Kannattaako 35-vuotiaan opiskella insinööriksi enää?

Kannattaa, ehdottomasti.

Sinä valmistut viimeistään 40 vuotiaana ja ehdit olla työelämässä 25 vuotta. Ihan tarpeeksi. Hakeudu heti alan töihin vaikka apumieheksi niin näet koko työelämän eri vaiheet. Ja kaikki lomat menet eri insinöörialan töihin. Panosta oppimiseen käytännössä.

Onnea!

Totta kai kannattaa opiskella.

Kannattaa. Esimerkiksi monimuotokoulutuksessa on paljon yli 35 vuotiaita. Yli 50 vuotiaatkin vielä opiskelevat.

T: 41v insinööriopiskelija.

Jalka pitää olla kuitenkin koko ajan työelämän oven välissä, omalta alalta ja motivaatio kova.

Nykyisin ei ole mikään itsestäänselvyys tuo ”aina kannattaa opiskella”, ellei se tapahdu työn ohessa tai ole muuten oman alan täydennyskoulutusta tai jonkintyyppistä muuta työssäoppimista.

Todellakin kannattaa. Olen itse 37-vuotias ja ajattelin ennen että ei tässä iässä varmaan enää kannata. Sitten lamppu syttyi ja hoksasin että työelämää on vielä useampi kymmenen vuotta edessä eli muutaman vuoden opiskelusta on hyötyä pitkään. Nyt haaveilen ja odotan että rahatilanne ja muu sallii opiskelun.

En suosittele ympäristöalaa. Töistä on järjetön kilpailu.

Absolut!

Mikään ei harmita enemmän kuin käyttämättä jätetty tilaisuus. Kaksikymmentä vuotta sinua vanhempana on helppo todeta että olet parhaassa iässä vielä, tsemppiä opintoihin!

Vierailija kirjoitti:

Jalka pitää olla kuitenkin koko ajan työelämän oven välissä, omalta alalta ja motivaatio kova.

Nykyisin ei ole mikään itsestäänselvyys tuo ”aina kannattaa opiskella”, ellei se tapahdu työn ohessa tai ole muuten oman alan täydennyskoulutusta tai jonkintyyppistä muuta työssäoppimista.

Itselläni on pyörinyt vastaavia ajatuksia mielessä.

Olen 47, työskentelin IT-alalla vuosituhannen alkupuolelle.

Olen työllistänyt sen jälkeen itseni alalla, joka nyt puolestaan on alamäessä.

Nykyinen työ ei välttämättä kanna eläkeikään saakka.

Antaahan se hengähdystauon. Laskelmat niistä toivorikkaasti ajatelluista, jäljelläolevista työvuosista heittävät tosin häränpyllyä, jos valmistuu työttömäksi.

Olikos ketjussa niitä, jotka kouluttautuivat täysin uudelle alalle ja ovat nyt töissä tilanteeseensa tyytyväisinä? Heiltä ap saattaisi saada sitä arvokkainta kokemusperäistä tietoa, olettaen että aikaa ei ole kulunut liikaa.

Työmarkkinat elävät murrosvaihetta, yli nelikymppisten vastavalmistuneiden palkkaamiseen on kova kynnys. Mutta olisi hyvä kuulla näkemyksiä niiltä, joilla on omakohtaista kokemusta, nimenomaan siitä työllistymisestä opintojen jälkeen.

Sinulla on ehdottomana vahvuutena ikä ja toimialatuntemus. Eli pääsi on jo selkiintynyt nuoruudesta ja pääset sovittamaan nyt uutta oppimaasi insinööritietoa siihen mitä olet jo elämässä nähyt ja kokenut. Siten syntyy vanhoillekin aloille uusia järkeviä innovaatioita.

Vierailija kirjoitti:

Jalka pitää olla kuitenkin koko ajan työelämän oven välissä, omalta alalta ja motivaatio kova.

Nykyisin ei ole mikään itsestäänselvyys tuo ”aina kannattaa opiskella”, ellei se tapahdu työn ohessa tai ole muuten oman alan täydennyskoulutusta tai jonkintyyppistä muuta työssäoppimista.

Niin, tätä mietinkin. Minullahan olisi siis tilanne se, että tekisin totaalisen alanvaihdon eikä kokemusta uudelta alalta. Toisaalta en kyllä näe vaihtoehtona jatkaa nykyisellä alallakaan.

Ehkä vaan meen ja teen ja katson miten käy. Kai se aina on kotiin päin. Enemmän kai sitä katuu jos ei edes yritä.

Ap

Kyllä kannattaa. Ulkomailta saa paremmin töitä kuin Suomesta vastavalmistuneena, joten hyvä että olet asian jo nyt huomioinut. Olen itsekin ollut ulkomailla töissä. Mielestäni uralla on vain yksi suunta ja se on vain ylöspäin. Joskus ikäsyrjintä voi kohdistua myös sinua nuorempiin, jotka vastavalmistuneina ovat siirtymässä työelämään.

Niin, onko järkevää vaihtaa tuossa iässä melko varmasti työllistäviltä aloilta (hoito, ravintola) epävarmalle tekniikan alalle, jossa olisit yli-ikäinen vastavalmistunut?

