Monet tärkeät ihmiset elämässäni ovat olleet suuri pettymyksen aihe
Miten voi olla, että tärkeissä ihmissuhteissa tuleekin niin paljon lunta tupaan? Muita huono-onnisia paikalla? Onko erakoituminen alkanut vähitellen houkutella teitäkin?
Kommentit (61)
Olen jo erakoitunut. Isäni ja hänen äitinsä vielä sitkeästi roikkuvat mukana jostain syystä, kaikkiin muihin olen laittanut välit poikki. Mulla ei ole ollut yhtäkään hyvää ihmissuhdetta elämäni aikana. Uskoni ihmisiin on mennyt täysin enkä halua olla missään tekemisissä kenenkään kanssa enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo erakoitunut. Isäni ja hänen äitinsä vielä sitkeästi roikkuvat mukana jostain syystä, kaikkiin muihin olen laittanut välit poikki. Mulla ei ole ollut yhtäkään hyvää ihmissuhdetta elämäni aikana. Uskoni ihmisiin on mennyt täysin enkä halua olla missään tekemisissä kenenkään kanssa enää ikinä.
Tämä kuulostaa todella surulliselta. En tiedä mitä tähän sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Erakoituminen tarvittaessa, mutta myös omien lasten saaminen. Voi itse pyrkiä kohti parempaa. Kun lapset kasvavat, ei olosuhteiden vuoksi ainakaan joudu olemaan erakkona. Lapset tuovat ystäviä, harrastuksia, uusia ihmissuhteita.
Pelkään vain sitä, että erakoitumisen myötä olen huono esikuva lapsille siitä miten pidetään yllä ihmisuhteita.
Etäiset ja asialliset välit on ihan parasta. Riitoja syntyy usein siksi ettei napanuora ole katkennut (vielä edes yli 40 v lapsiinkaan). Usein se "välittäminen" on läheisriippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Etäiset ja asialliset välit on ihan parasta. Riitoja syntyy usein siksi ettei napanuora ole katkennut (vielä edes yli 40 v lapsiinkaan). Usein se "välittäminen" on läheisriippuvuutta.
En tarkoittanut aloituksessa erityisesti vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Erakoituminen tarvittaessa, mutta myös omien lasten saaminen. Voi itse pyrkiä kohti parempaa. Kun lapset kasvavat, ei olosuhteiden vuoksi ainakaan joudu olemaan erakkona. Lapset tuovat ystäviä, harrastuksia, uusia ihmissuhteita.
Pakko tarttua tähän, vaikka sehän kai oli tarkotuskin. Vaikka ei omia lapsia olekkaan niin en todellakaan usko että lapset ovat mikään takuu noista mainitsemistasi seikoista. Niin paljon on yksinäisiä vanhuksia esimerkiksi, joilla kyllä on sukulaisia, lapsenlapsia ja jopa lapsenlapsenlapsia mutta kukaan ei heitä käy silti katsomassa tai heille seuraa pidä. Että ei se lastenteko mitään seuraa tarkoita- ehkä sen ekat 15 vuotta kun ovat kotona, saattavat jonkinlaista seuraa olla, mutta normaalit lapset alkavat sen jälkeen itsenäistyä. Tulee omat menot ja kuviot, ei siinä äiti tai isä ihan niin tärkeässä osassa enää välttämätt ole. Lisäksi mikään ei takaa esim. etteikö tulisi vaikka välirikkoja tms. eli tämä lapsikortti on aika huono. Voihan siihen lapseensakin pettyä, jos muutkin ihmissuhteet ovat olleet sellaisia.
Ettekö te osaa katsoa peiliin? Minä löydän mukavia ja välittäviä ihmisiä aina minne menenkin. Niin se metsä vastaaa..
Miten joku voi syyttää huonoa onnea koko elämänsä ajan? En haluaisi tutustua tuollaiseen ihmiseen.
Se että joutuu pettymään läheisiin ihmisiin ei minusta ole syy katkaista välejä. Kaikki me olemme vajavaisia ja olemme tuottaneet toisillemme pettymyksiä.
Jos joku on jatkuvasti tieten tahtoen vahingoittava, niin se on eri asia eikä joskus voi muuta kuin laittaa välit toistaiseksi poikki.
Minusta kuitenkin tärkein periaate ihmissuhteissa on, että antaa anteeksi, pyrkii ymmärtämään ihmisten vajavaisuuksia (sekä muiden että omaa), pyrkii sovintoon ja parempaan ja jatkaa eteenpäin heidän kanssaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Se että joutuu pettymään läheisiin ihmisiin ei minusta ole syy katkaista välejä. Kaikki me olemme vajavaisia ja olemme tuottaneet toisillemme pettymyksiä.
