Kaveri ei edes onnitellut, kun kerroin saaneeni töitä

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kyllä kaveri silloin vastaili, kun itkin hänelle etten saanut hakemaani työtä. Nyt sitten kun sain työn niin ei enää vastaakaan mitään. Siksi vähän ihmetyttää. Ap

Kirjoittiko tänne silloin kun kaveri oli mukana murheessasi?

Ja sitten ihmettelette niitä jotka muuttavat pois Suomesta JUURI näiden kammottavien tarinoiden takia!!

Itse olen tietoisesti eristäytynyt kaikista. Se katkeruuden määrä mitä nykyään on on hirveetä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä en ymmärrä, on tämä nykyinen tyyli loukkaantua joka asiasta ja kirjoittaa siitä aloitus. Ystävä sitä ja ystävä tätä ja kaveriperhe tuota ja anoppi tätä.

Voin hyvin kuvitella, että itse olen saattanut olla joskus aloituksen kohteena. Joskus on omia murheita ja asioita niin paljon, että joku kaverin sanominen menee vähän huti, kun on niin omissa huolissaan. Mutta ei, heti pitää aloittaa katkera ketju, että kaveri ei sanonut sitä, mitä halusin ja ei huomioinut minua tarpeeksi. Ainoa syy siihen täytyy olla, että se on kateellinen ja huonotapainen ja inhottava ja kaikkea mahdollista pahaa.

Vaikka syynä saattaa olla ihan vain sen ystävän omassa elämässä tapahtunut juttu, ettei ole huomannut olla tarpeeksi empaattinen.

Kyllä itselläni ainakin joskus omien huolien keskellä on vaikea keskittyä johonkin viestiin tai soittoon ja syventyä pohtimaan asiaa ja kommentoida sitä empaattisesti ja syvällisesti pohtien. Se ei silti meinaa, että olisin kateellinen tai jotain, vaan saatan sillä hetkellä olla vain uupunut huolieni keskellä ja ajatukset jossain muualla

Entä jos tällainen käytös on toistuvaa? Ei kestä kauan laittaa vaikka viesti, että nyt on hankalaa ja omia huolia eikä jaksa viestitellä. En sinunakaan vähättelisi tällaista käytöstä jos et tiedä tarkemmin. Ap

Sitten ihmettelen, miksi olet sellaisen ihmisen kaveri, joka ei välitä sinusta.

Tää oli oikeastaan viimeinen niitti. En aio enää ollakaan. Ap

Kaverisi tuskin menettää mitään. Ihmeellistä, että roikutaan ihmisissä, jotka ei välitä teissä. Sitten itketään, kun ne ei välitä.

Itse osaan iloita toisen uudesta työpaikasta tai muista elämän onnenpotkuista mutta kun syntymäpäivänäni saan työssä olevalta kaverilta viestin että on saanut toisen paremman paikan eikä sanallakaan onnittele merkkipäivääni vaikka sen tietää niin eipä siinä kiinnostanut onnitella työpaikastakaan varsinkin kun olin pitkään ollut työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä en ymmärrä, on tämä nykyinen tyyli loukkaantua joka asiasta ja kirjoittaa siitä aloitus. Ystävä sitä ja ystävä tätä ja kaveriperhe tuota ja anoppi tätä.

Voin hyvin kuvitella, että itse olen saattanut olla joskus aloituksen kohteena. Joskus on omia murheita ja asioita niin paljon, että joku kaverin sanominen menee vähän huti, kun on niin omissa huolissaan. Mutta ei, heti pitää aloittaa katkera ketju, että kaveri ei sanonut sitä, mitä halusin ja ei huomioinut minua tarpeeksi. Ainoa syy siihen täytyy olla, että se on kateellinen ja huonotapainen ja inhottava ja kaikkea mahdollista pahaa.

Vaikka syynä saattaa olla ihan vain sen ystävän omassa elämässä tapahtunut juttu, ettei ole huomannut olla tarpeeksi empaattinen.

Kyllä itselläni ainakin joskus omien huolien keskellä on vaikea keskittyä johonkin viestiin tai soittoon ja syventyä pohtimaan asiaa ja kommentoida sitä empaattisesti ja syvällisesti pohtien. Se ei silti meinaa, että olisin kateellinen tai jotain, vaan saatan sillä hetkellä olla vain uupunut huolieni keskellä ja ajatukset jossain muualla

Entä jos tällainen käytös on toistuvaa? Ei kestä kauan laittaa vaikka viesti, että nyt on hankalaa ja omia huolia eikä jaksa viestitellä. En sinunakaan vähättelisi tällaista käytöstä jos et tiedä tarkemmin. Ap

Sitten ihmettelen, miksi olet sellaisen ihmisen kaveri, joka ei välitä sinusta.

