Kuinka te pomojen rouvat jaksatte?

Mieheni oli myös täysin normi rivityöläinen kun kauan sitten tavattiin ja päätettiin perheen perustamisesta. Tilanteet muuttuu.

Ap

Jollakin se on sun eläminen maksettava. Mene töihin.

Vierailija kirjoitti:

Jollakin se on sun eläminen maksettava. Mene töihin.

Etkö osaa lukea?

Teen töitä, ihan kokoaikaista, joka päivä. Usein myös ylitöitä, mikä vaikuttaa entisestään tätä kotipalapelin kasaamista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jollakin se on sun eläminen maksettava. Mene töihin.

Luetunymmärtäminen. Hänellä on oma työ ja ura.

Ap:lle - Minusta avioliiton toinen osapuoli ei voi yhtäkkiä koin vain muuttaa sopimuksia arjen vastuista. On väärin, että mies odottaa sinun hoitavan lapsen ja kodin ja voivan itse mennä miten lystää. Sellaisista asioista pitää sopia yhdessä ja korvaavista järjestelyistä. Jos sinä et ole innokas ryhtymään pikkuvaimoksi ja kotirouvaksi, mikä onkin järkevää mielestäni, niin miehen pitää hoitaa oma osuutensa arjen vastuista sitten itse vaikka palkkaamalla omista rahoistaan siivooja ja lapsenvahti jne. Nyt hän taitaa pitää sinua palvelijanaan.

Pomo voi olla yhtä hyvin nainenkin ja samat periaatteet pätevät silloinkin.

Jos yhtään lohduttaa, niin se edustuspäivällisillä istuminen vasta rassaakin. En tiedä ikävämpää työtehtävää kuin istua siellä "edustamassa" niin että suupielet menevät kramppiin.

Paljon mieluummin olisin työpäivän jälkeen kotona kokkaamassa ja syömässä lasten kanssa. Mies (joka meillä nuo kotikokkaukset useimmiten hoitaa) on ihan samaa mieltä ja oikein tyytyväinen osaansa.

TE-pomot. Nuo pərkeleet.

Mä jaksan oikein hyvin, mutta meillä ei ole lapsia. Mulla on oma vilkas elämä ja lisäksi nautin kovasti yksinolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollakin se on sun eläminen maksettava. Mene töihin.

Luetunymmärtäminen. Hänellä on oma työ ja ura.

Ap:lle - Minusta avioliiton toinen osapuoli ei voi yhtäkkiä koin vain muuttaa sopimuksia arjen vastuista. On väärin, että mies odottaa sinun hoitavan lapsen ja kodin ja voivan itse mennä miten lystää. Sellaisista asioista pitää sopia yhdessä ja korvaavista järjestelyistä. Jos sinä et ole innokas ryhtymään pikkuvaimoksi ja kotirouvaksi, mikä onkin järkevää mielestäni, niin miehen pitää hoitaa oma osuutensa arjen vastuista sitten itse vaikka palkkaamalla omista rahoistaan siivooja ja lapsenvahti jne. Nyt hän taitaa pitää sinua palvelijanaan.

Pomo voi olla yhtä hyvin nainenkin ja samat periaatteet pätevät silloinkin.

Siivousapua on palkattu, mutta arjen pyörityksessä se ei ihan kauheasti auta. Siis näissä konkreettisissa harrastuskuljetuksissa, jumppa-ja uimavaatteiden muistamisessa, läksyjen tekemisessä, reissuunlähtöpakkaamisessa, jatkuvien aikataulujen muistamisessa, kotiin ehtimisessä (ettei pikkukoululaisen iltapäivät ole liian pitkiä, pitää ehtiä hakea ajoissa jne).

Ja vaikka lastenhoitoapuakin on joskus saatavilla, jää se organisointi kuitenkin mun niskaan. Tosin tätä nyt on Euroopan toiselta laidalta vaikea hoitaa. Eli kun apua eniten tarvii, on miehen sitä vaikea järjestää.

Ap

Tossa tilanteessa jäisin kotiin elämään miehen rahoilla. Liika on liikaa.

Mun mies ei ole pomo mutta jatkuvasti matkatöissä ja edustamassa. Itselläni on hyvinpalkattu työ, joka vaatii välillä joustamista. Arki rullaa, kun se on sellaiseksi suunniteltu. Meillä oli Au Pair, kun lapset oli pieniä ja alle kouluikäisiä ei kuskattu harrastuksissa. Nyt käy siivooja kerran viikossa ja kouluikäiset lapset on opetettu omatoimisiksi eli kulkevat harrastuksiin itse julkisilla ja osaavat tarvittaessa tehdä yksinkertaista kotiruokaa. Asuinpaikka on valittu siten, että julkinen liikenne toimii ja läheltä löytyy kaikki tarvittava. Myös lasten harrastukset on valittu siten, että ne voidaan hoitaa vähimmän vaivan periaatteella - vanhemmilta ei siis edellytetä talkootöitä, mokkapalojen leipomista eikä kentän laidalla roikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollakin se on sun eläminen maksettava. Mene töihin.