Jos joku on jatkuvasti tieten tahtoen vahingoittava, niin se on eri asia eikä joskus voi muuta kuin laittaa välit toistaiseksi poikki.
Minusta kuitenkin tärkein periaate ihmissuhteissa on, että antaa anteeksi, pyrkii ymmärtämään ihmisten vajavaisuuksia (sekä muiden että omaa), pyrkii sovintoon ja parempaan ja jatkaa eteenpäin heidän kanssaan.
Ei tarvitse olla tieten tahtoen vahingoittava tuottaakseen jatkuvasti vahinkoa. Siihen riittää se, että kaksi ihmistä ovat vain toisilleen sopimattomia.
Tottakai elämässä tulee pettymyksiä, jotain on vialla jos niitä ei kestä. Minua ei voi kyllä ystävät pahemmin pettää, koska en ole heistä riippuvainen, eikä minulla ole salaisuuksiakaan. Ystävät ovat minulle ystäviä joiden kanssa vietän aikaa. Kaikilla ri tuota aikaakaan aina ole ja joskus sitä ei ole minulla. Voisiko ap hieman selvittää, että mitä nämä kaikki ihmiset ovat tehneet?
Siis syyttääkö täällä oikeasti porukka huonoa onnea jos epäonnistuu ihmissuhteissa?
Jos ei odota mitään, ei voi pettyä. Monilla vaan on sitä omaa riittämättömyyttä, ei osata käsitellä omia asioita/tunteita ja sitten kuin laitetaan tunteet muiden käsiteltäväksi.
Kuitenkin, kaverisuhteet, perhesuhteet ym ei ole hoitosuhteita, vaan ongelmia varten on ammattiauttajia ja vertaisryhmiä.
Jos odottaa että joku "pelastaa", niin ei hyvin käy. Moni auttaa muita vaikkei osaa auttaa itseään.
Laulun sanoin "nojasin liian moneen kaatujaan"
Vierailija kirjoitti:
Siis syyttääkö täällä oikeasti porukka huonoa onnea jos epäonnistuu ihmissuhteissa?
Muutama esimerkki: väkivaltaiset vanhemmat ja itsemurhan tehnyt puoliso. Kyllä siinä minusta on huonoa onneakin matkassa, että ihmisuhteet ovat olleet näin raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis syyttääkö täällä oikeasti porukka huonoa onnea jos epäonnistuu ihmissuhteissa?
Muutama esimerkki: väkivaltaiset vanhemmat ja itsemurhan tehnyt puoliso. Kyllä siinä minusta on huonoa onneakin matkassa, että ihmisuhteet ovat olleet näin raskaita.
Elämässä on kymmeniä, jopa satoja ihmissuhteita, tai ainakin mahdollisuuksia. Jos on typerä, ja kylpee koko elämänsä itsesäälissä, niin syy ei ole muissa.
Kuten varmasti lähes jokainen ainakin joskus, minäkin olen pettynyt ihmisiin. Nykyisin mulla onkin koira, ei ole muuten tarvinnut pettyä koskaan eikä pelätä selkään puukottamista <3
Vierailija kirjoitti:
Erakoituminen tarvittaessa, mutta myös omien lasten saaminen. Voi itse pyrkiä kohti parempaa. Kun lapset kasvavat, ei olosuhteiden vuoksi ainakaan joudu olemaan erakkona. Lapset tuovat ystäviä, harrastuksia, uusia ihmissuhteita.
Huh!
Ihmiset joka tekee lapsia koska ovat yksinäisiä on kaameita.
Sitten he roikkuvat lapsissaan ja pilaavat näiden elämän ja puolisoiden myös.
Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erakoituminen tarvittaessa, mutta myös omien lasten saaminen. Voi itse pyrkiä kohti parempaa. Kun lapset kasvavat, ei olosuhteiden vuoksi ainakaan joudu olemaan erakkona. Lapset tuovat ystäviä, harrastuksia, uusia ihmissuhteita.
Pelkään vain sitä, että erakoitumisen myötä olen huono esikuva lapsille siitä miten pidetään yllä ihmisuhteita.
Hyvää ajattelua.
Useimmat eivät ajattele.
Erakoituminen tarvittaessa, mutta myös omien lasten saaminen. Voi itse pyrkiä kohti parempaa. Kun lapset kasvavat, ei olosuhteiden vuoksi ainakaan joudu olemaan erakkona. Lapset tuovat ystäviä, harrastuksia, uusia ihmissuhteita.