En tiedä mitä teet työksesi tällä hetkellä, mutta olisiko täydennys/esimieskoulutus vaihtoehto? Onhan hoitoalalla vaihtoehtoja ja ravintoloitakin erilaisia. Itse en vaihtaisi jos olisin sinä, liikaa riskejä.

Kouluaikainen harjoittelu on ratkaisevaa työllistymisen kannalta. Tunge itsesi vaikka siivoamaan rakennuksille ensimmäisenä kesänä, että naamasi tulee tutuksi.

Kannattaa, miksi edes kysyt? Eläkeikä taitaa nytkin jo huidella siellä seitsemänkympin hujakoilla, joten useamman vuosikymmenen ehdit painaa hommia.

Vierailija kirjoitti:

Niin, onko järkevää vaihtaa tuossa iässä melko varmasti työllistäviltä aloilta (hoito, ravintola) epävarmalle tekniikan alalle, jossa olisit yli-ikäinen vastavalmistunut?

En tiedä mitä teet työksesi tällä hetkellä, mutta olisiko täydennys/esimieskoulutus vaihtoehto? Onhan hoitoalalla vaihtoehtoja ja ravintoloitakin erilaisia. Itse en vaihtaisi jos olisin sinä, liikaa riskejä.

Sinun kaltaisille perusnegatiivisille kaikessa on aina liikaa riskejä. Jos ei edes yritä niin ei ainakaan saa mitään. Monet opiskelee viisikymppisinäkin, esim isäni kaveri opiskeli DI tutkinnon, ei ole ollut työttönänä päivääkään.

Huh, kuulostaa hurjalta, että 35-vuotias edes epäilee olevansa liian vanha vaihtamaan alaa. Kun työelämää on jäjellä vielä vuosikymmeniä, niin hulluksihan sitä tulisi, jos pitäisi jatkaa alkuperäisellä suunnitelmalla hamaan tappiin saakka. Kuten tuossa aiemmin mainittiin, kannattaa tosiaan selvitellä ja vertailla alojen työmarkkinatilannetta ennen lopullisia ratkaisuja. Ympäristöalalle ei kannata suuntautua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaa. Ulkomailta saa paremmin töitä kuin Suomesta vastavalmistuneena, joten hyvä että olet asian jo nyt huomioinut. Olen itsekin ollut ulkomailla töissä. Mielestäni uralla on vain yksi suunta ja se on vain ylöspäin. Joskus ikäsyrjintä voi kohdistua myös sinua nuorempiin, jotka vastavalmistuneina ovat siirtymässä työelämään.

Totta tämäkin, että on maita joissa palkataan Suomea ennakkoluulottomammin nelikymppisiä ja vanhempia. Palkka on kyllä sitten se hankalampi asia, vaikka töitä löytyisikin.

Se että jonkun isän kaveri aikoinaan on voinut kouluttautua diplomi-insinööriksi ja työllistyä ongelmitta on hieman hankalampi esimerkki. Sukupuolella on merkitystä, iällä siihen liittyen ja nykytilanne ei tekniikan alalla erityisesti ole sama kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Tekniikan alalla on monia suuntautumisvaihtoehtoja, kannattaa perehtyä niihin huolella.

Realismi auttaa pitkälle, ja omien vahvuuksien hyödyntäminen. Työelämästä ei kannata jäädä pois, vaan heti hakeutua omalle alalle. Ihan pelkkä sokea heittäytyminen ”kunhan pääsen pois nykyisestä työelämätilanteesta” ei ole se viisain ratkaisu, vaikka romanttinen olisikin.

Vaikka eläkeikää nostetaan koko ajan voi monille tulla yllätyksenä se, miten ikärasistinen varsinkin suomalainen työelämä voi uudelle työnhakijalle olla.

Meille tuli juuri rakennusalalle harjoitteluun suunnilleen ikäisesi hoitoalalta alaa vaihtanut opiskelija, jolla oli vielä joku erityinen koulutusjärjestelmä ammattikoulusta AMK:hon ja työssäoppimista vielä lisäksi.

Tuollaiseen kun pääsee sisään, niin siitä saa aika varmasti paikan. Meillä ainakin rekrytään pääasiassa harjoittelijoita, jo alaa vaihtanut vanhempi ihminen myös pysyy todennäköisemmin siinä hakemassaan paikassa eikä haaveile päälliköksi pääsystä tai paikasta kilpailijalla. Tai näin meidän yrityksen rekry-filosofia näyttäisi menevän.

Vierailija kirjoitti:

Huh, kuulostaa hurjalta, että 35-vuotias edes epäilee olevansa liian vanha vaihtamaan alaa. Kun työelämää on jäjellä vielä vuosikymmeniä, niin hulluksihan sitä tulisi, jos pitäisi jatkaa alkuperäisellä suunnitelmalla hamaan tappiin saakka. Kuten tuossa aiemmin mainittiin, kannattaa tosiaan selvitellä ja vertailla alojen työmarkkinatilannetta ennen lopullisia ratkaisuja. Ympäristöalalle ei kannata suuntautua.

Oletko äskettäin vaihtanut alaa, olet 40-vuotias tai vanhempi ja tyytyväinen työtilanteeseesi? Ennenkuin näitä neuvoja jaellaan, olisi niiden hyvä perustua todelliseen elämään, ei vain ihanteisiin.