Tää oli oikeastaan viimeinen niitti. En aio enää ollakaan. Ap

Kaverisi tuskin menettää mitään. Ihmeellistä, että roikutaan ihmisissä, jotka ei välitä teissä. Sitten itketään, kun ne ei välitä.

Aika normaalia pahoittaa mielensä ja itkeä sitä täällä, jos ihminen jota luuli kaverikseen ja joka välillä onkin sellainen jälleen kerran toimii näin. Outoa, että sanot noin että kaverini se tässä on se joka ei menetä mitään. Minähän se tässä en menetä mitään. Ei tuollainen ole vastavuoroista ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kyllä kaveri silloin vastaili, kun itkin hänelle etten saanut hakemaani työtä. Nyt sitten kun sain työn niin ei enää vastaakaan mitään. Siksi vähän ihmetyttää. Ap

Kirjoittiko tänne silloin kun kaveri oli mukana murheessasi?

Ei ole näkynyt ketjua, missä olisi ollut, että kaverini on kuunnellut monet itkuni siitä, kun en saa työpaikkaa.

Mutta ketju tuli heti, kun ei onnitellut. Vaikka syynä saattaa olla, että luki viestin, kun oli kiire ja unohti sitten vastata. Tai vaikka tosiaan se, että on itkenyt työttömyyttään ja ei ole koskaan kysynyt, että mitä tälle kuuntelijalle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?

Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.

Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?

Oon vastavalmistunut ja hakenut koko kevään ja kesän töitä. Käynyt lähes kymmenessä haastattelussa tuloksetta. Joten kyllä tää oli suuri ilon ja onnen päivä mulle. Olin ylpeä itsestäni, että jaksoin hakea vaikka itsetuntokin meinas jo mennä ja usko että saa töitä. Kaveri kyllä tiesi tämänkin. Kyllä mun mielestä nykypäivänä työn saaminen kovan yrityksen jälkeen on jo saavutus, josta voikin onnitella.

Kävikö missään kohtaa mielessä, että ehkä sen kaverisi mielestä se ei ole mikään saavutus, ehkä hän on meitä, joiden mielestä työn tekeminen ja toki myös sen saaminen on itsestäänselvyys, kuulunut ns. olemukseen aina? Tai ehkä hän piti saamaasi työpaikkaa sun tasolle liian huonona työnä eikä sanonut mitään, ettei loukkaisi sua? Tuossa joku mainitsikin jo puhelinmyynnin, että esimerkiksi sellaisen "työn" saaminen ei kyllä onnitteluja kaipaa, vaan osanottoja. Tämä yhteiskunta on niin minäminä -keskeinen, että valitetaan ennen kuin ajatellaan asiaa sen toisen ihmisen kannalta. Kaikki mitä teet on väärin, ja varsinkin se, mitä et tee, on väärin.Tämä palsta on mahtava esimerkki siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?

Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.

Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?

Oon vastavalmistunut ja hakenut koko kevään ja kesän töitä. Käynyt lähes kymmenessä haastattelussa tuloksetta. Joten kyllä tää oli suuri ilon ja onnen päivä mulle. Olin ylpeä itsestäni, että jaksoin hakea vaikka itsetuntokin meinas jo mennä ja usko että saa töitä. Kaveri kyllä tiesi tämänkin. Kyllä mun mielestä nykypäivänä työn saaminen kovan yrityksen jälkeen on jo saavutus, josta voikin onnitella.

Kävikö missään kohtaa mielessä, että ehkä sen kaverisi mielestä se ei ole mikään saavutus, ehkä hän on meitä, joiden mielestä työn tekeminen ja toki myös sen saaminen on itsestäänselvyys, kuulunut ns. olemukseen aina? Tai ehkä hän piti saamaasi työpaikkaa sun tasolle liian huonona työnä eikä sanonut mitään, ettei loukkaisi sua? Tuossa joku mainitsikin jo puhelinmyynnin, että esimerkiksi sellaisen "työn" saaminen ei kyllä onnitteluja kaipaa, vaan osanottoja. Tämä yhteiskunta on niin minäminä -keskeinen, että valitetaan ennen kuin ajatellaan asiaa sen toisen ihmisen kannalta. Kaikki mitä teet on väärin, ja varsinkin se, mitä et tee, on väärin.Tämä palsta on mahtava esimerkki siitä.

