamassa jopa pikkulapsia ja vanhuksia. Valkoiset eivät olleet noin raukkamaisia. Oman isoisäni setä, oppikoululainen, tap ettiin junassa siksi, että hänellä oli siistit vaatteet. Punaisen mielestä ta ppa minen yksinkertaisesti oli kivaa, valkoiset sentään ymmärsivät, että viattomia ei surmata

Ja taas sitä mennään...

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Jussi Koskelalla oli hyvä suhde vanhaan rovastiin. Jussi oli nöyrä puurtaja, mutta Akseli nuorena vihaisena miehenä kyseenalaisti auktoriteetteja ja epäoikeudenmukaisuutta. 

Rovastilla taas oli tuhlaileva puoliso, joka ahneesti halusi kiristää taksvärkkejä, hän oli kotoisin herraskaisista piireistä ja piti maalaisia moukkina ja rääsyläisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Suurin osa punaisista oli turhanrähisijöitä. Ei heillä mitään aatetta ollut, tärkeämpää oli päästä tap pamaan. Sitten tuli yllätyksenä se, että Mannerheim tuli joukkojen kera Suomeen ja esti lahtaamisen. Osa punaisista pakeni Neuvostoliittoon, jossa Stalin heidän armollisesti tapatti.

Totta ja samalla tavalla valkoisissa oli väkeä, joka käytti tilannetta hyväkseen ja surmasi punaisia monesti täysin himonsa vuoksi. Sodat - varsinkin sisällissodat - ovat sellaisia, että niissä kuona nousee pinnalle ja pääsee toteuttamaan itseään. Sivistysvaltion pitäisi pystyä tuomitsemaan selvät murhaajat, olivat ne sitten kummalla puolella tahansa. Suomi ei siihen pystynyt, ei punaisten eikä valkoisten puolella. Se on surullista.

Punaiset kiersi taloissa t ap pamassa jopa pikkulapsia ja vanhuksia. Valkoiset eivät olleet noin raukkamaisia. Oman isoisäni setä, oppikoululainen, tap ettiin junassa siksi, että hänellä oli siistit vaatteet. Punaisen mielestä ta ppa minen yksinkertaisesti oli kivaa, valkoiset sentään ymmärsivät, että viattomia ei surmata

Ei pidä paikkaansa. Valkoiset surmasivat punaisia tai niiksi oletettuja täysin omin päin ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Joukossa naisia ja lapsia, jopa huomattavissa määrin. Tragikoomista on, että esimerkiksi Viipurissa ammutuksi joutui italialainen posetiivari, jota pidettiin venäläisenä tummien hiustensa ja silmiensä vuoksi. Valkoiset olivat usein myös juovuksissa, mikä osaltaan vaikutti teloituksiin. Punaiset tekivät ihan yhtä pahoja asioita. Miksi sitä ei voi molemmat osapuolet myöntää, että psykopaatteja oli molemmilla puolilla, samoin kuin niissä oli aatteisiinsa uskovia, kunnollisia mutta olosuhteiden vuoksi eri puolille joutuneita sotureita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Jussi Koskelalla oli hyvä suhde vanhaan rovastiin. Jussi oli nöyrä puurtaja, mutta Akseli nuorena vihaisena miehenä kyseenalaisti auktoriteetteja ja epäoikeudenmukaisuutta. 

Rovastilla taas oli tuhlaileva puoliso, joka ahneesti halusi kiristää taksvärkkejä, hän oli kotoisin herraskaisista piireistä ja piti maalaisia moukkina ja rääsyläisinä.

Rovastin puoliso oli tyypipuhdas narsisti, samoin kuin poikansa. Rovasti itse oli enemmän sympaattinen, sovintoa haluava mies, mutta olosuhteet ja puoliso veti häntä omaan suuntaansa. Hän kunnioitti Jussia niin paljon, että itki kun tämä kuoli ja maksoi hautajaisetkin. Oli aikanaan myös maiden palautusta vastaan, mutta vaimo ja kirkkoneuvosto oli niiden palautusten puolesta. Rovasti halusi Jussille pakko-otetuista maista jopa korvauksen, mutta siihen ei suostuttu. Eli pohjimmiltaan hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan outoa etteivät vanhemmat sättineet kun tapatti veljensä jo nopeasti tuhoon tuomitulla sotimisella johon Koskelan tapaiset talolliset edes osallistuneet?

Mutta pappilan torpparihan Jussi Koskela oli ja Akselilla oli paljon katkeruutta hampaankolossa epäoikeudenmukaisia taksvärkkejä vastaan. Eihän pitäjän oikeat talolliset voineet sietää sitä, että Koskelan tila menestyi ahkeralla työllä. Oikeat talolliset pitivät itseään parempina.

Vuoden 1918 alussa punaisilla oli itseasiassa varsin hyvät lähtökohdat aloittaa hyökkäyssota. Kukaan ei voinut varmuudella tietää sodan voittajaa.

Suurin osa punaisista oli turhanrähisijöitä. Ei heillä mitään aatetta ollut, tärkeämpää oli päästä tap pamaan. Sitten tuli yllätyksenä se, että Mannerheim tuli joukkojen kera Suomeen ja esti lahtaamisen. Osa punaisista pakeni Neuvostoliittoon, jossa Stalin heidän armollisesti tapatti.

Totta ja samalla tavalla valkoisissa oli väkeä, joka käytti tilannetta hyväkseen ja surmasi punaisia monesti täysin himonsa vuoksi. Sodat - varsinkin sisällissodat - ovat sellaisia, että niissä kuona nousee pinnalle ja pääsee toteuttamaan itseään. Sivistysvaltion pitäisi pystyä tuomitsemaan selvät murhaajat, olivat ne sitten kummalla puolella tahansa. Suomi ei siihen pystynyt, ei punaisten eikä valkoisten puolella. Se on surullista.

Punaiset kiersi taloissa t ap pamassa jopa pikkulapsia ja vanhuksia. Valkoiset eivät olleet noin raukkamaisia. Oman isoisäni setä, oppikoululainen, tap ettiin junassa siksi, että hänellä oli siistit vaatteet. Punaisen mielestä ta ppa minen yksinkertaisesti oli kivaa, valkoiset sentään ymmärsivät, että viattomia ei surmata

Mitä pahaa ne punaisten pikkulapset olivat tehneet jos eivät valkoiset viattomien kimppuun käyneet?