Luetunymmärtäminen. Hänellä on oma työ ja ura.

Ap:lle - Minusta avioliiton toinen osapuoli ei voi yhtäkkiä koin vain muuttaa sopimuksia arjen vastuista. On väärin, että mies odottaa sinun hoitavan lapsen ja kodin ja voivan itse mennä miten lystää. Sellaisista asioista pitää sopia yhdessä ja korvaavista järjestelyistä. Jos sinä et ole innokas ryhtymään pikkuvaimoksi ja kotirouvaksi, mikä onkin järkevää mielestäni, niin miehen pitää hoitaa oma osuutensa arjen vastuista sitten itse vaikka palkkaamalla omista rahoistaan siivooja ja lapsenvahti jne. Nyt hän taitaa pitää sinua palvelijanaan.

Pomo voi olla yhtä hyvin nainenkin ja samat periaatteet pätevät silloinkin.

Siivousapua on palkattu, mutta arjen pyörityksessä se ei ihan kauheasti auta. Siis näissä konkreettisissa harrastuskuljetuksissa, jumppa-ja uimavaatteiden muistamisessa, läksyjen tekemisessä, reissuunlähtöpakkaamisessa, jatkuvien aikataulujen muistamisessa, kotiin ehtimisessä (ettei pikkukoululaisen iltapäivät ole liian pitkiä, pitää ehtiä hakea ajoissa jne).

Ja vaikka lastenhoitoapuakin on joskus saatavilla, jää se organisointi kuitenkin mun niskaan. Tosin tätä nyt on Euroopan toiselta laidalta vaikea hoitaa. Eli kun apua eniten tarvii, on miehen sitä vaikea järjestää.

Ap

Palkatkaa miehen kustantamana kokopäiväinen kotiapulainen vanhanajan tyyliin. Sellaisia oli ennen kaikissa uraperheissä, meilläkin, kun olin lapsi ja isovanhemmillani. Miehesi valitsee näköjään mieluummin oman uransa, joten pitää hoitaa arjen vastuut sitten muulla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole pomo mutta jatkuvasti matkatöissä ja edustamassa. Itselläni on hyvinpalkattu työ, joka vaatii välillä joustamista. Arki rullaa, kun se on sellaiseksi suunniteltu. Meillä oli Au Pair, kun lapset oli pieniä ja alle kouluikäisiä ei kuskattu harrastuksissa. Nyt käy siivooja kerran viikossa ja kouluikäiset lapset on opetettu omatoimisiksi eli kulkevat harrastuksiin itse julkisilla ja osaavat tarvittaessa tehdä yksinkertaista kotiruokaa. Asuinpaikka on valittu siten, että julkinen liikenne toimii ja läheltä löytyy kaikki tarvittava. Myös lasten harrastukset on valittu siten, että ne voidaan hoitaa vähimmän vaivan periaatteella - vanhemmilta ei siis edellytetä talkootöitä, mokkapalojen leipomista eikä kentän laidalla roikkumista.

Kuulostaa ihanteelliselta. Hienoa, että teillä toimii. En kuitenkaan voi vaatia lapsia vaihtamaan rakkaita harrastuksiaan isän työn vuoksi. Lapset ovat olleet vuosia mukana samassa joukkuelajissa, ja harjoittelun tuloksena myös taitavia. Tämä vaatii perheeltä sekä kuljettamista että (jo oman mielenkiinnon vuoksi) kentän laidalla olemista. Mokkapalaosuus on ulkoistettu.

Juuri nyt en voi koko perheen elämää laittaa uusiksi. Uusi asuinpaikka toki järjestyy, jos otan eron mutta sitten olisi lasten kouluja myös vaihdettava. Eihän nuo ole alaikäisiä enää kauaa, nuorinkin jo 8.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollakin se on sun eläminen maksettava. Mene töihin.

Luetunymmärtäminen. Hänellä on oma työ ja ura.

Ap:lle - Minusta avioliiton toinen osapuoli ei voi yhtäkkiä koin vain muuttaa sopimuksia arjen vastuista. On väärin, että mies odottaa sinun hoitavan lapsen ja kodin ja voivan itse mennä miten lystää. Sellaisista asioista pitää sopia yhdessä ja korvaavista järjestelyistä. Jos sinä et ole innokas ryhtymään pikkuvaimoksi ja kotirouvaksi, mikä onkin järkevää mielestäni, niin miehen pitää hoitaa oma osuutensa arjen vastuista sitten itse vaikka palkkaamalla omista rahoistaan siivooja ja lapsenvahti jne. Nyt hän taitaa pitää sinua palvelijanaan.