Tai ap oli vain ruikuttanut omaa työttömyyttään ja kaikki oli pyörinyt hänen työttömyyden ja surkeuden ympärillä ja kaveri alkoi olla jo kypsynyt, kun olisi hänelläkin varmaan ollut ongelmia kerrottavana. 

Mulla oli tosi helppo synnytys esikoisen saadessani. Anoppia se näkyvästi harmitti. Iloisia puolestani olivat äitini ja paras ystäväni. 

Vierailija kirjoitti:

 Sama juttu. En ole tajunnut onnitella ketään työpaikasta. Eipä lähipiirissä ole ikinä kukaan ollut työttömänä, että sitä ei niin ihmeellisenä ole pitänyt, kun joku onkin vaihtanut paikkaa.

Itse asiassa muistan, kun kerran silloinen työtoveri oikein innoissaan onnitteli, kun vaihdoin paikkaa. Ihmettelin tuota silloin ja kävi mielessä, että noinko kovasti haluaa minusta eroon :D, mutta ehkä tosiaan ihmiset suhtautuvat tähän asiaan eri tavoin.

En vetäisi tästä onnittelemattomuudesta mitään johtopäätöksiä.

Oletko ihan pihalla? Etkö yhtään ymmärrä, että jos sinulla on jo työpaikka, niin uuden työpaikan saaminen on helppoa kuin heinänteko? Mutta kun on vastavalmistunut, jolla ei ole vielä paljonkaan työkokemusta, saati sitten pitkään työttömänä ollut, niin kyllä se työpaikan saaminen on todella vaikeaa. 

Kun jää työttömäksi, niin siinä on käytännössä pari kolme kuukautta aikaa saada uusi työpaikka. Vielä sen ajan työnhaku tuntuu helpolta ja haastattelukutsuja satelee. Mutta kun tuo rajapyykki ylittyy, niin monelle tulee järkytyksenä kuinka omalla koulutuksella ja rautaisella ammattitaidolla ei enää olekaan mitään arvoa. Haastattelukutsut loppuvat kuin seinään ja siinä sitten ihmettelet, mitä oikein tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kyllä kaveri silloin vastaili, kun itkin hänelle etten saanut hakemaani työtä. Nyt sitten kun sain työn niin ei enää vastaakaan mitään. Siksi vähän ihmetyttää. Ap

Kirjoittiko tänne silloin kun kaveri oli mukana murheessasi?

Ei ole näkynyt ketjua, missä olisi ollut, että kaverini on kuunnellut monet itkuni siitä, kun en saa työpaikkaa.

Mutta ketju tuli heti, kun ei onnitellut. Vaikka syynä saattaa olla, että luki viestin, kun oli kiire ja unohti sitten vastata. Tai vaikka tosiaan se, että on itkenyt työttömyyttään ja ei ole koskaan kysynyt, että mitä tälle kuuntelijalle kuuluu.

Mistä tiedät onko tällaista ketjua ollut? Tuskin tiedät kaikkia ketjuja. Ja itse kyselen hyvinkin aktiivisesti tämän kaverin kuulumisia. Hän tosin jättää vastaamatta monesti niihinkin. Tuliko sulle parempi mieli, kun yritit päteä tietämättä tilannetta miten se oikeasti on mennyt ja mitä sen taustalla on ollut? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?

Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.

Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?

Oon vastavalmistunut ja hakenut koko kevään ja kesän töitä. Käynyt lähes kymmenessä haastattelussa tuloksetta. Joten kyllä tää oli suuri ilon ja onnen päivä mulle. Olin ylpeä itsestäni, että jaksoin hakea vaikka itsetuntokin meinas jo mennä ja usko että saa töitä. Kaveri kyllä tiesi tämänkin. Kyllä mun mielestä nykypäivänä työn saaminen kovan yrityksen jälkeen on jo saavutus, josta voikin onnitella.

