Kuinka te pomojen rouvat jaksatte?

Vaatii puolisolta todella paljon olla uratykin kanssa naimisissa, toivottavasti kaikki uraa luovat perheelliset muistaisivat tämän ja kunnioittaisivat ja arvostaisivat sitä puolisoaan, joka monesti uhraa oman elämänsä perheen vuoksi. Harmi vaan, että havaintojeni mukaan uraa tekevät pyörivät aika usein sen oman napansa ympärillä ja kuvittelevat kaiken olevan heidän omaa ansiotaan. Heräävät sitten, kun puoliso lähtee tai muita ongelmia ilmaantuu. Jotkut eivät silloinkaan. Tsemppiä ap, toivottavasti puolisosi osaa arvostaa rooliasi ja panostasi perheen eteen.

S

Vierailija kirjoitti:

Mikset jää kotiäidiksi? Maailmalla lähes kaikkien pomojen vaimot on kotona.

Suomen himoverotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin, ei edes, vaikka toinen tienaisi paljon. Verottaja vie silloinkin suuren osan palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikset jää kotiäidiksi? Maailmalla lähes kaikkien pomojen vaimot on kotona.

Voi luoja sitä paheksunnan määrää, ellei teillä ole porsittu jälkikasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jää kotiäidiksi? Maailmalla lähes kaikkien pomojen vaimot on kotona.

Voi luoja sitä paheksunnan määrää, ellei teillä ole porsittu jälkikasvua.

Tai sitten jälkikasvua oli jo ennen tätä pomon hommaa. Sekin mahdollisuus pitkässä suhteessa on. Lyhyemmässäkin toki.

Otin eron, kun kyllästyin olemaan yksin parisuhteessa. Itsellä on kyllä harrastuksia ja menoja, mutta ei se tuntunut enää oikealta parisuhteelta, kun miehelle työ meni ihan kaiken edelle. 

Juu ei kiitos enää mitään uraohjusta. 

Miunkin mies on pomo, meillä kaks pientä lasta, oon äitiyslomalla.

Edustamista on, mutta mies karsinu ne minimiin. Vaatii tietenkin joustoa ja niitä yli 12h päiviä on. Ilmoittaa kuitenkin aina ennakkoon. Enemmän oon huolissani miehen jaksamisesta kun organisaatiossa on aika hurja tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Muksut viikko viikko systeemiin. On ihan miehesi ongelma sitten se, miten omalla viikollaan asiat järjestää.

Mies voi kieltäytyä tapaamasta kakaroita, eli tuo olisi lähinnä taloudellinen itsemurha jossa menisi loputkin vapaa-ajasta.

Oma mieheni ei ole johtoporyaassa, mutta matkustaa paljon. Se on yksinäistä ja uuvuttavaa, kun jatkuvasti olet vilkuttamassa ovella lasten kanssa tai kun sunnuntaina mies alkaa taas pakata matkalaukkuaan. Kun lapset olivat pienempiä, pelkäsi, että mitä jos itse sairastun niin miten pärjään tai kroonista sairaudesta kärsivä lapsi joutuisi sairaalaan juuri silloin, mies on poissa.

Pahinta oli ja on edelleen, ettei oikein pääse tottumaan siihen "yksinhuoltajaelämään",koska kun mies onkin kotona, kaikki on helpompaa ja arki rullaa paremmin.

Mä olisin onnellinen. Mun pikkupomo miehestä tuli työttömyyden takia likainen duunari. Joka päivä valittaa raskasta työtään ja on likainen. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa pikkuhiljaa nyppimään nämä jatkuvat edustuspäivälliset keskellä viikkoa, Joko kotikaupungissa tai reissun päällä.

Ihana saada hotellista viesti, että oltiin ulkona syömässä, sorry etten ehtinyt soittaa. Kun ite oot vääntänyt ensin töitä ja ylitöitä, sitten hoitanut lapset, ruokailut, läksyt ja harrastuskuljetukset. Joo, enpä ois ehtinyt jutustelemaan minäkään... mutta en siitä syystä että olis ollut liikaa huvituksia.