Pomo voi olla yhtä hyvin nainenkin ja samat periaatteet pätevät silloinkin.

Siivousapua on palkattu, mutta arjen pyörityksessä se ei ihan kauheasti auta. Siis näissä konkreettisissa harrastuskuljetuksissa, jumppa-ja uimavaatteiden muistamisessa, läksyjen tekemisessä, reissuunlähtöpakkaamisessa, jatkuvien aikataulujen muistamisessa, kotiin ehtimisessä (ettei pikkukoululaisen iltapäivät ole liian pitkiä, pitää ehtiä hakea ajoissa jne).

Ja vaikka lastenhoitoapuakin on joskus saatavilla, jää se organisointi kuitenkin mun niskaan. Tosin tätä nyt on Euroopan toiselta laidalta vaikea hoitaa. Eli kun apua eniten tarvii, on miehen sitä vaikea järjestää.

Ap

Palkatkaa miehen kustantamana kokopäiväinen kotiapulainen vanhanajan tyyliin. Sellaisia oli ennen kaikissa uraperheissä, meilläkin, kun olin lapsi ja isovanhemmillani. Miehesi valitsee näköjään mieluummin oman uransa, joten pitää hoitaa arjen vastuut sitten muulla tavoin.

Kyllä, tavallaan mies valitsee uransa, mutta toinen vaihtoehto on irtisanoutuminen ja uuden työn etsiminen. Olisiko hän uraihmisenä koskaan tyytyväinen pikkukaupan kassa? Eikö muissa vastaavissa töissä tämä matka-ja edustusvelvoite tulisi myös kuvaan? Paranisiko tilanne työpaikan vaihdolla? Löytyisikö näinä aikoina uutta työtä? Valitettavasti nämä asiat ei ole aina ihan mustavalkoisia.

Ap

Jätä se sika. Muksut viikko viikko systeemiin. On ihan miehesi ongelma sitten se, miten omalla viikollaan asiat järjestää.

Uteliaisuudesta kysyn, oletko varma että mies hoitaisi osuutensa jumppavaatteiden muistamisesta yms lapsiin ja kotiin liittyvästä metatyöstä siinäkään tilanteessa että niitä edustuspäivällisiä ei olisi?

Olen itse samassa tilanteessa ja koen että oma mieheni ei olisi näitä hoitanut muutenkaan. Tällä hetkellä tilanne on aika kutkuttava kun on hyvin mahdollista että työtehtävieni muuttuessa uusi työ onkin sellainen, että joudun itse matkustamaan huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Sitten joutuu mieskin osallistumaan näihin paljon enemmän...

Hei ap. Kaikkea ei voi saada.

Jos perheessä on kaksi kiireistä uraihmistä, lapsiin ei voi keskittyä samalla pieteetillä kuin virkamies- tai hoitajaperheessä.

Surullisena olen pannut merkille, kuinka suomalaisessa verohelvetissä asuvat, vaativaa työtä tekevät naiset ottavat paineita siitä, etteivät ehdi hoitaa kotia ja lapsia samalla tavalla kuin yhdysvaltalaiset kotirouvat. Eivät tietenkään ehdi.

”Te pomojen rouvat” :)

Mietippä miten raskasta on naisena olla se pomo. Minä olen nainen, johtaja, ja kyllä mulla helpompaa olis olla se tavan rivityöntekijä.

Niin tässä ei kysymyksenasettelu ollut pomot vastaan rivityöntekijät. Tässä aiheena on se, miten pomon puoliso jaksaa, kun pomoa työtehtävät vievät edustustilaisuuksiin jättäen kodin ja lapset sen toisen puolison (joka toki myös voi olla pomo) hoidettavaksi. Suurilta osin.

Eli miten miehesi jaksaa, kun sinä olet paljon reissussa ja monet arki-illatkin menee edustaessa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin tässä ei kysymyksenasettelu ollut pomot vastaan rivityöntekijät. Tässä aiheena on se, miten pomon puoliso jaksaa, kun pomoa työtehtävät vievät edustustilaisuuksiin jättäen kodin ja lapset sen toisen puolison (joka toki myös voi olla pomo) hoidettavaksi. Suurilta osin.

Eli miten miehesi jaksaa, kun sinä olet paljon reissussa ja monet arki-illatkin menee edustaessa?

Ap

Olettaen siis, että sinä et niinä iltoina ja reissupäivinä/viikoina tee ruokaa, pese pyykkiä, kuljeta lapsia tai muutakaan kotiin liittyvää (sillä sinä et ole kotona). Vaan miehesi hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän.

Mikset jää kotiäidiksi? Maailmalla lähes kaikkien pomojen vaimot on kotona.