Kävikö missään kohtaa mielessä, että ehkä sen kaverisi mielestä se ei ole mikään saavutus, ehkä hän on meitä, joiden mielestä työn tekeminen ja toki myös sen saaminen on itsestäänselvyys, kuulunut ns. olemukseen aina? Tai ehkä hän piti saamaasi työpaikkaa sun tasolle liian huonona työnä eikä sanonut mitään, ettei loukkaisi sua? Tuossa joku mainitsikin jo puhelinmyynnin, että esimerkiksi sellaisen "työn" saaminen ei kyllä onnitteluja kaipaa, vaan osanottoja. Tämä yhteiskunta on niin minäminä -keskeinen, että valitetaan ennen kuin ajatellaan asiaa sen toisen ihmisen kannalta. Kaikki mitä teet on väärin, ja varsinkin se, mitä et tee, on väärin.Tämä palsta on mahtava esimerkki siitä.

Tai ap oli vain ruikuttanut omaa työttömyyttään ja kaikki oli pyörinyt hänen työttömyyden ja surkeuden ympärillä ja kaveri alkoi olla jo kypsynyt, kun olisi hänelläkin varmaan ollut ongelmia kerrottavana. 

Ei pidä paikkaansa. Yhtälailla kaverini oli ruikuttanut omia opiskeluhommia ja omaa työnhakuaan. Oon kyllä itse ollut jopa se joka häntä on enemmän kuunnellut ja tukenut kun hänellä on ollut ongelmia. Siksihän tää tuntuu vielä kurjemmalta, kun ei ole vastavuoroisuutta siltikään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkään työttömänä ja tämä oli suuri riemun ja onnen päivä?

Miksi työpaikasta pitäisi onnitella? Meillä kaikilla järjellisillä ja ruumiillisesti kykenevillä ja osin puutteellisillakin sellainen on.

Lapsen saamisesta kuuluu onnitella, koulusta valmistumisesta, talon valmistumisesta... mutta työpaikan saamisesta?

Oon vastavalmistunut ja hakenut koko kevään ja kesän töitä. Käynyt lähes kymmenessä haastattelussa tuloksetta. Joten kyllä tää oli suuri ilon ja onnen päivä mulle. Olin ylpeä itsestäni, että jaksoin hakea vaikka itsetuntokin meinas jo mennä ja usko että saa töitä. Kaveri kyllä tiesi tämänkin. Kyllä mun mielestä nykypäivänä työn saaminen kovan yrityksen jälkeen on jo saavutus, josta voikin onnitella.

Kävikö missään kohtaa mielessä, että ehkä sen kaverisi mielestä se ei ole mikään saavutus, ehkä hän on meitä, joiden mielestä työn tekeminen ja toki myös sen saaminen on itsestäänselvyys, kuulunut ns. olemukseen aina? Tai ehkä hän piti saamaasi työpaikkaa sun tasolle liian huonona työnä eikä sanonut mitään, ettei loukkaisi sua? Tuossa joku mainitsikin jo puhelinmyynnin, että esimerkiksi sellaisen "työn" saaminen ei kyllä onnitteluja kaipaa, vaan osanottoja. Tämä yhteiskunta on niin minäminä -keskeinen, että valitetaan ennen kuin ajatellaan asiaa sen toisen ihmisen kannalta. Kaikki mitä teet on väärin, ja varsinkin se, mitä et tee, on väärin.Tämä palsta on mahtava esimerkki siitä.

Hei olet kyllä itse aika hyvä esimerkki juuri noista oletuksista. Kaverini ei tiedä minkä hakemistani töistä sain, joten tuohon ei voi vedota että piti sitä liian mitättömänä onnitella. Sitä paitsi tuokin ajattelutapasi on hyvin itsekeskeinen, koska vaikka itse pitäisit puhelinmyyntiä semmoisena josta ei tarvi onnitella niin ehkä kaveri silti voi iloita siitä saavutuksesta ja silloinhan se on onnittelujen arvoista. Ap

Kun mä sain työpaikan, mun kaveri sano ”kiva”. Ei onnitellut tai edes kysynyt mistä sain töitä. 6kk ehdin työskennellä enne kuin kysyi missä olen töissä. Hänen sosiaaliset taidot ei kyllä ole kovin hyvät. Tai ainakaan häntä ei tunnu kiinnostavan muiden asiat. Tuntui vähän pahalta.

Tasapainoinen ihminen ei ole kateellinen. Tulee tuntea omat vahvuudet ja heikkoudet rehellisesti. Aito ystävä kannustaa ja iloitsee ja toisaalta tukee vaikeuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Olin lukiossa, kun mutsini ystävätär soitti hänelle ja kysyi, että hän on parin päivän päästä lähdössä Keski,-Suomen Sydänyhdistyksen järjestämälle Tallinnan-risteilylle Jyväskylästä, että haluaisiko mutsini ja minä tulla mukaan, kun hän kuuli, että bussissa olisi vielä tilaa että hyvin mahtuu mukaan. No me sitten päätettiin lähteä mukaan.