Ja joku varmaan epäilee muita naisia, aivan sama vaikka oliskin. Oon niin kypsynyt tähän kodin- ja lastenhoitoon, kun toinen istuu aikusten illallisilla samaan aikaan. Ja en, en elä mieheni siivellä vaan mulla on oma työ ja ura. Harmi vaan ettei siihen ehdi täysillä panostaa, kun kaikki sen ympärillä vie niin paljon aikaa.

Ettekö te voisi palkata kotiapulaista? Se voisi työskennellä arkisin klo 14-18 ja tekee ruuan valmiiksi, siivoo ja pyykkää. USA:ssa aika monella on tuollainen eikä se edes maksa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa pikkuhiljaa nyppimään nämä jatkuvat edustuspäivälliset keskellä viikkoa, Joko kotikaupungissa tai reissun päällä.

Ihana saada hotellista viesti, että oltiin ulkona syömässä, sorry etten ehtinyt soittaa. Kun ite oot vääntänyt ensin töitä ja ylitöitä, sitten hoitanut lapset, ruokailut, läksyt ja harrastuskuljetukset. Joo, enpä ois ehtinyt jutustelemaan minäkään... mutta en siitä syystä että olis ollut liikaa huvituksia.

Ja joku varmaan epäilee muita naisia, aivan sama vaikka oliskin. Oon niin kypsynyt tähän kodin- ja lastenhoitoon, kun toinen istuu aikusten illallisilla samaan aikaan. Ja en, en elä mieheni siivellä vaan mulla on oma työ ja ura. Harmi vaan ettei siihen ehdi täysillä panostaa, kun kaikki sen ympärillä vie niin paljon aikaa.

Ettekö te voisi palkata kotiapulaista? Se voisi työskennellä arkisin klo 14-18 ja tekee ruuan valmiiksi, siivoo ja pyykkää. USA:ssa aika monella on tuollainen eikä se edes maksa paljon.

Suomessa taas tuo maksaa paljon. Itse en pystyisi palkkaamaan omalla tuntipalkallani (n. 22€/h) kotiin apua, joka maksaa enemmän kaikkine lisä- ja työnantajamaksuineen. Työssäkäyntini olisi rahallisesti lähes turhaa siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Miunkin mies on pomo, meillä kaks pientä lasta, oon äitiyslomalla.

Edustamista on, mutta mies karsinu ne minimiin. Vaatii tietenkin joustoa ja niitä yli 12h päiviä on. Ilmoittaa kuitenkin aina ennakkoon. Enemmän oon huolissani miehen jaksamisesta kun organisaatiossa on aika hurja tilanne.

Nauti niin kauan kuin olet äitiyslomalla. Kun tuohon yhtälöön lisää sulle kokopäivätyön ja aktiiviset alakoululaiset, niin ei valitettavasti ehdi tai jaksa huolehtia niin kauheasti sen miehen jaksamisesta. Ihan on pää ja kädet täynnä itsen ja pienempien perheenjäsenten arjen kanssa.

Ap

No eikös tuollaisista edustuspäivällisistä ole jo suurimmaksi osaksi luovutti nykymaailmassa, vai asutteko muualla kuin Suomessa? Oma mieheni on johtavassa asemassa isossa yrityksessä, mutta ei sillä mitään illanviettoja ole kuin pari kertaa vuodessa, muutaman kerran vuodessa lisäksi ulkomaan matkoja. Onneksemme firma myös kannustaa pomojakin viettämään muutakin elämää kuin työtä, joten ylitöitäkään ei tarvitse tehdä.

Mä en jaksanu tuota menoa. Tällä hetkellä olen kotiäitinä. Lapset ovat alakoululaisia. Eipä stressaa enää miehen yli- ja viikonlopputyöt, työmatkat, lasten sairastumiset tai harrastukset.

Olen kyllä miettinyt jotain osa-aikahommaa.

