Kaveri ei edes onnitellut, kun kerroin saaneeni töitä
Mitäs mieltä tästä?Onko muilla tällaisia "kavereita", jotka ei pysty olemaan iloisia teidän puolesta? Saa kertoa kokemuksistaan!
Kommentit (65)
Olin lukiossa, kun mutsini ystävätär soitti hänelle ja kysyi, että hän on parin päivän päästä lähdössä Keski,-Suomen Sydänyhdistyksen järjestämälle Tallinnan-risteilylle Jyväskylästä, että haluaisiko mutsini ja minä tulla mukaan, kun hän kuuli, että bussissa olisi vielä tilaa että hyvin mahtuu mukaan. No me sitten päätettiin lähteä mukaan.
Kerroin sitten koulussa koulukaverilleni että olen huomenna mutsin kaa lähdössä Sydänyhdistyksen järjestämälle risteilymatkalle Tallinnaan. Hän kysyi ensimmäisenä, että onko mutsini Sydänyhdistyksen jäsen. Vastasin, että ei ole. Sitten hän totedi: "no kiva että pääsette siivellä mukaan".
Mitä ihmeen siivellä matkustamista se on, jos bussissa on vapaita paikkoja, ja mehän kuitenkin maksetaan isompi maksu risteilystä kuin varsinaiset jäsenet!
Että epäilytti vain, että oliko hän kateellinen, kun minä pääsin peräti risteilylle Tallinnaan, voi vitsi!
Ihminen on kateellinen ihan omituisista asioista. Tiedän erään ihmisen, joka oli kateellinen toiselle tämän kuolemaan johtaneesta syövästä, kun tämä kuoleva sai lopuksi ajakseen läheisiään ympärilleen. Eli jonkun Tallinnanmatkan kadehtiminen on vielä pientä.
Kyllä on. Olen huomannut pikkuhiljaa, että myös omat ystäväni ovat välissä aivan liian katkeria, vertailevat toisten onnistuneita saavutuksia itseensä ja jos eivät ole itsessään asiassa tyytyväisiä purkaavat sen katkeraan arvosteluun asiasta. Ovat myös käyttäytyneet noin minuakin kohtaan. Välissä mietin, yrittävätkö he tahtomatta tai tahallaan välissä sabotoida minunkin onnea kun heillä menee joku asia huonosti eivätkä itse saa sitä mitä minulla on, mutta kuitenkin itse haluaisivat. Samalla kuitenkin haluavat, että minä muistan kehua heitä heidän saavutuksillaan ja seuraavat miten minä reakoin heidän onnistumiseen. Olenko kateellinen, jätänkö onnittelematta tai huomaanko ollenkaan. Tällöin vedän kehuni aivan överiksi ja osalle oikeasti tulee hieman kiusaantunu olo siitä. Kummasti osa lopettaa sen siihen paikkaan. Osa taas ottaa tyytyväisenä kehuni vastaan, mikä on ok.
Vierailija kirjoitti:
Onnea uuteen työhösi! :)
Kiitos.
Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?
Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.
Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?
Make friends with people who want the best for you.
-Jordan peterson
Varasin pitkään unelmoimani kalliin ulkomaanmatkan ja ilmoitin siitä veljelleni ja parhaalle (nykyään entiselle) kaverilleni; vastaukset kuuluivat näin: "EVVK" ja "Jaahas". Että tämmönen lähipiiri mulla!
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?
Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.
Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?
No eikö me kaikki järjelliset ja usein vähemmänkin järjelliset valmistuta myös koulusta?
En tiedä mistä olet saanut tuon "kuuluu" -listan, mutta minä onnittelen myös työpaikan saamisesta, eikä se tuota minkäänlaisia vaikeuksia eikä ole minulta pois.
Onnitteluja eilen tytärtäni, joka sai viimeisen harjoittelun suoritettua. Eikö olisi "kuulunut"?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?
Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.
Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?
Apua, olen saattanut olla yhtä törkeä kaveri :) Minusta työn saanti on niin arkinen ja tavallinen juttu, että en ole varmaan huomannut ketään kaveria onnitella työpaikasta. Ei sen puoleen, ei minuakaan varmaan ole onniteltu, mutta en ole kyllä sellaista kaivannutkaan.
Vasta kävin työhaastattelussa ja sain töitä ja en sitä pitänyt mitenkään ihmeellisenä, kuten ei kaveritkaan.
Vierailija kirjoitti:
Make friends with people who want the best for you.
-Jordan peterson
Vauva-palstalla joku lukee Petersonia... nyt olen nähnyt kaiken. :)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?
Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.
Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?
Oon vastavalmistunut ja hakenut koko kevään ja kesän töitä. Käynyt lähes kymmenessä haastattelussa tuloksetta. Joten kyllä tää oli suuri ilon ja onnen päivä mulle. Olin ylpeä itsestäni, että jaksoin hakea vaikka itsetuntokin meinas jo mennä ja usko että saa töitä. Kaveri kyllä tiesi tämänkin. Kyllä mun mielestä nykypäivänä työn saaminen kovan yrityksen jälkeen on jo saavutus, josta voikin onnitella.
Riippuu työpaikasta. Tuoretta puhelinmyyjää en välttämättä onnitteluni vaan säälisin, mutta kunnollisen työpaikan saanutta onnittelisin lämpimästi. Ei ole ihan läpihuutojuttu nykyään saada hyvää työpaikkaa.
Minä olen sellainen kateellinen ja katkera kaveri, vaikka en haluaisi olla. Huono itsetunto ja jatkuva vertailu muihin aiheuttaa sen, että ensireaktio on jotain ihan muuta kuin vilpitön onni ystävien menestyessä, etenkin asioissa, joita haluaisin itsekin. Yritän opetella kuitenkin tätä taitoa, ja koitan onnitella parhaani mukaan, vaikka en sitä aina tarkoittaisikaan, ajan myötä yleensä oikeastikin ilahdun heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?
Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.
Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?
Apua, olen saattanut olla yhtä törkeä kaveri :) Minusta työn saanti on niin arkinen ja tavallinen juttu, että en ole varmaan huomannut ketään kaveria onnitella työpaikasta. Ei sen puoleen, ei minuakaan varmaan ole onniteltu, mutta en ole kyllä sellaista kaivannutkaan.
Vasta kävin työhaastattelussa ja sain töitä ja en sitä pitänyt mitenkään ihmeellisenä, kuten ei kaveritkaan.
Jännä kun itse en pidä mitenkään outona työpaikan saamisesta onnittelemista. Ehkä iloitsen sitten herkemmin elämän arkipäiväisistäkin asioista. Tai ehkä sellaset sitten ei ymmärrä, jotka on saaneet työt ja asiat helpolla. Itse jouduin kyllä tosissaan yrittämään että sain töitä, vaikka olen korkeasti koulutettu ja työkokemustakin mulla on jo ihan hyvin.
Olen todella iloinen puolestasi! Työpaikasta saa ja pitää onnitella, ei se ole itsestään selvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työpaikasta. Tuoretta puhelinmyyjää en välttämättä onnitteluni vaan säälisin, mutta kunnollisen työpaikan saanutta onnittelisin lämpimästi. Ei ole ihan läpihuutojuttu nykyään saada hyvää työpaikkaa.
Entä jos se ystäväsi itse tykkää ja on tyytyväinen puhelinmyyjän hommaan? Etkö silloinkaan näe syytä onnitella vain siksi, että itse ylenkatsot tuollaista työtä?
Eipä ole kokemuksia, mutta hieman tökeröltä vaikuttaa kaverisi...