Kerroin sitten koulussa koulukaverilleni että olen huomenna mutsin kaa lähdössä Sydänyhdistyksen järjestämälle risteilymatkalle Tallinnaan. Hän kysyi ensimmäisenä, että onko mutsini Sydänyhdistyksen jäsen. Vastasin, että ei ole. Sitten hän totedi: "no kiva että pääsette siivellä mukaan".

Mitä ihmeen siivellä matkustamista se on, jos bussissa on vapaita paikkoja, ja mehän kuitenkin maksetaan isompi maksu risteilystä kuin varsinaiset jäsenet!

Että epäilytti vain, että oliko hän kateellinen, kun minä pääsin peräti risteilylle Tallinnaan, voi vitsi!

Luulin kai ilmaiseksi reissuksi.

Yksi kaveri kysyi, sainko valmiiksi tutkintoni (ei oltu nähty vähään aikaan). Kerroin, että valmistuin keväällä ja hän totesi siihen, että ai jaa. 

Olin häntä onnitellut ja huomioinut hänen valmistumistaan reilu vuosi takaperin, mutta hän ei sitten ilmeisesti pystynyt sanomaan onneksi olkoon minulle. Kiinnosti kuitenkin sen verran, että piti kysyä asiasta.

Kateellinen luonne hän on muutenkin, joten todennäköisesti kyse tässä on siitä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään ihmisen, joka oli kateellinen toiselle tämän kuolemaan johtaneesta syövästä, kun tämä kuoleva sai lopuksi ajakseen läheisiään ympärilleen.

"Kuollaan sitä vielä meilläkin", sanoi mies kun ei naapurin hautajaisiin kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri kysyi, sainko valmiiksi tutkintoni (ei oltu nähty vähään aikaan). Kerroin, että valmistuin keväällä ja hän totesi siihen, että ai jaa. 

Olin häntä onnitellut ja huomioinut hänen valmistumistaan reilu vuosi takaperin, mutta hän ei sitten ilmeisesti pystynyt sanomaan onneksi olkoon minulle. Kiinnosti kuitenkin sen verran, että piti kysyä asiasta.

Kateellinen luonne hän on muutenkin, joten todennäköisesti kyse tässä on siitä.

Veikkaan, että jotain tällaista myös tässä on takana. Kaveri itse vielä kysyi multa, että miten haastattelussa kävi ja kun vastasin saaneeni töitä niin alkoi radiohiljaisuus. Koittaisi edes teeskennellä sen verran, että muka olisi ilahtunut. Mutta ei. Oon kyllä vähän haistellu, että kaverini ei oikein osaa olla iloinen toisten puolesta. Mun mielestä aika outoa kadehtia, kun kaveri vielä esim.tietää, että mulla on ollut haasteellinen lapsuus ja perheolotkaan ei niin ihanteelliset tai ainakin niistä on aiheutunut mulle paljon painolastia nuoruuteen ja aikuisuuteen. Mikään ei siis ole helpolla tullut. Luulisi siksi, että osaisi vielä enemmän olla iloinen puolestani, mutta ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kyllä kaveri silloin vastaili, kun itkin hänelle etten saanut hakemaani työtä. Nyt sitten kun sain työn niin ei enää vastaakaan mitään. Siksi vähän ihmetyttää. Ap

Kirjoittiko tänne silloin kun kaveri oli mukana murheessasi?

Ei ole näkynyt ketjua, missä olisi ollut, että kaverini on kuunnellut monet itkuni siitä, kun en saa työpaikkaa.

Mutta ketju tuli heti, kun ei onnitellut. Vaikka syynä saattaa olla, että luki viestin, kun oli kiire ja unohti sitten vastata. Tai vaikka tosiaan se, että on itkenyt työttömyyttään ja ei ole koskaan kysynyt, että mitä tälle kuuntelijalle kuuluu.

Mistä tiedät onko tällaista ketjua ollut? Tuskin tiedät kaikkia ketjuja. Ja itse kyselen hyvinkin aktiivisesti tämän kaverin kuulumisia. Hän tosin jättää vastaamatta monesti niihinkin. Tuliko sulle parempi mieli, kun yritit päteä tietämättä tilannetta miten se oikeasti on mennyt ja mitä sen taustalla on ollut? Ap

Minä en vain tykkää sinunlaisista surkeista vinkujista