Onko muita ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet rakastuneita?
Olen kohta 40 -vuotias nainen, välillä mietin, että olenko ollut rakastunut. Minulla on takana muutamia suhteita sekä avioliitto, en kuitenkaan tiedä olenko ollut rakastunut. Epäilen, että en ole. Kai sen tietäisi, jos olisi. Olen ollut innoissani, ihastunut, täpinöissäni mutta se tunne ei ole kauaa kestänyt kuitenkaan. Luulen myös, että osa näistä ihastumisista on ollut sitä, että olen halunnut olla ihastunut. En ole varma olenko kykeneväinen rakastamaan miestä. Tottakai lastani rakastan ja omalla tavallaan ystäviä, lemmikkejä yms. olen tunteisiin kai siis kykeneväinen mutta ihmettelen, että en rakkaussuhteessa ole koskaan ollut. Haluaisin sen kuitenkin tässä elämässä kokea. Onko muita kohtalotovereita?
Kommentit (7)
Sää haluuat mä rakaastunn että asetunn aloillleni? Mä koeeen taaas etttä yksi eläämäntarkoituuksista on tehdää maaailmasta vähän pareempi paiikka ollla ja eläää.
Vierailija kirjoitti:
Sää haluuat mä rakaastunn että asetunn aloillleni? Mä koeeen taaas etttä yksi eläämäntarkoituuksista on tehdää maaailmasta vähän pareempi paiikka ollla ja eläää.
Hymyy ja nauuruuu tartttuu.
En ole ollut rakastunut enkä tule koskaan rakastumaan.
Minä. Sama historia eli on ollut suhteita ja nyt aviossa, mutta en ole koskaan osannut olla suhteissa.
Tajusin sen vasta tyttären suhdetta läheltä seuranneena. Mulla ei esim koskaan ole ollut tunnetta, että tämä on tässä. Olen joka suhteessa ajatellut, että tilanne on väliaikainen ja nimenomaan väliaikainen minun puoleltani.
Ainakin yksi löytyy; minä!
En ole koskaan ollut rakastunut enkä tiedä mitä rakastuminen on enkä ymmärrä sitä.
Minulla ei ole sellaista tunnetta olemassa, koskaan ollut.
Olen seurustellut ja olen ollut aviossakin, mutta ketään en koskaan ole rakastanut. Nuorena ja tyhmänä ajauduin lauman mukana ja koska "joku oli oltava" hankkiuduin parisuhteisiin ja avioon asti. En uskaltanut erottua joukosta.
Erottuani olin helpottunut ja tajusin että tässä ei ole mitään minulle. En pysty sellaiseen tunteeseen.
Lähinnä rakkautta oleva tunne on se valtava hellyys ja huolenpidon tarve jota tunnen kissaani ja muita eläimiä kohtaan. Sellaista en koskaan ole tuntenut yhtäkään ihmistä kohtaan.
Meillä kotona ei rakastettu, se oli naurettava ja typerä asia. Se osoitti täydellistä heikkoutta ja heikkous oli meillä kirosana. Meidät lapset kasvatettiin pärjääviksi.
Olen tyytyväinen elämääni nyt, sinkkuna ja täysin omillaan toimeen tulevana. En voi sietää ketään liian lähelle. Jos minut pakotettaisiin parisuhteeseen, olisi se katastrofi sekä minulle että toiselle osapuolelle.
Työskentelen hoitoalalla ja olen hyvä työssäni. Saan paljon kiitosta. Teen työni hyvin ja kunnia-asiani on mahdollisimman tyytyväinen asiakas sekä omaiset. En vihaa enkä inhoa ketään. Olen inhimillinen, mutta rakkautta en pysy tuntemaan, enkä koe sitä puutteena.
Ei minullekaan ole koskaan tullut sellaista "yksi ja ainoa - tämä mies on saatava!" oloa.
Olen harkitseva ja tasainen.
Huono vain, että mies alkoi kaipaamaan sitä rakastunutta reaktiota ja testaili asiaa töissä. Jatkuvan flirtin seurauksena työkaverinainen oli koukussa kuin huumeeseen. Kun mies päätti viheltää pelin poikki ennenkuin se ehtisi liian pitkälle, nainen itki minulle kuinka miestä ikävöi ja onko totta että meidän liitto jatkuu. Nainen oli valmistautunut jättämään miehensä eikä voinut käsittää ettei mies olisi yhtä rakastunut kuin hän.
Lisään vielä aloitukseen, että avioliiton aikana tuli kyllä ajan myötä välittämisen tunne ja sellaista mutta en tiedä oliko se rakkautta, ehkä jonkinlaista mutta liian vaimeaa siihen, että voisin sanoa olleeni rakastunut.