Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?

Eivät he jätä perhettään, ketkä ovat onnellisia siinä.

Luin kerran useamman miehen haastattelun, jossa kaikki katuivat. Mutta kiinni jäätyään oli pakko tyytyä siihen uuteen, kun entinen ei ottanut enää takaisin.

En usko, että ihan kaikki katuvat.

Tilanteet ovat erinlaisia tietenkin, mutta jos on perheessä paljon ongelmia, jotka rajoittavat omia harrastuksia ja työtä niin en usko, että silloin erotessa kovin paljoa harmittaa.

Tai jos puoliso on esim. Väkivaltainen tai muuten vain epävakaa.

Baarit notkuu täynnä niitä, jotka lähtivät ja katuivat pian, mutta lasten äiti ei enää huolinut takaisin.

Ehkä katuvat enemmänkin sitä, että se täydellinen perhe haave rapistui silmien edessä kuin sitä, että olisivat perheen jättäneet.

Katuu.

A: Lapsien tekoa nuoruuden pöljyyksissään ja "rakkaudesta" mitään tietämättömänä.

B: Sitä ettei lähtenyt jo aiemmin.

Suurin osa varmaan katuu, kun uuden suhteen alkuhuuma katoaa. Sitten on jo myöhäistä. Eri asia, jos lasten äidillä on ollut jotain tosi vakavia ongelmia itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Baarit notkuu täynnä niitä, jotka lähtivät ja katuivat pian, mutta lasten äiti ei enää huolinut takaisin.

Sieltä löytyy myös paljon miehiä, jotka jättivät perheensä vaimon syrjähypyn paljastuttua.

Mun ex katuu ja on kahdesti pyytänyt päästä takaisin siihen elämään jonka koki niin raskaaksi ja sitovaksi että piti lähteä etsimään "omaa elämää".

Vierailija kirjoitti:

Ehkä katuvat enemmänkin sitä, että se täydellinen perhe haave rapistui silmien edessä kuin sitä, että olisivat perheen jättäneet.

Niin. Tai se muija vaan rapistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarit notkuu täynnä niitä, jotka lähtivät ja katuivat pian, mutta lasten äiti ei enää huolinut takaisin.

Sieltä löytyy myös paljon miehiä, jotka jättivät perheensä vaimon syrjähypyn paljastuttua.

Mutta se on aivan eri asia sillä naisilla on oikeus omiin tunteisiin ja rakastajiin AINA ja kaikissa tapauksissa, tai niin ainakin moni nainen tuntuu ajattelevan.

Katuvat sitä, ettei ollut rohkeutta lähteä aiemmin.

Minkälainen nainen ottaa sellaisen katuvan miehen takaisin?

Ku ei enää olekaan niin kivaa, lue: pitää kantaa vastuu sekä töistä että lapsista, lähdetään livahkaan. Ei kannata hankkia miehenkään lapsia, jos ei niitä kuitenkaan jaksa hoitaa. Turha valittaa, että nainen tahtoi - kun ei se nainen niitä lapsia yksin kuitenkaan saa aikaiseksi. Enkä jaksa alkaa edes vääntää mistään ''nainen huijasi raskaaksi''-jutuista, kun niitä nyt on murunen verrattuna näihin itsekin lapsia halunneisiin/suostuneisiin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarit notkuu täynnä niitä, jotka lähtivät ja katuivat pian, mutta lasten äiti ei enää huolinut takaisin.

Sieltä löytyy myös paljon miehiä, jotka jättivät perheensä vaimon syrjähypyn paljastuttua.

Mutta se on aivan eri asia sillä naisilla on oikeus omiin tunteisiin ja rakastajiin AINA ja kaikissa tapauksissa, tai niin ainakin moni nainen tuntuu ajattelevan.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarit notkuu täynnä niitä, jotka lähtivät ja katuivat pian, mutta lasten äiti ei enää huolinut takaisin.

Sieltä löytyy myös paljon miehiä, jotka jättivät perheensä vaimon syrjähypyn paljastuttua.

Mutta se on aivan eri asia sillä naisilla on oikeus omiin tunteisiin ja rakastajiin AINA ja kaikissa tapauksissa, tai niin ainakin moni nainen tuntuu ajattelevan.

Lähde?

Tilastot, omat kokemukset ja erilaiset gallupit. Varmaa tietoa ja vastaus lukitaan.=oikein

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Eihän perhettä jätetä, vaan nainen. Vanhemmuus säilyy aina. Toki joistain naisista jotka elävät symbiiosissa lastensa kanssa ero voi tuntua tuolta.

Kaikki miehet ovat sikoja, nekin jotka teeskentelevät katuvansa. Sika on aina sika. Jätä se sika !

Tiedän 5kymppisen ukon joka otti 2kymppisen tytön.

Oho tuli vauva. Oho tuli toinenkin vauva. Samaa paskaa vähän nuoremmassa paketissa.

Tuskinpa kovin moni katuu mitään muuta kuin sitä, ettei saa olla lastensa kanssa joka päivä. Tuo nyt on vaan jätettyjen tapa kohentaa itsetuntoaan ajattelemalla, että kyllä se mies vielä katuu.