Kannattaako 35-vuotiaan opiskella insinööriksi enää?

Kannattaa!! Anna palaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaa. Ulkomailta saa paremmin töitä kuin Suomesta vastavalmistuneena, joten hyvä että olet asian jo nyt huomioinut. Olen itsekin ollut ulkomailla töissä. Mielestäni uralla on vain yksi suunta ja se on vain ylöspäin. Joskus ikäsyrjintä voi kohdistua myös sinua nuorempiin, jotka vastavalmistuneina ovat siirtymässä työelämään.

Totta tämäkin, että on maita joissa palkataan Suomea ennakkoluulottomammin nelikymppisiä ja vanhempia. Palkka on kyllä sitten se hankalampi asia, vaikka töitä löytyisikin.

Se että jonkun isän kaveri aikoinaan on voinut kouluttautua diplomi-insinööriksi ja työllistyä ongelmitta on hieman hankalampi esimerkki. Sukupuolella on merkitystä, iällä siihen liittyen ja nykytilanne ei tekniikan alalla erityisesti ole sama kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Tekniikan alalla on monia suuntautumisvaihtoehtoja, kannattaa perehtyä niihin huolella.

Realismi auttaa pitkälle, ja omien vahvuuksien hyödyntäminen. Työelämästä ei kannata jäädä pois, vaan heti hakeutua omalle alalle. Ihan pelkkä sokea heittäytyminen ”kunhan pääsen pois nykyisestä työelämätilanteesta” ei ole se viisain ratkaisu, vaikka romanttinen olisikin.

Vaikka eläkeikää nostetaan koko ajan voi monille tulla yllätyksenä se, miten ikärasistinen varsinkin suomalainen työelämä voi uudelle työnhakijalle olla.

Tosiaan tämä isäni kaveri valmistui DI:ksi viitisen vuotta sitten, eli ei tosiaankaan "joskus silloin aikoinaan". Kyllähän se uskallusta vaatii, mutta jos motivaatio riittää, niin mikäs siinä.

Itse yritin vaihtaa alaa saman ikäisenä. Aiempi koulutus oli it-alalle, ja kuin toisen masterintutkinnon toiselle tekniselle alalle. Yritin saada tuon alan töitä puoli vuotta, ja jouduin palaamaan aiemmalle uralle. Intern-tason paikat on lähes aina varattu nuorille, niihin on jopa ikärajat ja/tai ainakin asia muotoillaan "sinä nuori vastavalmistunut". En pääsyt edes haastatteluihin. Rekrymessuilla työnantajan edustajat sanoivat suoraan että olen liian kokenut aloittelipaikkoihin, tai liian kokematon, kun puuttui se alempien vuosikurssien harjoittelukokemus (tein suoraan maisterivaiheen opinnot).

Eli kannattaa varautua siihen että työllistyminen on hyvin Kivisen tien takana. Kyse ei siis ole vain siitä paljonko on työikää jäljellä, vaan palkkaako kukaan 40v harjoittelijaa kun tulossa on myös 25-vuotiaita.

Itse yritin tuota ja en saanut töitä. Mutta moni varmaan onnistuu. Tsemppiä ap:lle ja muille!

Pikkasen menee aiheen vierestä mutta koulukaveri lähti 44-vuotiaana lukemaan farmasiaa. Haki aikoinaan heti lukion jälkeen lääkikseen, opiskeli opettajaksi ja nyt toteuttaa haaveensa.

Eli todellakin kannattaa!

Ei muuta kun menet vaan.

Vanhemmissa opiskelijoissa on joskus vika, että he yrittävät bailaamaan 20-vuotiaiden kanssa. Mutta jos olet jo päässyt tuollaisesta ja pystyt orientoitumaan opiskeluun, sulla on kaikki mahdollisuudet.

Hoito- ja ravintola-aloille luulisi pystyvän palata kohtuullisen kivuttomasti takaisin, mikäli ei mistään aivan spessutöistä ole kyse? Kun koulutus on Suomessa "ilmaista", niin hävittävää ei välttämättä ole kovin paljoa.

Itse samanlaista pohtinut suunnilleen samanikäisenä. Aikoinaan jäi tutkinnon suorittaminen kesken, ja halusin sen palata tekemään loppuun ja mahdollisesti vaihtaa alaa kokonaan. Ei pää yksinkertaisesti tulisi kestämään nykyistä työtä/alaa, joten lopulta valinta oli varsin helppo ja päätin lähteä opintovapaalle.

No voithan aina kouluttautua jos pääset kouluun ja pystyt rahoittamaan opintosi jollain. Se, onko se viisasta, on toinen asia.

Vanhempana naisena entry level-duunien ja jalan oven väliin saaminen tekniikan aloilla ei välttämättä ole helppo nakki. Ja jos sulla jo kahdelta alalta koulutus ja työkokemusta niin etkö voisi kehittää itseäsi niissä? Pahimmassa tapauksessa valmistut työttömäksi eivätkä huoli enää vanhaankaan työhön.

Mieti tarkkaan.