Vierailija kirjoitti:

No eikös tuollaisista edustuspäivällisistä ole jo suurimmaksi osaksi luovutti nykymaailmassa, vai asutteko muualla kuin Suomessa? Oma mieheni on johtavassa asemassa isossa yrityksessä, mutta ei sillä mitään illanviettoja ole kuin pari kertaa vuodessa, muutaman kerran vuodessa lisäksi ulkomaan matkoja. Onneksemme firma myös kannustaa pomojakin viettämään muutakin elämää kuin työtä, joten ylitöitäkään ei tarvitse tehdä.

Ex-mieheni verkostui niin paljon kuin mahdollista kaiken maailman ristiäisissä. Verkostuminen oli se tärkein asia maailmassa. Jopa lomamatkoilla ympäri maailmaa tavattiin hänen asiakkaitaan. Ja asiakkaat tietysti halusivat tavata minut myös. Tulihan siinä syötyä hienoja illallisia jne.. Lopulta sanoin kiitos, mutta ei kiitos. Ja hänen firmassaan on aate, että tulos tai ulos, ja sen mukaan mennään. 

Erottiin, mutta ollaan kuitenkin erittäin hyvissä väleissä muuten. 

Uraäiti kirjoitti:

Uteliaisuudesta kysyn, oletko varma että mies hoitaisi osuutensa jumppavaatteiden muistamisesta yms lapsiin ja kotiin liittyvästä metatyöstä siinäkään tilanteessa että niitä edustuspäivällisiä ei olisi?

Olen itse samassa tilanteessa ja koen että oma mieheni ei olisi näitä hoitanut muutenkaan. Tällä hetkellä tilanne on aika kutkuttava kun on hyvin mahdollista että työtehtävieni muuttuessa uusi työ onkin sellainen, että joudun itse matkustamaan huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Sitten joutuu mieskin osallistumaan näihin paljon enemmän...

Tätä samaa piti kysyä.

Meillä mies on ihan tavallinen duunari, mutta kyllä silti kaikki arjen metatyö, koulujuttujen muistamiset, lääkäriajat jne kaatuu minulle, lasten äidille, hoidettavaksi.

Istuta mies alas ja sano, että tämä ei ole reilua. Hänen rahoillaan saa palkata kotiapulaisen tai mies saa järjestellä työnsä uudelleen. Jos ei sovi, ero.

Minä jäin kotiin ja olin tyytyväinen saadessani hoitaa lapset ilman kiireitä, aikaisia aamuherätyksiä jne. Käytin myös maksettua lastenhoitoapua, sillä mieheni halusi (haluaa edelleen, mutta lapset on isoja nyt) minut mukaan illallisille ja monille työmatkoille. Olen myös yksin viihtyvää tyyppiä, joten ei haitannut vaikka olin paljon yksinkin lasten kanssa.

Mä olen se äiti-pomo. Matkustamista on jonkin verran, iltamenoja rajalluiesti.

Mun mielestä avain on kyllä järjestää arjen asiat mahdollisimman helpoiksi ja miettiä mistä voi luopua ja mihin saada apua.

Me on valittu asuinpaikka sen perusteella, että harrastukset kävelymatkan tai helpon bussimatkan päässä. Harrastuskamoja on sen verran, että joka päivä ei tarvitse pyykätä. Lapset huolehtivat ikätasoisesti. Kyllä alakoululaiset osaa pakata kamansa.

Joskus tunnen itseni huijatuksi. Olemme olleet yhdessä pitkään, perustaneet perheen ja valinneet rauhallisen asuinalueen miehen kotikonnuilta. Pikkuhiljaa ura on ottanut tuulta alleen, toki olen tästä mieheni puolesta iloinen, mutta....

Yhä useammin huomaan olevani yksin täällä rauhallisella asuinalueella lasten kanssa, hoitaen heidän koulunsa ja harrastuksensa, miehen reissatessa suurkaupungeissa ja eläen hotellielämää. Omat sukulaiseni asuvat sellaisen matkan päässä että ihan perusarkeen heistä ei ole apua.

Yhteisestä unelmasta tulikin minun yksilöloukku. Kyllä mullekin lapsivapaat arkipäivät hotelliöineen voisi kelvata. Tunnen että rupean katkeroitumaan.