Oppimisvaikeudet ja lapsen tukeminen

Tuntuu todella pelottavalta ja ahdistavaltakin se, kun mistään ei oikein saa kunnolla apua. Jos lapsi joutuu johonkin erityisluokalle tai henkilökohtaisen/mukautetun opetussuunnitelman piiriin, niin siinä on tulevaisuus vähän niinkuin mennyttä. :/

Moni täällä palstallakin lähinnä huolehtii tekopyhästi siitä, ettei niitä vaikeuksien kanssa painivia saisi näkyä eikä kuulua ja että se on vaan voi-voi, jos jollain on sellaisia. Suomessa ei oikein missään saa edes täsmähoitoa ja -lääkitystäkään kyseisiin vaikeuksiin ja tavallaan tulee vaikutelma, että sellaiset ihmiset vain pedataan tukiasunto-elämäntapatyöttömyys-polulle nuoresta pitäen. Mitä voisi tehdä vanhempi, joka haluaisi antaa lapselleen vielä toivonpilkahdusta normaalistakin elämästä? Mitä kautta ja millä tavalla voisin saada lapsen kuntoutumaan mahdollisimman normaaliksi?

Nyt nopeasti kuntoutusta tukemisen sijaan. Lapsen aivot ovat vielä mukautuvat ja niitä voidaan ohjelmoida toimimaan paremmin. Kouluiässä on usein jo myöhäistä.

Itee opin 8 vuotiaana lukemaan kouulun ruokalasssa kun ruokalaan seinään oli liimattu akkkosia ja muistan kuinka aloiin niitä sulavasti yhdistellä. Sitää ennen kukaan eii ollut antanut virikkeitä vaikka mummoni olii filosofian maisteri ja kielten opettaja ja ukkinii arkkitehti.

Vierailija kirjoitti:

Itee opin 8 vuotiaana lukemaan kouulun ruokalasssa kun ruokalaan seinään oli liimattu akkkosia ja muistan kuinka aloiin niitä sulavasti yhdistellä. Sitää ennen kukaan eii ollut antanut virikkeitä vaikka mummoni olii filosofian maisteri ja kielten opettaja ja ukkinii arkkitehti.

7 luokallla opiin ei 8 luokaalla. Ei siillä mitään väliä ole.

Lapsesta on varmasti kiva olla se erilainen taviksien joukossa😊 Onneksi tavislapset ovat kilttejä, eivätkä kiusaa tai jätä leikkien ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itee opin 8 vuotiaana lukemaan kouulun ruokalasssa kun ruokalaan seinään oli liimattu akkkosia ja muistan kuinka aloiin niitä sulavasti yhdistellä. Sitää ennen kukaan eii ollut antanut virikkeitä vaikka mummoni olii filosofian maisteri ja kielten opettaja ja ukkinii arkkitehti.

7 luokallla opiin ei 8 luokaalla. Ei siillä mitään väliä ole.

7 luokallla :) no nytt sillä on jo väliä. 7 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Nyt nopeasti kuntoutusta tukemisen sijaan. Lapsen aivot ovat vielä mukautuvat ja niitä voidaan ohjelmoida toimimaan paremmin. Kouluiässä on usein jo myöhäistä.

On hän kahdenkin kuntoutuksen piirissä, tosin niissä on välillä taukoja. Miten voisin itse kuntouttaa parhaiten ja mitä kautta vpisi yksityisesti hakea apuja?

T. Ap

Provo! Kuka tahansa lastansa oikeasti rakastava olisi iloinen, jos saisi lapsensa tuetumpaan ympäristöön. Erityislapsi tavallisella luokalla ei ole hyvä lähtökohta elämälle. Siinä menee itseluottamus, mahdollisuus oppia ikätahtinsa mukaisesti ja vanhempana syrjäytyy näistä johtuen.

Sehän se ap olisikin lapselle paha asia, että saisi opiskella tuetusti hänelle sopivassa ympäristössä. On paljon parempi yrittää roikkua joukon jatkona ja selvitä vaan koulupäivistä jotenkin. Miten sen lapsen elämä on muka taputeltu jos pääsisi tuetulle luokalle? Ne muuten siirtää sieltä tavisluokalle justiinsa, kun tukea ei enää tarvita. Tiedän monta tukiluokalla koulunsa aloittanutta ja nyt isompina niillä menee tavisluokalla ihan hyvin. Tilanne tuskin olisi tuo jos olisivat tavisluokalla aloittaneet. Kaikkein surkeinta opettajan hommassa on kuulemma katsoa yläkoulussa tyyppejä, jotka eivät saa /ole saaneet tarvitsemaansa apua, kun vanhemmat on tukitoimista kieltäytyneet 'leima otsassa' -korttiin vedoten. Siitähän ei mitään leimoja tietysti tule, että oppilas on ollut 8-vuotta pihalla monesta jutusta.

Mitä sä oikein huolehdit? Ei niitä erityiskouluja ja luokkia enää ole. Kaikki on normikoulussa ja normiluokassa.

Tämä ei ole hyvä asia. Sun lapsesi ei saa siellä normiluokassa sitä apua ja tukea mitä hän tarvitsisi. On vain siellä päivähoidossa. Yleensä siis kun oikeasti tukea tarvitseva oppilas on siinä normiluokassa, niin järkevät vanhemmat yrittää taistella että hän pääsisi sellaiselle luokalle missä hän saisi tarvitsemansa tuen. He ymmärtävät että normiluokassa, jossa opettaja on yksin kaikkien näiden tukitapausten kanssa, hän ei vain voi antaa sitä tukea mitä heidän lapsensa tarvitsee. Ja ovat aivan helisemässä kun näitä luokkia ei enää ole. Ne jotka osaa ja kenellä on varaa hoitavat asian sitten kotona.

Mutta hei tärkeintä on että lapsi on tavallisella luokalla, ettei leimaanu. Mitä väliä että ei opi tai saa tukea...

-luokanopettaja

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä oikein huolehdit? Ei niitä erityiskouluja ja luokkia enää ole. Kaikki on normikoulussa ja normiluokassa.

Tämä ei ole hyvä asia. Sun lapsesi ei saa siellä normiluokassa sitä apua ja tukea mitä hän tarvitsisi. On vain siellä päivähoidossa. Yleensä siis kun oikeasti tukea tarvitseva oppilas on siinä normiluokassa, niin järkevät vanhemmat yrittää taistella että hän pääsisi sellaiselle luokalle missä hän saisi tarvitsemansa tuen. He ymmärtävät että normiluokassa, jossa opettaja on yksin kaikkien näiden tukitapausten kanssa, hän ei vain voi antaa sitä tukea mitä heidän lapsensa tarvitsee. Ja ovat aivan helisemässä kun näitä luokkia ei enää ole. Ne jotka osaa ja kenellä on varaa hoitavat asian sitten kotona.

Mutta hei tärkeintä on että lapsi on tavallisella luokalla, ettei leimaanu. Mitä väliä että ei opi tai saa tukea...

-luokanopettaja

Mitä sä selität? Ehkä käsite erityisluokka on poistunut, ne on nykyään pienryhmiä. Mutta ei ne muuten ole mitenkään hävinneet.

vieras13 kirjoitti:

Provo! Kuka tahansa lastansa oikeasti rakastava olisi iloinen, jos saisi lapsensa tuetumpaan ympäristöön. Erityislapsi tavallisella luokalla ei ole hyvä lähtökohta elämälle. Siinä menee itseluottamus, mahdollisuus oppia ikätahtinsa mukaisesti ja vanhempana syrjäytyy näistä johtuen.

Ei ole provo. Pelottaa se, millaiseksi osaamistaso jää, jos menee mukautetun opetussuunnitelman mukaan. Kuitenkin peruskoulun jälkeen pitäisi olla tietty taitotaso saavutettu. Teuni-ikäisenä ja aikuisena ei ole mahdollisuutta enää korjata juurikaan vaillinaiseksi jääneitä tietoja. Onhan sellainen "käsienheiluttelukoulu" kiva, samoin kuin jotkut steiner-koulutkin, mutta koulun tärkein tehtävä on saada lapsi oppimaan erilaisia taitoja ja niissä se ei vain ole riittävää. Sellaiseen meno on karhunpalvelus lapselle itselleen.

Kyllä meiltä on hävinneet. Kaikki on samassa. Erityisopettaja ja kolme avustajaa mun ryhmässä on paperilla. Viimeksi näin koulun aloistusviikolla ketään heistä.

Kato kun meillä tehdään tätä inkluusiota ihan tosissaan... Se että rahaa säästyy taitaa olla ihan vain vahinko.

- se luokanopettaja

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meiltä on hävinneet. Kaikki on samassa. Erityisopettaja ja kolme avustajaa mun ryhmässä on paperilla. Viimeksi näin koulun aloistusviikolla ketään heistä.

Kato kun meillä tehdään tätä inkluusiota ihan tosissaan... Se että rahaa säästyy taitaa olla ihan vain vahinko.

- se luokanopettaja

Tämä siis vastaus 12:ta. Lainaus jäi pois.

Tavallisessa koulussa myös on esimerkkeinä saman ikäluokan edustajia. Jossain erikoiskoulussa ne muutkin ovat ongelmaisia, joten käsitys maailmasta ja oikeasti vaaditusta osaamisrasosta voi vääristyä.

Perusopetuksen tavoitteet jäävät ihan samalla tavalla saavuttamatta tavallisessa luokassa! Nykyään joudutaan päästämään läpi oppilaita, jotka ovat olleet koulussa lähinnä vain oleilemassa. Oikeaa osaamista voi opettaja vaatia, mutta nopeasti hänet jyrätään.

Vierailija kirjoitti:

vieras13 kirjoitti:

Provo! Kuka tahansa lastansa oikeasti rakastava olisi iloinen, jos saisi lapsensa tuetumpaan ympäristöön. Erityislapsi tavallisella luokalla ei ole hyvä lähtökohta elämälle. Siinä menee itseluottamus, mahdollisuus oppia ikätahtinsa mukaisesti ja vanhempana syrjäytyy näistä johtuen.

Ei ole provo. Pelottaa se, millaiseksi osaamistaso jää, jos menee mukautetun opetussuunnitelman mukaan. Kuitenkin peruskoulun jälkeen pitäisi olla tietty taitotaso saavutettu. Teuni-ikäisenä ja aikuisena ei ole mahdollisuutta enää korjata juurikaan vaillinaiseksi jääneitä tietoja. Onhan sellainen "käsienheiluttelukoulu" kiva, samoin kuin jotkut steiner-koulutkin, mutta koulun tärkein tehtävä on saada lapsi oppimaan erilaisia taitoja ja niissä se ei vain ole riittävää. Sellaiseen meno on karhunpalvelus lapselle itselleen.

Pelottavaa, millaiseksi osaamistaso jää, jos menee rimaa hipoen koko peruskoulun läpi ja paskojen kokemusten jälkeen ei koulut enää maistu. Kaiken tämän jälkeen on niin kuraa koko itsetunto, että alkaa maistua viina ja työttömyys. Siinä ei ole sitten enää mahdollisuuksia vuosien päästä korjata enää nuoruusiän laiskuutta ja huonoutta. Sä et ole tainut siellä "käsienheiluttelukoulussa" koskaan olla, etkä tavallisessakaan, kun on tuo osaamistaso jäänyt noin huonoksi.....Tuollainen vanhempi on karhunpalvelus lapselle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

vieras13 kirjoitti:

Provo! Kuka tahansa lastansa oikeasti rakastava olisi iloinen, jos saisi lapsensa tuetumpaan ympäristöön. Erityislapsi tavallisella luokalla ei ole hyvä lähtökohta elämälle. Siinä menee itseluottamus, mahdollisuus oppia ikätahtinsa mukaisesti ja vanhempana syrjäytyy näistä johtuen.

Ei ole provo. Pelottaa se, millaiseksi osaamistaso jää, jos menee mukautetun opetussuunnitelman mukaan. Kuitenkin peruskoulun jälkeen pitäisi olla tietty taitotaso saavutettu. Teuni-ikäisenä ja aikuisena ei ole mahdollisuutta enää korjata juurikaan vaillinaiseksi jääneitä tietoja. Onhan sellainen "käsienheiluttelukoulu" kiva, samoin kuin jotkut steiner-koulutkin, mutta koulun tärkein tehtävä on saada lapsi oppimaan erilaisia taitoja ja niissä se ei vain ole riittävää. Sellaiseen meno on karhunpalvelus lapselle itselleen.

Mukautettua ei tehdä jos pystyy tavallisen. Kun se tavallinenkin on aika vähän. Jos siis tehdään mukautettu, niin normilapsesta ei ole kyse eikä se normiluokka sitä muuta, tai saa yht'äkkiä oppimaan asioita jotenkin maagisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meiltä on hävinneet. Kaikki on samassa. Erityisopettaja ja kolme avustajaa mun ryhmässä on paperilla. Viimeksi näin koulun aloistusviikolla ketään heistä.

Kato kun meillä tehdään tätä inkluusiota ihan tosissaan... Se että rahaa säästyy taitaa olla ihan vain vahinko.

- se luokanopettaja

Tämä siis vastaus 12:ta. Lainaus jäi pois.

Meidän lapsi on ainakin hiljaisessa pienryhmässä tavallisessa koulussa. Ope ja pari avustajaa. Kiitollinen tästä mahdollisuudesta joka päivä. Lapsi on tosi fiksu ja itsetunto on parantunut huimasti. Itsetunnon myötä myös halu oppia on parantunut.